Ficin nimi: Ystävänpäiväyhtälö
Kirjoittaja: Thelina
Fandom: The Big Bang Theory (Rillit huurussa)
Tyylilaji: kevyt ystävänpäivädraama
Ikäraja: S
Paritus: Raj/Stuart (tulkinnanvarainen)
Yhteenveto: Rajilla ei tänäkään vuonna ollut ketään, kenen kanssa viettää ystävänpäivää.Vastuuvapautus: Kunnia kaikesta sarjaan liittyvästä kuuluu sen tekijöille.
A/N: Olen katsellut viime aikoina ahkerasti The Big Bang Theorya ja tämä teksti on kirjoitettu
Kaarnen keksimään aloituslausepromptiin
X pelkäsi pimeää ja ahtaita paikkoja, mutta vielä enemmän hän pelkäsi helmikuun 14. päivää. Tämän voi ajatella sijoittuvan sarjan viidennen tai kuudennen kauden paikkeille
Mielestäni Raj ja Stuart voisivat ehdottomasti viettää enemmänkin aikaa keskenään, mutta tämän tekstin voi ajatella parituksen sijaan ystävyytenäkin. Kommenteista kiitän jälleen
Kaarnea,
hiddenbeniä sekä
jossujb:tä ♥
YstävänpäiväyhtälöRaj pelkäsi pimeää ja ahtaita paikkoja, mutta vielä enemmän hän pelkäsi helmikuun 14. päivää.
Ei hän oikeastaan ystävänpäivää inhonnut, päinvastoin. Hänestä oli ihanaa askarrella kortteja, ostaa pieniä sydämenmuotoisia suklaakonvehteja ja varata kalenterista aikaa romanttisille suunnitelmille. Niiden tekemisessä hän oli taitavampi kuin kukaan ystävistään: hän tiesi monia tunnelmallisen tyylikkäitä ravintoloita, somia pullantuoksuisia kahviloita ja rauhallisia puistokäytäviä, joiden varrella suudella unelmien treffi-illan päätteeksi, käsi kädessä vasten auringonlaskua.
Mikään Rajin suunnitelmista ei kuitenkaan koskaan käynyt toteen. Ystävänpäiväyhtälöön ei tuntunut millään löytyvän ratkaisua, vaan muuttuja oli ja pysyi tuntemattomana. Niinpä Rajilla ei tänäkään vuonna ollut ketään, kenen kanssa viettää ystävänpäivää. Toki hän olisi voinut viettää sitä
ystäviensä kanssa, ellei heillä kaikilla olisi ollut jo muita suunnitelmia. Leonard oli menossa Pennyn kanssa elokuviin, ja vaikka Raj olisikin kehdannut tunnustaa pitävänsä kovasti Pennyn valitsemasta romanttisesta komediasta, häntä ei missään tapauksessa olisi huolittu mukaan kolmanneksi pyöräksi. Howard ja Bernadette menisivät rullaluistelemaan – idea, josta Howardin oli kiittäminen yksinomaan häntä, hehän olivat joskus käyneet samassa paikassa kahdestaan. Jopa Sheldonilla oli nykyään Amy, jonka tyttöystäväsopimukseen kuului yhteinen illanvietto vuosipäivänä ja ystävänpäivänä.
Niin. Raj ei voinut uskoa, että hän tosiaan oli nelikon viimeinen, jolla ei vieläkään ollut tyttöystävää. Hän oli olettanut, että asiat ottaisivat aimo harppauksen eteenpäin Pennyn keksittyä, että hän pystyi puhumaan naisille nautittuaan pienen (tai joskus vähän isommankin) annoksen alkoholia. Mutta eihän hän voinut kuljeskella ympäriinsä kanniskellen taskumattia liivinsä sisällä! Harvat spontaanit kohtaamiset kiinnostavien tyttöjen kanssa päättyivät aina siihen, että hän jäätyi niille sijoilleen ja antoi lopulta ystäviensä johdattaa itsensä pois tilanteesta. Ainut nainen (sisarensa ja äitinsä lisäksi), jolle hän pystyi puhumaan selvin päin, oli Siri. Mutta jopa Rajin täytyi myöntää, että ensimmäisen viikon jälkeen sekin oli menettänyt hohtonsa.
