MCU, Sadepisaroista ja kurjen huudoista | S | Tony Stark/Loki

[Sielulintu]

Nimi: sadepisaroista ja kurjen huudoista
Kirjoittaja: Sielulintu
Ikäraja: S
Fandom: MCU
Paritus: Tony Stark/Loki
Haasteet: 12+ virkettä XVII
Vastuuvapaus: Maailma ja hahmot eivät kuulu minulle, enkä saa tästä minkäänlaista taloudellista hyötyä.


Sadepisaroista ja kurjen huudoista


Sammal peittää maata tiheänä mattona, jota täplittävät muutamat pitkälle syksyyn selviytyneet puolukat. Taivas on harmaa, sadetta enteilevä, mutta Tony hymyilee silti. Tähän saakka rauha on ollut heiveröinen käsite, joka on voinut murskautua olemattomiin hetkellä millä hyvänsä, ja nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Tony uskaltaa luottaa siihen.

Taivaalta putoava pisara tuntuu viileältä. Lokin iho näyttää miltei marmorin vaalealta tummien hiusten kehystämänä. Silti hänenkin asennossaan on tiettyä vapautta, jonka Thanoksen uhan väistyminen on saanut aikaan.

Tony antaa hienoisen hymyn hiipiä kasvoilleen. Hän kurkottaa hiukan eteenpäin ja nappaa sadepisaran kiinni kielellään. Loki vaikuttaa olevan vaarassa purskahtaa nauruun millä hetkellä hyvänsä, sillä ilmeisesti tällainen huoleton pelleily ei ole ollut osa hänen arkeaan pitkään aikaan, kuten ei ole ollut Tonynkaan. Se hyvä puoli siinä on, että sentään he voivat opetella nauttimaan uudelleen elämän pienistä iloista yhdessä maailman pelastamisen tai tuhoamisen sijaan.

Loki huomauttaa, ettei sateessa pitäisi olla enää mitään erityisen hauskaa. Kuulemma kaikkialla tulvii kohta pahemmin kuin keväisin sulavesien aikaan. Hänen mukaansa taivas on pysytellyt itsepintaisesti miltei mustana jo viikkokausia. Tony kuitenkin vain nauraa ja ilmoittaa, ettei sade ole heidän vihollisensa. Pilvet eivät sentään uhkaa hävittää puolta universumin populaatiosta tuosta noin vain, joten niistä ei kaiken järjen mukaan ole syytä huolehtia.

Tuuli kantaa äkillisen huudon heidän korviinsa. Kirkaisu on kuin viilto muuten rauhallisen metsän hiljaisuudessa. Loki hätkähtää, eikä Tonykaan aivan heti ymmärrä, ettei huudon lähde ole kurkea kummempi. Päätään pudistaen hän ei voi olla ajattelematta, kuinka pahasti heidän turvallisuuden tunteensa perustavanlaatuiset pilarit ovat järkkyneet, kun pelkkä lintu saa heidät hälytystilaan. Kai se on normaalia, kun kaikesta on yhä niin vähän aikaa, mutta turhauttavaa jatkuva varpaillaan olo silti on.

Lokin ilme on kulmikas, miltei torjuva. Tony voi melkein nähdä viime aikoina tutuksi tulleen ristikon, joka sulkee hankalat aiheet jonnekin Lokin mielen kaukaiseen sopukkaan. Hän ei selvästikään halua keskustella aiheesta sota ja sen jälkivaikutukset, mutta ei Tony toisaalta voi häntä syyttääkään halusta keskittyä enemmän iloa antaviin asioihin.

Hiljaisuutta rikkoo jälleen pelkkä pisaroiden kevyt ropina. Vesi valuu jo Tonyn iholla, ja hän näkee pisaroiden virtaavan Lokinkin hiuksista kasvoille. Siitä huolimatta Loki hymyilee hiukan, ja Tony on entistä varmempi, että asiat asettuvat vielä omille radoilleen.

Spoiler: näytä

Sanalista:

1. sammal
2. harmaa
3. heiveröinen
4. pisara
5. marmori
6. vapaus
7. antaa
8. napata
9. vaara
10. yhdessä
11. ettei
12. kevät
13. musta
14. vihollinen
15. pilvi
16. kantaa
17. viilto
18. pilari
19. kai
20. kulmikas
21. ristikko
22. ilo
23. hiljaisuus
24. iho
25. varma

[Felia]

Kommenttiarpajaisista iltaa!

Tämäpäs oli oikein ihanan toiveikas teksti. Tässä tuli hyvin ilmi se, miten iso taistelu vielä vaikuttaa molempien elämään, vaikka toki sitä osaa jo huolettomamminkin olla. Mitä rankempia kokemuksia on saanut käydä läpi, sitä pidempään niistä eteenpäin pääseminen kestää. Ja kun ottaa huomioon, että näiden kahden maailmassa on varmasti hyvin tottunut siihen, että ollaan koko ajan varuillaan ja ns. hyökkäys-/puolustusvalmiudessa, niin on outoa kun kaikki paha on poistunut eikä enää tarvitsekaan olla valmistautunut mihinkään. Sen sijaan voikin vaan elää ja olla.

Ymmärrettävää on myös se, että kaikista ikävistä tapahtumista ei halua puhua vaan haluaa keskittyä siihen, mikä on hyvää. Ilo tosiaan lähtee pienistä asioista. Toki Tonylta ja Lokilta voi kestää tovi ennen kuin he oppivat täysin nauttimaan vallitsevasta rauhasta, mutta jostain on hyvä aloittaa - vaikka tällaisesta pienestä hetkestä sateessa.

Tämän otsikko on ihana ja sopii loistavasti tälle pätkälle. Muutenkin tämä oli kauniisti kirjoitettu teksti. Pidin kovasti, kiitos! ♥

[Violetu]

Oi, olipa ihana sateen tunnelma tässä. Tätä kaksikkoa ei todellakaan tulisi ensimmäisenä mieleen sijoittaa sateiseen metsään nauttimaan olostaan (ja toistensa seurasta), mutta hyvinhän nuo siellä tuntuivat viihtyvän.

Kurjen huuto ja hajonnut turvallisuudentunne olivat hienoja yksityiskohtia.
Mietin tätä koko ajan myös jotenkin Infinty Warin ja Endgamen kautta, että hengaileeko nämä nyt jossain rinnakkaisessa ulottuvuudessa, onko Loki löytänyt tiensä Tonyn luo tämän kuoleman jälkeen, vai onko ne vaan päätyneet samaan taivaaseen, joka kuitenkin jäljittelee realismia melkein kaiken suhteen. Paljon jänniä ajatuksia heräsi kyllä.

Kiitokset tästä makupalasta!

~Violet