MCU: Mikrosirumietteitä | k-11 | Tony/Pepper & Morgan | 12+ virkettä XVII

[DulzGraham]

Author: Dulz
Ikäraja: k-11
Fandom: MCU
Disclaimer: En tienaa, en rienaa.
Paritus: Tony Stark / Pepper Potts (Stark?)
Characters: Morgan
Genre: drama, family
Warnings: Tony kiroilee

Haasteisiin: 12+ virkettä XVII, FinFanFun 1000 - 370.  Säikähdys, Random10vol2

A/N: Tästä hassusta, hengästyneestä ficistä saa kiittää 12+ virkettä -haastetta. Se + minä = pitkiä lauseita ja tajunnanvirtaa. Tony ja Pepper ja Morgan on Tavallinen Perhe, enkä tiedä sijoittuuko tämä kuinka vahvasti canoniin. Käytin sanalistaa mallia 1.4.2020.

Mikrosirumietteitä

Tony käänsi selkänsä sekunniksi, tasan yhdeksi sekunniksi, ja se riitti siihen, että Morganin paikalla oli enää sammalmättäitä ja juuria ja esikoita ja hetkinen, oliko tuo karkkipaperi. Ehkä se sekunti oli sittenkin ollut minuutti tai kaksi, mutta joka tapauksessa hän oli juuri hukannut nelivuotiaan tyttärensä metsään ja saanut jo nyt kaksitoista uutta harmaata hiusta. Nelivuotiaat olivat helvetin heiveröisiä, vaikka kuinka olisivat Iron Manin lapsia. Päivän mittaan oli putoillut pisaroitakin. Kun hän juoksi takaisin kädet täynnä työtä satelliittien uudelleenohjauksen kanssa ja tunnusti Pepperille ettei löytänyt Morgania, hitto soikoon hän oli hirveä isä, Pepper veti kerran syvään henkeä ja kivetti kasvonsa marmoriksi.

”Sinähän olet Tony Stark”, infopisteen työntekijä sanoi kyllästyneesti, ”kai sinä nyt jonkin seurantalaitteen olet siihen lapseen laittanut?” ja Tonyn oli pakko hillitä itseään ettei olisi lyönyt tätä, helvetti soikoon, sellainen olisi pahemman luokan vapaudenriisto, ja miksi vitussa hän ei ollut tehnyt niin? Samalla kun hän huusi infotyöntekijälle Pepper oli jo kerännyt yhteen viisikymmenpäisen etsintäpartion ja antoi ohjeita. Tony nappasi naamaansa pari buranaa ja valitsi Steven numeron. Sitten hän sulki kännykkänsä, avasi sen uudelleen, valitsi Natashan numeron, sulki kännykkänsä, avasi uudelleen satelliittitiedot, !!VAARA!! alkoi välkkyä näytöllä, New Yorkissa oli meneillään Avengers-operaatio, eikä hän voinut vetää kaikkia satelliitteja pois yhden nelivuotiaan takia! Hän veti syvään henkeä ja mietti, että hänen ja Pepperin kannattaisi varmasti pysyä nyt yhdessä, yhtenä rintamana. Ettei tästä tulisi sellainen asia, jonka Pepper voisi heittää päin hänen pläsiään seuraavassa aviokiistassa. Muistatko silloin viime keväänä, kun hukkasit lapsesi kansallispuistoon, sata neliökilometriä koskematonta metsää ja sinä hukkasit hänet sinne, ja sen kuin seisoit ja annoit minun etsiä hänet?

Kuusten varjot hyökyivät pitkin metsänpohjaa kuin pelon mustat aallot Tonyn sisässä. Tämä oli vihollinen, jota ei voinut lyödä. Hän olisi mieluummin ottanut sellaisen vihollisen jota voisi lyödä, ehkä hän voisi lyödä itseään, hänhän oli kääntänyt selkänsä, taivaalle alkoi kertyä sadepilviä. Hänen olisi pitänyt kantaa Morgania, mutta tämä oli painanut niin paljon, ja puhkunut energiaa, ja halunnut juosta, ja mihin helvettiin nelivuotias voisi mennä? Hän olisi aktivoinut pukunsa, mutta mitä se voisi hänelle kertoa, kun satelliititkaan eivät näyttäneet kuin etsintärivistön hehkuvana maastoa halkovan viillon, eivätkä missään yksinäistä nelivuotiaan kokoista lämpöjälkeä? Hän oli idioottiri ja se oli ihan tosi jutturi. Heti kun Morgan löytyisi, hän asennuttaisi tähän mikrosirun, kai se oli okei kun sellaisen sai laittaa koiraankin.

Hän tiesi, ettei ajatellut järkevästi, ja ettei hänestä ollut hyötyä. Hänen ajatuksensa tuntuivat toimivan kuin palikkapeli, jonka kaikki palikat olivat kulmikkaita ja kolot pyöreitä. Kuin hän olisi ratkaissut ristikkoa silmät ja kädet sidottuina, ja ristikon kieli olisi ollut asgard. Morgan oli ilo ja valo, ja jos tälle tapahtuisi jotain


He palasivat infopisteelle varustautumaan uudelleen, oli alkanut sataa, hiljaisuus oli murskaava. Tony ei uskaltanut katsoa Pepperiä silmiin, mutta hän laski kätensä tämän olalle – ”Isi?” – Tony melkein pudotti kännykkänsä, satelliittikuvat olivat ihan surkeita kun pilviä oli niin paljon – Morgan kömpi ulos autosta, heidän autostaan, Morgan oli kunnossa, Morgan oli elossa, Morgan ei ollut päätynyt suden vatsaan – hän pudottautui polvilleen ja veti Morganin syliinsä, iho ihoa, poski poskea vasten – hänen poskensa olivat kylmät, Morgan valitti – ja Pepper halasi heitä molempia ja kyynelet alkoivat valua tämän poskia pitkin. He nauroivat ja hymyilivät ja Tony suukotti Pepperiä ja Morganin otsaa, Morgan valitti että hänellä oli nälkä ja Pepper vannoi ettei varmasti ikinä antaisi tätä anteeksi, eikä Tony ollut koskaan rakastanut perhettään enemmän.

