Yuri!!! on Ice: Lisälämmikettä (S, Otabek/Yuri, ficlet)

[Larjus]

Title: Lisälämmikettä
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Yuri!!! on ICE
Pairing: Otabek Altin/Yuri Plisetsky
Genre: Slice of life ripauksella fluffia
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäisteoksesta ja sen hahmoista kiitos, kunnia ja kaikki oikeudet Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille, heiltä on kaikki merkityksellinen lainattu. Tämän kirjoittelusta en ole saanut rahaa tai mitään muutakaan korvausta.
Summary: Yöllä herätessään Yurilla on kylmä.

A/N: En ole kirjoittanut Otayuria noin viiteen kuukauteen (!!!!), mikä tuntuu ihan hullulta, kun sitä alkaa miettiä. En mä kuitenkaan ole heitä mihinkään unohtanut, päinvastoin, ja uusia fici-ideoitakin putkahtelee säännöllisin väliajoin mieleen. Mihinpä sitä OTP:stään pääsisi He ovat mulle yhä ne kaikista tärkeimmät ♥ Aina ei vain riitä aika ja energia kirjoitteluun </3

Fici osallistuu haasteeseen Sana/Kuva/Lause10 #3, lauseella ”Painaudumme toisiimme kuin vilusta värisevät linnunpojat”.



Lisälämmikettä


Sinä yönä suden hetken aikoihin Yuri herää unestaan säpsähtäen. Hän ei ole varma itsekään, mikä hänen unensa keskeytti. Ehkäpä se oli kylmyys, sillä paksusta untuvapeitostaan huolimatta hän palelee. Olo ei ole kuumeinen, joten syypää lienee vain talviyössä viileäksi muuttunut asunto. Lämpömittaria Yuri ei paikaltaan näe muttei myöskään aio missään nimessä nousta ylös tarkistamaan sen lukemia. Hänenhän on jo tarpeeksi kylmä muutenkin.

Yuri kietoo peittoa tiukemmin ympärilleen ja toivoo lämmön pian palaavan hänen luokseen. Ylimääräinen viltti olisi ihana lisälämmike, mutta sellaisen saaminen vaatisi sängystä nousemisen ja eteisessä olevalle komerolle tassuttelun, ja se on sellainen matka, johon hän ei ole valmis. Leijailisipa peitto itsestään hänen luokseen. Tai tulisipa edes Potya hänen päällensä nukkumaan.

Peittoonsa yhä tiukasti kääriytyneenä Yuri kääntyy toiselle kyljelleen. Otabek nukkuu vähän matkan päässä hänestä eikä näytä kärsivän kylmästä yöstä laisinkaan. Yuri huomaa alkuun olevansa siitä hieman kateellinen, mutta sitten hän keksii, että juuri Otabek on ratkaisu hänen pulmaansa. Ei hän tarvitse lisäpeittoa komerosta tai edes Potyaa viereensä –  hänellähän on jo Otabek.

Yuri ottaa kiinni peitostaan, jotta se varmasti pysyy hänen mukanaan, ja alkaa hinata itseään kohti Otabekia. Hän luovii tiensä tämänkin täkin alle ja käpertyy tämän kainaloon. Siinä on jo heti selvästi lämpimämpi, eikä hän ymmärrä, miten ei heti tajunnut parhaimman avun hänen palelemisongelmaansa olevan niin lähellä. Otabekhan on kuin oikea lämpöpatteri.

”Mmmh… Yura, mitä sinä…” Otabek mumisee uneliaasti, kun Yuri sovittelee tämän kättä itsensä päälle.

”Minun oli kylmä”, hän selittää nopeasti. ”Nuku vain. En tarkoittanut herättää.”

”Eihän se käy”, Otabek vastaa ja rutistaa hänet lujemmin itseään vasten. ”Se, että sinulla on kylmä.”

Yuri mumisee jotain myöntävää ja laskee päänsä puoliksi Otabekin tyynylle, puoliksi tämän syliin. Heillä ei ole tapana nukkua sillä lailla toisiinsa käpertyneinä, sillä he molemmat arvostavat omaa tilaa, mutta pieni poikkeus tavalliseen ei haittaa kumpaakaan. Mikäpä siinä, itselleen rakkaan ihmisen syleilyssä, olisi jatkaa uniaan.

”Onko jo parempi?” Otabek kysyy kuiskaten hetken kuluttua.

”On, tosi hyvä.”

