Hayop Ka!: Onnellisen elämän salaisuus (S, Nimfa, ficlet)

[Larjus]

Title: Onnellisen elämän salaisuus
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: Hayop Ka!
Characters: Nimfa Dimaano
Genre: Tajunnanvirtamainen jaarittelu
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäinen elokuva on Rocketsheep Studion ja Spring Filmsin tekosia. Minulla on oikeudet vain tähän kirjoittamaani tekstiin. En rahasta tällä enkä ole myöskään saanut kirjoittamisesta mitään hyvitystä.
Summary: Hän oli menettänyt kaiken omalle ahneudelleen.

A/N: Lol tietääköhän edes kukaan muu Finissä tätä elokuvaa (Niin tuore tapaus muutenkin.) Päädyin itse katsomaan sen marraskuun alussa ihan randomilla, vaikka aikuisille suunnattu turrianimaatio ei olekaan sitä, mitä normisti katson. Mutta yllätyksekseni pidinkin tästä leffasta! Ei se juoneltaan mikään kaikkein ihmeellisin ollut (aika kliseinen aasialainen saippuaooppera ) mutta sitä oli viihdyttävä ja jotenkin helppo katsoa (ja myönnän että en ollut varautunut sen loppuratkaisuun). Ehkä mielenkiinto pysyi siksikin yllä, kun en normaalisti katso sen tyylisiä elokuvia. Hienosti animoitu se on myös, etenkin taustat. Lisäksi se oli ensimmäinen filippiiniläinen elokuva, jonka olen koskaan nähnyt, joten siinäkin mielessä se oli kiva uusi kokemus!

Tää pätkä sijoittuu leffan varsinaisten tapahtumien jälkeen (mutta jonnekin sinne lopussa näytettävien pätkien väliin), joten jos tän nyt jostain syystä lukee joku, joka ei ole leffaa nähnyt (ja aikoo), niin spoilerivaara.

Kirjoittelin tämän silleen oudosti pätkissä ja hyppien, ilman mitään varsinaista suunnitelmaa tai edes ideaa siitä, mistä tarkalleen ottaen kirjoitan. Sananlaskutkin hyppäsivät mukaan ihan vahingossa Tätä voikin pitää ensisijaisesti sellaisena ”fandomiin tutustumistekstinä”. Otsikkoa en eka meinannut keksiä sitten millään, ja en ole tuohon nykyisenkään ihan tyytyväinen, mutta menkööt. Välillä käy niinkin.

Mukana Multifandomin neloskiekalla.



Onnellisen elämän salaisuus


Nimfa piteli siskonpoikaansa sylissään ja katseli tämän nukkuvia kasvoja. Vaikka vauva uinuikin levollisesti, Nimfaan se seesteisyys ei tarttunut. Hänen oma mielensä oli raskas, täynnä katumusta, katkeruutta ja pelkoa, oli ollut jo ennen kuin hän oli jättänyt Manilan taakseen ja palannut lapsuudenkotiin. Hän oli ajatellut tutun ympäristön helpottavan oloa edes vähän, mutta ainakaan vielä hän ei huomannut eroa entiseen.

Ei hän halunnut olla täti. Hän oli halunnut Lindalle mahdollisimman hyvän elämän, paremman kuin hänellä itsellään – ei lasta. Niinpä hän oli tehnyt pitkää päivää hajuvesimyyjänä voidakseen maksaa siskonsa opiskelun, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut edes mennyt kouluun vaan todella hankkiutunut raskaaksi, saanut lapsen alaikäisenä. Kaikki oli mennyt juuri niin kuin Nimfa ei ollut halunnut. Koko kuviossa oli hänen mielestään melkeinpä pahinta se, että sisko oli onnellinen, elämäänsä tyytyväinen. Ja kauhukseen Nimfa huomasi jopa kadehtivansa tätä.

Hän kaipasi vanhaa elämäänsä. Ajatus tuntui jollain kierolla tavalla naurettavalta, sillä aiemmin hän oli ollut siihenkin tyytymätön. Eihän elämä Rogerin kanssa ahtaassa vuokra-asunnossa ja tavaratalossa työskentely pienellä palkalla ollut ollut hohdokasta, mutta nyt hänellä ei ollut enää sitäkään. Hän oli menettänyt kaiken omalle ahneudelleen.