Spoiler:  sanalista mod. 1.4. • näytä

1. sammal
2. harmaa
3. heiveröinen
4. pisara
5. marmori
6. vapaus
7. antaa
8. napata
9. vaara
10. yhdessä
11. ettei
12. kevät
13. musta
14. vihollinen
15. pilvi
16. kantaa
17. viilto
18. Ihan tosi jutturi
19. kai
20. kulmikas
21. ristikko
22. ilo
23. hiljaisuus
24. iho
25. varma

[Okakettu]

Olipa mukava päästä lukemaan ficci Starkien perhe-elämästä, pidin Morganista ja isä-Tonysta Endgamessa paljon. Tunnelma oli todella varsin hengästyttävä, mutta tässä se toimi ihan äärettömän hyvin - voin helposti kuvitella, että Tonyn sisäinen monologi on juuri tällaista nopeaa ja aiheesta toiseen säntäilevää, moisen kriisin keskellä varsinkin. Muutenkin olit tavoittanut minusta tässä tosi onnistuneesti Tonyn kertojanäänen ja sen, miten hän asiat kokee suhteellisen tuoreessa isän-roolissaan, naurahtelin vaikka kuinka monelle kohdalle:

Nelivuotiaat olivat helvetin heiveröisiä, vaikka kuinka olisivat Iron Manin lapsia.

Tonyn oli pakko hillitä itseään ettei olisi lyönyt tätä, helvetti soikoon, sellainen olisi pahemman luokan vapaudenriisto, ja miksi vitussa hän ei ollut tehnyt niin?

Heti kun Morgan löytyisi, hän asennuttaisi tähän mikrosirun, kai se oli okei kun sellaisen sai laittaa koiraankin.

Myös etsintäpartion järjestelmällisen tehokkaasti koonnut Pepper oli minusta hyvin IC. Toisaalta tässä oli mukana ehdottomasti myös koskettava puoli, kun on niin selvää, kuinka paljon Morganin katoaminen Tonya säikäyttää ja miten paljon hänen perheensä hänelle merkitsee. Tämä oli vihollinen, jota ei voinut lyödä, tämäpä ajatus juuri. Onneksi loppu oli onnellinen, tuo viimeinen lause eritoten. ♥ Kiitos paljon lukukokemuksesta! Tuli tätä lukiessa olo, että pitäisi katsoa ainakin Iron Manit taas pitkästä aikaa.

[Fiorella]

Ihanaa kun joku muukin on inspiroitunut Morganista. <3 Minusta tyttö oli yksi Endgamen ihanimpia asioita.

Tässä tarinassa välähti jokaisen vanhemman pahin painajainen tai ainakin sen mahdollisuus, eikä edes Iron man ole sen edessä muuta kuin yksi hätääntynyt isä.

ja hetkinen, oliko tuo karkkipaperi

Jotenkin tämä tällainen pieni huomio pysäytti ja kosketti.

Ja samoin kuin Pepperiä, minuakin ihmetytti, ettei Tony ollut jo keksinyt jotakin mikrosiruun verrattavaa. Tässä myös hauskasti korostuu se, miten Pepper on järjestelmällinen ja pistää pyörät pyörimään, kun Tonyn päässä pyörivät pelkät paniikkiajatukset. Onneksi kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. Kuinkas muuten, että Morgan olisi muuta kuin fiksu tyttö, joka tietää mitä tulee tehdä ja meni nätisti odottamaan isiä autoon.

Minua myös aina jaksaa ihailuttaa että näitä 12 virkettä -haasteita onnistutaan toteuttamaan niin hienosti, ettei asiaan kiinnittäisi lainkaan huomiota, jos ei siitä olisi erikseen mainittu.
 

[DulzGraham]

Kiitos upeista kommenteista, Okakettu ja Fiorella! ♥  Pahoittelen, että niihin vastaaminen on ollut vaikeaa. Voin vakuuttaa, että oon lukenut niitä melkein liiankin monta kertaa.

Morgan on edelleen ja aina Endgamen paras osa ♥ Siitä pitäisi kirjoittaa lisää. Ja lisää. Totta helkkarissa se on niin fiksu, että menee autoon odottamaan, eikä vanhemmat paniikissa edes ajattele katsoa sieltä. Tonysta voi hahmona olla montaa mieltä (eikä voi, se on paras) mutta sen hahmokehitys mcu:ssa on vahvin. Kiitos screen timen Tonysta kirjoittamisessa hauskinta on pallotella sitä millaista Tonya kirjoittaa, pre!Avengers party-alcohol-nosleep-työnarkomaania vaiko Endgamen isä!tonya. En tiedä mihin mun ajatusten punainen lanka katos, mutta ihana että tykkäsitte lukea tän ja jätitte puumerkin! Se merkkaa paljon <3

Minua myös aina jaksaa ihailuttaa että näitä 12 virkettä -haasteita onnistutaan toteuttamaan niin hienosti, ettei asiaan kiinnittäisi lainkaan huomiota, jos ei siitä olisi erikseen mainittu.

Tästä kiitän erityisesti! Varsin hauskaa kun just tällä kierroksella aprillipila hämmensi sanalistaa xD Hienoa, että siitä huolimatta aikaansaannos oli pidettävä.