Eikä kulu kauaakaan, kun he molemmat ovat jo vaipuneet sikeään uneen.

[Fairy tale]

Söpö iltalukeminen. Kiitos tästä. 
Onhan se kiva, ettei sängystä tarvitse nousta, vaan viluongelma on ratkaistavissa näin mukavalla tavalla. Ja hui, viisi kuukautta on pitkä aika olla kirjoittamatta niistä, jotka inspiroivat siellä kärkipäässä.

[Maissinaksu]

Äww mitä lällyn lällyniä. :3 Yksinkertainen ja suloinen idea, joka sopi ficletin raameihin kuin nenä päähän. Mukavaa että sait pitkästä aikaa tästä fandomista ja shipistä tarinaa, eittämättä Otayuri pesii aivoissa vuoden jokaisena päivänä ja voi paksusti. ^^ Toivottavasti ficci oli yhtä helppo kirjoittaa kuin moni muukin tämän shipin teksti. Haasteen quote oli sekin hyvin sidoksissa aiheeseen. Saisipa itsekin työnnettyä niitä saamiani haasteen lauseita ficceihin, mutta ainakin toistaiseksi meno on ollut kehnoa.

Otabekhan on kuin oikea lämpöpatteri.

Jotkut ihmiset ovat kunnon uuneja, kun niiden vieressä yrittää saada unen päästä kiinni. 😅 Tässä ficissä siitä ominaisuudesta oli onneksi hyötyä!

Kiitus tästä iltapalasta! 🖤

- Mai

[Larjus]

Fairy tale: Joo sehän on melkein ikuisuus! Onhan mulla toki paljon fandomeita, joista mielelläni kirjoitan, mutta oli kyllä ihana palailla taas Otayurin pariin :3

Íhanaa kun pidit tekstistä, ja kiitokset kommentista! ♥ Tästä tulikin julkaisuajankohdan myötä hyvä pieni iltalukeminen. Yuri on kyllä onnekas kun ei tarvitse nousta pois peiton alta palelemaan lisää, vaan voi lämmittää itsensä oman kultansa kainaloon käpertymällä 🥰


Maissinaksu: Vähän on lällyn lällyniä Mutta mitä muutakaan sitä edes haluaisi omasta OTP:stään kirjoittaa? Oli ihana kirjoitella heistäkin taas, eikä edelleenkään tuottanut mitään ongelmia Mitä nyt parin lauserakenteen jne. kanssa jouduin vähän vaivaamaan päätäni.

Mun mielikuvissa Yuri on kaikesta kuumapäisyydestä huolimatta vähän sellainen palelija ja Otabek taas sellainen lämpöpatteri Toimiva yhdistelmä ainakin viileissä talviöissä! (Kesällä ei niinkään.) Mutta onhan se somaa, kun voi nukkua rakkaansa syleilyssä ainakin joskus :3

Sinullekin kiitokset kommentista, ja tsemppiä haasteen kanssa! Eipä tämä omakaan tahti päätä huimaa, mutta onneksi on vielä noin vuosi aikaa.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Tämän tekstin oivallisesti viileisiin syysiltoihin sopiva nimi houkutteli lukemaan, ja täytyy todeta, että tämä olikin todellista täsmäluettavaa tähän vuodenaikaan!

Yöllä kylmyyteen herääminen on inhottavaa, hyrr. Samaistun lujasti Yurin hyisiin tunnelmiin ja siihen, kuinka hän haikailee ylimääräistä vilttiä tai vaikka Potyaa päälleen nukkumaan (Potya taisi olla kissa, jos muistan oikein toisista teksteistä). Heräsi myös hauskat muistikuvat muutamien vuosien takaa, kun muuan cornish rex -hoitokissa asui luonani muutaman kuukauden ja se rakasti tulla rintakehän päälle nukkumaan, jos oli vähänkään viileämpi ilma. Sen viileä oli tosin minulle ihan sopiva, kun se lyhyen turkkinsa takia kaipasi aina vain mahdollisimman paljon lämpöä, enkä muutenkaan hirveästi nauttinut siitä, kun useamman kilon painoinen otus teki olonsa kotoisaksi rintani päällä, haha. x) Mutta veikkaanpa, että Yurin tilanteessa minäkin suhtautuisin paljon suopeammin kissaan unikaverina!

