Author: Dulz
Ikäraja: k-11
Fandom: Voltron
Disclaimer: En tienaa, en rienaa.
Paritus: Klance. Keith/Lance
Genre: höpödraamaa, steamy. 6 virkettä, rääpäsy, ei ajatuksia.
A/N: Tämä on kuulkaas vuosia kummitellut ajatus, jonka alkuperääkään en enää muista kun koko Voltron on suurimmaksi osaksi päässyt unohtumaan. Tää syöksyi yhtäkkiä sanoiksi mukamas joulukalenterin luukkuun 17, mutta joku ehti perskules ensin. Anyways, kyllähän sitä pitää julkaista väh. ficci per vuosi, joten tässä kaikille hyvää joulua ja joulunaikaa sekä uuden vuosikymmenen alkua ♥
Ayu, Bluji, Pirre, Buttis yms Voltron-fanit, tää on teille.
Timantinkovaa
Matka oli vienyt heidät jollekin tyhmälle avaruusklubille, joka oli katosta lattiaan vuorattu timantein, ja jonka drinkit kantoivat sellaisia nimiä kuin Vulkanuksen kaldera tai Taivastallaajan tavallinen. Keith nojaili seinään perimmäisessä takanurkassa ja yritti tuloksetta paikantaa Shiroa tai Pidgeä tai Alluraa tai ihan ketä tahansa tuttua naamataulua vellovasta alienmassasta, hän inhosi tätä paikkaa, ja oliko mahdollista, että nuo kaikki timantit olivat aitoja?
“Öö, haloo?” kuului ääni kuulokkeesta, “tota, kukaan kuulolla, haloo?”
“Lance”, Keith totesi hiljaisuuden jälkeen, “mitä.”
Hän jäljitti Lancen kerhon perimmäiseen vessaan tämän opastamaa reittiä pitkin ja terästi itsensä jo vaikka mihin, ehkä tämä oli jokin huono källi, yritys nöyryyttää häntä, tai sitten Lance yrittäisi huijata hänet pukille jonkun pitkäsäärisen kolmisilmäisen olennon kanssa, tai – hän avasi vessan oven, astui sisään – hän ei tiennyt minkä puolesta olisi lyönyt vetoa, mutta ei ainakaan tämän.
“Se muija vei mun rahat”, Lance selitti surkeana lattialta, kädet sidottuna timanttiseen vesiputkeen, hiukset sekaisin, housun vetoketju auki, ääni epätoivoinen (ehkä jonkin muunkin kuin ryöstön takia) ja Keith nielaisi nousevan naurunsa tuntiessaan jonkin muljahtavan sisällään.
“Mutta hei, nyt sä oot siinä ja mulla on täällä”, Lance nosti lantiotaan, “jotain, mikä tarttis huomioo, jotta miten ois?”