Ystävänpäivän aamu valkeni lopulta yhtä pilvisen harmaana kuin Rajin mieli. Hän laahusti apeana kylpyhuoneeseen, kävi kuumassa suihkussa ja melkein toivoi, että vesi olisi huuhtonut hänet mukanaan viemäriin. Häntä ei huvittanut edes pukeutua suosikkipaitaansa: vaaleanpunertavaan kauluspaitaan, joka sopi niin hienosti hänen uuden tummanruskean liivinsä kanssa. Mitä hyötyä siitä olisi, kun hän kuitenkin viettäisi koko päivän yksin kotona?
Katsottuaan kuusi jaksoa
Sinkkuelämää ja juotuaan luvattoman monta kupillista kermavaahdolla koristettua kanelikaakaota Rajia alkoi kuitenkin kyllästyttää. Oli kertakaikkisesti liian myöhäistä yrittää löytää treffiseuraa illaksi, mutta ehkä hän voisi sentään mennä käymään sarjakuvakaupassa. Häntä ei erityisemmin huvittanut lähteä kaupungille katselemaan toinen toistaan rakastuneempia pariskuntia, mutta sarjakuvakaupassa tuskin olisi ongelmaa sen suhteen. Tavallinen asiakaskunta koostui lähinnä äitinsä helmoissa asuvista finninaamaisista nuorukaisista tai hänen kaltaisistaan keräilijöistä, joita jotkut ilkeyttään nimittivät nörteiksi.
Kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän nousi bussista aivan sarjakuvakaupan edessä. Tiskin takana istuskeleva Stuart nosti katseensa kirjastaan, kun hän hetken kuluttua astui sisään kellon kilahduksen säestämänä.
”Hei, Stuart”, Raj tervehti. ”Miten menee?”
”Hei, Raj”, Stuart sanoi ja tunki ruttuisen kassakuitin kirjansa väliin. ”Eipä tässä mitään: yksin töissä ystävänpäivänä, ei yhtään asiakasta… paitsi nyt tietenkin.”
Hän nousi jakkaraltaan ja osoitti takanaan olevaa vitriiniä. ”Mukivalikoima on saanut täydennystä. Prinsessa Leia ja tuo Zelda-kuvioinen ovat suosikkejani.”
”Hienoja”, Raj kehui. ”Paljonko maksaa?”
”Saat kaksi kahdella kympillä. Yksittäin hinta on 12,99.”
”Täytyy miettiä vielä. Oikeastaan tulin vain katselemaan sarjiksia.”
”Toki, katsele vain rauhassa…” Stuart sanoi, kohottaen anteeksipyytävästi käsiään. ”Mutta sano vain heti, jos voin mitenkään auttaa.”
Stuart palasi kirjansa pariin, kun Raj alkoi laiskasti selata hyllyjä. Hän huomasi pari kiinnostavaa erikoisnumeroa, joita hänellä ei vielä ollut, mutta ilman Leonardia, Howardia ja Sheldonia sarjakuvalöytöjen tekemisestä katosi kaikki ilo. Stuartista ei olisi kiistelemään hänen kanssaan siitä, kumpi saisi liittää lehdet osaksi kokoelmaansa – hänhän nimenomaan halusi päästä lehdistä eroon ja myisi mielellään Rajille vaikka puoli kauppaansa. Niin oli ollut vähällä käydä useammakin kerran: Stuartin pelästyneen koiranpentukatseen alla oli joskus vaikea olla taipumatta.