Paleleminen on siitäkin tosiaan inhottavaa, että jos nousee sängystä hakeakseen vaikka sen viltin, kylmettyy hetkellisesti entistäkin pahemmin. Samaistun kovasti, koska meillä on talvisin tosi kolea kämppä - viime talvena oli sisälämpötila välillä vaivaiset 10 astetta, kun lämmitysjärjestelmä reistaili koko talossa. Jos joutuu nousemaan sängystä, kylmyys hyökyy välittömästi iholle, hyrr. Ihanaa, miten Yuri tovin tuskailtuaan kuitenkin keksii, ettei hänen tarvitsekaan nousta mihinkään, sillä hänellähän on vieressä ehta lämpöpatteri! Toinen ihminen on kyllä erinomainen lämmönlähde, etenkin jos saa kaivautua ihan kylkeen kiinni ja vieläpä toisenkin peiton alle. ♥

”Eihän se käy”, Otabek vastaa ja rutistaa hänet lujemmin itseään vasten. ”Se, että sinulla on kylmä.”

Otabekilla on ihana asenne lämmönkaipuista Yuria kohtaan! Joku saattaisi ehkä ärsyyntyä, jos kumppani työntyisi kylkeen ja herättäisi kesken unien, mutta Otabek osaa unisenakin selvästi ajatella Yurin parasta ja haluaa tehdä tämän olon mukavaksi. Sympaattista toisesta välittämistä, ja veikkaanpa, että kaksikolla on lämpimät oltavat aina aamuun asti. On kivaa, ettei tällainen poikkeus tavanomaisista nukkumisrutiineista häiritse kumpaakaan, vaan molemmat vaikuttavat lopulta aika tyytyväisiltä.

Kiitokset tästä lämmittävästä lukupalasta, pidin! -Walle

[Larjus]

Waulish: Nyt kun on poikkeuksellisen kovat pakkaset iskeneet Suomeenkin niin oli itsellekin varsin sopivaa palata hetkeksi tämän ficin pariin (ja samalla vastata kommenttiisi). Voi miten nyt kaipailisikin kesän lämpöä, josta saikin nautiskella tämän kirjoittamisen aikoihin...

Kylmään herääminen on kyllä todella kelju tunne! Itsekin olen pahan luokan vilukissa, ja monet kerrat puntaroinut sen välillä, että antautuuko hetkeksi kylmälle ja menee etsimään ylimääräistä peittoa tms. päälle, vai toivooko että kylmyys menisi ohi ihan vain mitään sen kummempaa tekemättä Potya on joo Yurin kissa, ihan oikein muistettu! Kiva kuulla omia muistojasi hoitokissasta! Vähän kyllä alkaa kadehdittaa, koska voi miten haluaisin syliin hakeutuvan kissan! Vaikkei muutaman kilon lisäpaino rinnan päällä ole varmastikaan mikään kaikkein mukavin kokemus.

viime talvena oli sisälämpötila välillä vaivaiset 10 astetta, kun lämmitysjärjestelmä reistaili koko talossa.

Ohhoh, no se on kyllä kylmä! 😵🥶 Niin kylmistä sisätiloista ei ole onneksi koskaan tarvinnut kärsiä, mutta muistan hyvin yhden syksyn, kun olin vielä lukiossa, ja meillä oli kotona putkiremontti, jonka takia sisälämpötila oli jotain 15-16 astetta. Ne aamut olivat ihan järkyttäviä, peiton alta ei olisi halunnut noista kirveelläkään.

Ihanaa, miten Yuri tovin tuskailtuaan kuitenkin keksii, ettei hänen tarvitsekaan nousta mihinkään, sillä hänellähän on vieressä ehta lämpöpatteri! Toinen ihminen on kyllä erinomainen lämmönlähde, etenkin jos saa kaivautua ihan kylkeen kiinni ja vieläpä toisenkin peiton alle. ♥

Apu tosiaan löytyi lähempää kuin Yuri ensin edes tajusi! Ja joo Otabek totta kai suhtautuu Yurin lämmönhakuyrityksiin suopeasti, enhän mä mitään muutakaan ois voinut kirjoittaa! 😊 Otabek on vaikuttanut musta aina myötätuntoiselta ja välittävältä persoonalta, lämpimältä muutenkin kuin vain ruuminlämpönsä suhteen, niin totta kai hän kesken unienkin on valmis ottamaan Yurin kainaloonsa lämmittelemään ♥ Rakkautta pienten tekojen kautta.

Lämmin kiitos vielä kommentistasi, ihana kuulla että tykkäsit!