Kun kohtalo (tai sattuma) oli saattanut Iñigon hänen elämäänsä, hän oli ajatellut, että tämä olisi hänen avaimensa onneen ja luksuselämään. Pyrkimyksistään huolimatta hän ei ollut saanut mitään sellaista itselleen, eikä hänellä myöskään ollut enää tasaisen tylsää mutta turvallista arkea Rogerin kanssa. Hän oli jäänyt yksin – ainakin melkein – sillä kohta hän olisi paitsi täti myös äiti itsekin. Syntymätön lapsi oli kaikki, mitä hänelle oli jäänyt elämästä Rogerin kanssa, ajasta, jolloin kaikki oli näin jälkikäteen ajateltuna ollut ihan hyvin.

”Niinhän sitä sanotaan”, Nimfa puheli nukkuvalle sisarenpojalleen, ”että asioiden todellisen arvon ymmärtää vasta sitten, kun ne menettää. Se on kyllä totta. Tajuan sen nyt. Ja oikeastaan monikin sanonta sopisi elämääni turhankin hyvin.”

Vaikka hän nyt olisikin halunnut vanhan elämänsä ja Rogerin taas itselleen, hän tiesi, ettei niin kävisi. Roger ei ikinä ottaisi häntä takaisin, ei sen jälkeen, mitä hän oli tehnyt seuratessaan itsekkäitä unelmiaan. Ja tällähän oli nyt Jhermelyn. Iñigoa hän ei enää edes halunnut vaikka olisi hopeavadilla tarjottu. Tämä oli ehkä ollut päältä kaunis kakku, mutta todellisuus oli ollut rumaakin rumempi. Täyttä silkkoa sisältä koko retku. Roger puolestaan oli loppujen lopuksi ollut se todellinen aarre, liian hyvä hänelle, vaikka hän olikin aluksi ollut valmis vaihtamaan tämän Iñigoon.

Hän oli ollut todella typerä.

Menetettyään sen kaiken hän oli jättänyt Manilankin taakseen eikä enää aikonut palata takaisin. Kaupungissa hän todella olisi yksin, mutta maalla lapsuuden kotikulmilla hänellä sentään oli perheensä. Sinne hän jäisi. Sekin ajatus tuntui nyt jotenkin huvittavalta, sillä nuorempana hän oli jatkuvasti haaveillut Manilaan muuttamisesta, siitä, että pääsisi viimein pois sieltä Jumalan selän takaa ja voisi aloittaa unelmiensa elämän suurkaupungissa. Routa oli todella ajanut porsaan kotiin.

Ehkä moinen unelmointi olikin hänen ongelmansa, ahne kun oli aina köyhä. Mikään ei koskaan riittänyt hänelle, ollut tarpeeksi hyvää, sillä aina hän halusi jotain parempaa. Ruoho näytti aidan toisella puolella vihreämmältä, ja sitä hän olikin aina tavoitellut, koska yrittänyttähän ei laiteta. Mutta toisaalta kuusen kurkottelukin johtaa vain siihen, että kapsahtaa katajaan, ja ojasta päätyy allikkoon. Ahneen loppu todella on paskainen.

Mutta enää hän ei unelmoisi turhia. Hänen oli pakko lopettaa moinen pää pilvissä elely – ei vain itsensä vaan myös lapsensa takia. Hän pitäisi jalkansa maassa, kääntäisi katseensa eteenpäin ja antaisi tulevaisuuden näyttää, mitä elämällä oli hänelle seuraavaksi tarjottavanaan. Hän ottaisi vastaan sen, mikä hänelle suotaisiin, tyytyisi siihen, ei vaatisi enempää.

Ja ehkä vielä jonakin päivänä hänkin osaisi olla elämäänsä tyytyväinen.

