Ficin nimi: Aamuvaloa, lämmintä valoa
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji: fluff, pieni hurt/comfort
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Yhteenveto: Makuuhuoneen verhot olivat unohtuneet auki.Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Lahjoitan tämän juhannustaiaksi
Fairy talelle ja
liljikselle, jotka toivoivat Drarrya ♥ Osallistuu haasteisiin
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus #2,
Fluffy10 #4 inspissanalla
värähtää ja
Spurttiraapale V inspissanalla
Aamu. Inspiskuvana toimi tämä kaunis Upthehillartin
fanart (S) ♥
Aamuvaloa, lämmintä valoaMakuuhuoneen verhot olivat unohtuneet auki ja ikkunasta sisään tulviva auringonpaiste herätti Harryn ihan liian aikaisin. Hän haparoi silmälasit silmilleen ja tihrusti yöpöydällä tikittävää herätyskelloa. Se oli vasta vähän yli kuusi.
“Etkö saa unta?”
Harry kääntyi ympäri. Dracokin oli hereillä, hiukset hieman pörrössä ja hehkuvina aamuvalossa. Mies makasi kyljellään kasvot häntä kohti, peitto leukaan asti vedettynä, kuin turvallinen kääre.
“Täällä on liian valoisaa”, Harry sanoi. “Miten sinäkin olet jo tähän aikaan hereillä?”
“Näin taas painajaista”, Draco kuiskasi.
Harry ei sanonut mitään. Hän tiesi kyllä, että Dracon painajaiset toistivat samaa tarinaa yhä uudelleen ja uudelleen, aivan kuten hänen omansakin. Joskus hänestä tuntui, että kuvat olivat hieman alkaneet haaleta, mutta usein ne palasivat silti takaisin voimakkaampina kuin koskaan osaisi odottaa.
Harry hivuttautui lähemmäksi Dracoa ja siirsi peittoja niin, että sai kiedottua kätensä tämän ympärille. Draco kääntyi selälleen, päästäen Harryn aivan itseensä kiinni.
“Ei ole enää hätää”, Harry rauhoitteli, silitellen hellästi vaalean miehen pehmeää ihoa.
“Tiedän”, Draco sanoi.
Harry kuljetti kätensä Dracon poskelle ja käänsi tämän päätä hiukan. Lakana kahahti hiljaa, kun kumpikin liikahti löytääkseen toisen huulet omillaan. Aamun hiljaisuudessa jokainen suudelma synnytti pieniä, mutta kauniita ääniä, jotka saivat Harryn sydämen värähtämään, haluamaan lisää.
Harry kuuli yhä oman sydämensä lyönnit ja Dracon hengityksen hiljaisen kohinan, kun he hetken kuluttua erkaantuivat toisistaan. Pehmeä hymy valaisi kummankin kasvot, karkottaen viimeisetkin painajaisen rippeet.
“Pitäisikö mennä keittämään kahvia?” Harry kysyi.
“Kohta”, Draco vastasi. “Ollaan vielä hetki tässä.”
Harry painoi kasvonsa Dracon hiuksiin ja piteli tätä lähellään. Auringonsäteiden lämpö tanssi suloisesti heidän paljailla käsivarsillaan, eikä kummallakaan ollut mihinkään kiire.