Nimi: Rion emansipaatio
Ikäraja: S
Fandom: Rahapaja (La casa de papel)
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Hahmot: Rio/Tokio
Haasteet: Ficlet300 (sanalla 138. Yksi)
A/N: Tokalla läpikatselukerralla tällainen fraasi jäi pyörimään mieleen. Tokan osan kakkosjakson inspiroimana se realisoitui tähän. Kiitos kaikille, jotka ratkoivat erään sanan oikeinkirjoitusta kanssani.
Siellä hän juoksi musta polkkatukka heiluen, T-paidassa ja alushousuissa, ilman mitään turvaa. Hauraana mutta vahvana, pelokkaana mutta rohkeana, vapaana mutta kahlittuna. Rio katsoi kuninkaallisen rahapajan sisältä, kuinka Tokio, hänen rakkaansa, näkyi ikkunan takana – niin lähellä, silti saavuttamattomissa. Hän tunsi, kuinka jokin tunteiden virta alkoi puhdistaa hänen suoniaan sormenpäistä sydämeen asti; oli vaikea määrittää, mikä tunne se oli, mutta se kihelmöi Rion ihon alla kuin kiehuva tuli.
”Tokio.”
Rio sanoi ääneen rakkaansa nimen. Se konkretisoi asian – hän oli rahapajan sisällä, eikä Tokio ollut siellä enää. Ja kun se vihdoin iski Rion tajuntaan niin kuin paenneiden panttivankien teräsputki oli lyönyt Oslon käytännössä aivokuolleeksi, kaikki se raivo ja pelko ja epävarmuus purkautui tulen mukana hänen ihonsa läpi, polttaen sen kuin paperin.
”Tokio!”
Tämä oli Rion emansipaatio – oikeutus vihaan, vapautus suruun, rohkaisu rakkauteen. Eikä häntä pysäyttäisi kukaan, koska hän tekisi aivan kaikkensa palatakseen taas yhteen Tokion kanssa. Suunnitelma oli muuttunut, ja niin oli Riokin.