[Kaarne]

Voi Nimfaa. En tiedä fandomista yhtään mitään, mutta jotenkin tämä avautui silti, ja oli pakko tulla jättämään kommentti. Onnellisen elämän salaisuus ei ehkä paljastunut, mutta toivotaan, että Nimfa pääsee vähitellen sitä kohti. Häntä kohtaan aloin nimittäin tuntea sympatiaa, ja se on aina hyvän tekstin merkki, kun lukijassa herää tunteita ja hahmoja alkaa kannustaa!

Ja Iñigo joutaa roskiin, kuka hän sitten onkin!

[Kelsier]

Tykkäsin tästä ficletistä kovasti, vaikka en fandomia tunnekaan. Minä en kyllä heittäisi Inigoa roskiin, hän kuulosti kiinnostavalta hahmolta, vaikka olisikin paskamainen tyyppi Pidin Nimfan pohdinnoista, etenkin sen reflektoinnista, että hänkin oli raskaana. Hyvää oli myös se, että tuotiin esiin, että ihmiset voi olla tyytyväisiin elämäntilanteisiin kuten vaatimattomaan elämään ja nuorena saatuihin lapsiin tai kaupungissa asumiseen ja työskentelyyn keskittymiseen (ei sillä, että päähenkilö olis ollut kumpaakaan, tykkäsin vaan että se näkyi subtekstissä). Rogerkin jäi kiinnostamaan minua paljon.

Kiva, kun kirjoitit!

-Kel

[Larjus]

Oho, oon positiivisesti yllättynyt, että näin randomfandomista kirjoitettu pätkäni on saanut kommentteja! 👀 Iso kiitos Lancelot ja Kelsier! Mä ajattelinkin, ettei tämä ole muille tuttu leffa, kun on tosiaan vasta lokakuun lopulla julkaistu ja silloinkin vain tyyliin Filippiinien Netflixissä Mut mahtavaa että tämä avautui teille molemmille!

Itse en Iñigosta pidä ollenkaan, minun puolestani hänet voi heittää sinne roskiin Eipä toisaalta Nimfa tai edes Rogerkaan ihan viattomia tilanteen etenemiseen ole, kaikki ovat tehneet virheitä. Mutta niinhän se elämässä menee, ja kukapa täydellisistä hahmoista edes välittäisi?

Nimfalle ei ehkä vielä ihan paljastunut onnellisen elämän salaisuus, mutta ehkä hän on viimein oikealla polulla. Ainakin alku on siinä, ettei aina vain haaveilisi paremmasta, jostain muusta, mitä itsellään jo on. Onnen voi tosiaan löytää siitäkin, mitä itsellään on jo (kuten esimerkiksi Nimfan sisko, vaikka Nimfa itse pitääkin hänen elämäntilannettaan "vääränä").

Kiitos vielä kerran teille molemmille ihanista kommenteista ♥ 

[Starr]

Kommentikampanjasta iltaa! Pahoittelen että meni näin viime tinkaan, elättelin toivoa että olisin ehtinyt katsomaan ennestään tuntemattoman alkuperäisteoksen ensin tähän tekstiin syventymistä, mutta eipä kalenteri ollut samaa mieltä:"D Ei kuitenkaan yhtään haittaa että itse elokuvaa en katsonut ensin, sillä spoilerivaarasta huolimatta oon samaa mieltä kanssasi siitä että tämä toimi loistavasti ns. esittelytekstinä; elokuvan mahdollisista käänteistä ja hahmoista Nimfan näkökulmasta tuli esiin todella mielenkiintoisia ja tunnelmaa luovia, silti mukavan paljon auki jättäviä palasia, ja nälkä ns. kasvoi syödessä - sait mut investoitumaan ja kiinnostumaan alkuperäisestä tarinasta vielä enemmän, nyt viimeistään haluan senkin katsoa!

Mulla on heikko kohta saippuaoopperalle, draamalle ja slice of life-meiningille, ja siksi tämän ficin innoistuinkin nappaamaan. Pidin ihan tosi lujaa Nimfan monitahoisista pohdinnoista, oot kirjoittanut ne jotenkin älyttömän aidon tuntuisesti; vaikka suurin osa käsitellyistä aiheista ei ole itselle mitenkään henilökohtaisia, sun kuvailusi onnistui välittämään vahvoja fiiliksiä kaikkien hahmojen puolesta. Se on imo ihan parasta uusiin ficceihin/teoksiin/maailmoihin tutustuessa<3

Koko kuviossa oli hänen mielestään melkeinpä pahinta se, että sisko oli onnellinen, elämäänsä tyytyväinen. Ja kauhukseen Nimfa huomasi jopa kadehtivansa tätä.