”No, onko sinulla mitään erityistä ohjelmaa tiedossa tänään?” Stuart tiedusteli varovaisesti, kun Raj oli käynyt kaikki hyllyt läpi kahteen kertaan, osaamatta vieläkään päättää, mitä ostaisi. Hän nosti katseensa turhautuneesti puuskahtaen.
”Stuart, luuletko tosiaan, että vietän tänään vapaaehtoisesti aikaani juuri sarjakuvakaupassa? Ystävänpäivänä!”
Stuart kurtisti kulmiaan. Hänen hartiansa tuntuivat painuvan kasaan ja ruskeissa silmissä välkähti yksinäisyyden viiltävä suru.
”Hetken jo ajattelin”, Stuart aloitti hiljaa, ”että tulit tänne katsomaan minua. Viettämään aikaa kanssani, kun muut kaverisi mitä ilmeisimmin ovat treffeillä jok'ikinen. Luulin, että me olimme ystäviä, mutta taisin olla väärässä.”
”En tarkoittanut sitä niin! Totta kai olet ystäväni”, Raj sanoi, katuen äkillistä tunteenpurkaustaan. ”Anteeksi.”
Stuart huokaisi.
”Kuule, minun pitää pian sulkea liike. Jos et ole aikeissa ostaa mitään, voisit ehkä lähteä jatkamaan iltaasi toisaalle, Raj.”
Raj seisoi neuvottomana paikoillaan. Hän tajusi, ettei oikeastaan olisi halunnut lähteä. Stuart oli aina ystävällinen hänelle, ei koskaan vitsaillut hänen aksentistaan tai musiikkimaustaan (oikeastaan Stuart piti monista samoista yhtyeistä kuin hänkin), saati ulkonäöstään. Itse asiassa Stuart oli yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka koskaan olivat kehuneet hänen tyyliään. Rajin olisi pitänyt tajuta paljon aiemmin, että ystävänpäivän yksinjäämiselle oli olemassa vaihtoehto: Stuart, joka ilman häntä olisi aivan yhtä yksinäinen. Kiltti ja lempeä Stuart, jonka seurassa hänen ei tarvitsisi juoda grasshoppereita ja shotteja pystyäkseen puhumaan.
”Hei”, Raj sanoi, ”mitäs sanoisit, jos tekisimme jotain mukavaa yhdessä? Ystävänpäivän kunniaksi.”
Stuart nosti katseensa kassasta, jota oli ollut sulkemassa.
”Oletko varma?”
”Tietenkin”, Raj vastasi. ”Oikeastaan voisimme mennä vähän niin kuin treffeille: silloin kummallakin olisi jotain kerrottavaa toisille huomenna. Ilman mitään nimiä tai yksityiskohtia, jos niin haluat. Ne voivat hyvin jäädä salaisuudeksi.”
”Treffit ystävänpäivänä”, Stuart sanoi lämmin tuike silmissään. ”Se olisikin jotain ennenkokematonta.”
”Todella”, Raj vastasi leveästi hymyillen. ”Lähdetäänkö siis heti?”
Stuart vastasi hymyyn, yhä häkeltyneen ilahtuneena Rajin kutsusta.
”Miksipä ei. Haen vain takkini.”
Stuart vei kassan takahuoneeseen ja palasi hetken kuluttua takki käsivarrellaan.
”Tiedän muutaman hyvän paikan tästä läheltä”, Raj selitti, kun Stuart lukitsi sarjakuvakaupan oven heidän lähtiessään. ”Miten olisi Luigin italialainen ravintola? Heillä on erinomaista pannacottaa ja huokeat hinnat.”
”Kuulostaa hyvältä”, Stuart sanoi. ”Näytä tietä.”
He oikaisivat puiston läpi rinta rinnan. Raj sovitti askeleensa Stuartin tahtiin, eikä melkein voinut uskoa, että pääsisi vihdoinkin toteuttamaan kauan suunnittelemansa treffi-illan.
Ystävänpäiväyhtälön ratkaisu taisi loppujen lopuksi olla yllättävän helppoa.