Tää oli kunnon isku palleaan, ihan hiton huikeesti tiivistetty tilanteen mutkikkuus kahteen lauseeseen! Pidin kovasti tästä inhimillisestä kivuliaasta ristiriitaisuudesta.

Ootan tosi mielenkiinnolla millaisia hahmot elokuvassa ovat, ainakin sun kuvailuista välittyi jo tosi kivasti ja nopeasti vahva fiilis kaikista - tai ainain siitä, mitä mieltä Nimfa saattaisi tässä tilanteessa heistä olla:'D Tämä oli kaikenkaikkiaan tosi miellyttävä ficci lukea, teemat oli tietty raskaita ja elämänmakuisia, mutta sun käsittelytapa toimi tosi mukavasti sekä niiden esiin tuojana että toisaalta antoi niille ilmavuutta.

Ja ehkä vielä jonakin päivänä hänkin osaisi olla elämäänsä tyytyväinen.

Ihanaa, että kaikesta huolimatta Nimfa näki lopussa edes jonkinlaisen pilkahduksen mahdollisuutta tyytyväisyyteen! Tykkäsin siitä ettei loppu ollut sellainen "ja sitten kaikki elivät iloisina elämänsä loppuun asti"-tyylinen, tunnistan itsestäni ajoittain taipumusta samanlaiseen kyltymättömään unelmointiin kuin mistä Nimfa itseään moittii, ja sillä indeed on tapana tuupata alas pilvilinonista ennemmin tai myöhemmin.

"Onnellisen elämän salaisuus" sopi omasta mielestäni tälle tekstille kuin nenä päähän (mutta tietenkin kirjoittajalla visio on aina tarkempi ja kaipaa jotain siihen nähden täydellistä), ja ihastuin lujaa siihen miten antaumuksella ja luontevasti tekstissä oli viljeltynä sananlaskuja:"D Ne sopivat tähän hurjan hyvin.

Kiitos kovasti tästä tekstistä, pidin kovasti<3

[Larjus]

Starr: Onpa hauska, että tämä houkuttelee katsomaan alkuperäisen leffan! Sitä ei ainakaan tämän kirjoittamisen aikaan ollut kovin helposti saatavilla, tais olla vain filippiiniläisessä Netflixissä, mut ehkä se vois jossain vaiheessa tulla katsottavaksi muutenkin, jos ei vielä ole laajemmassa levityksessä. Kuten sanoin, se oli mielestäni yllättävänkin viihdyttävä ja helppo katsottava (ja hienosti animoitu).
Ilmaisin itseni varmaan vähän epäselvästi, mutta tarkoitin tolla "tutustumistekstillä" sitä, että tämän kirjoittaminen oli ennen kaikkea mulle tapa tutustua siihen, mitä ja miten tästä fandomista voisi kirjoittaa. Mutta mikäs siinä, että tämä toimi vähän päinvastaisessakin roolissa, tutustuttamassa elokuvaa lukijallekin

Nää aiheet ei ole mullekaan henkilökohtaisia, joten mielikuvitus ja ajattelukyky oli kovilla, joten kiva kuulla, että olen onnistunut kirjoittamaan uskottavasti ja aidon oloisesti! Ja siistiä, että sait tämän lyhyen pätkän perusteella jo vahvoja mielikuvia hahmoista. Tuli myös hyvä mieli siitä, että mielestäsi otsikko sopi tälle hyvin (koska kirjoittajana sitä tosiaan tuppaa olemaan aina niin vahvat visiot ja mulla on muutenkin about aina hankaluuksia nimetä ficti...), kuin myös että tykkäsit sananlaskuja, ne kun tarttui mukaan niin randomisti

Iso kiitos kommentista, kiva että tykkäsit ♥