Ficin nimi: Vankila
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: La Otra Mirada -tv-sarja
Tyylilaji: Draama
Paritus: Teresa/Ramon
Vastuuvapaus: La Otra Mirada -sarja kuuluu espanjalaisille tekijöilleen. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
Haasteet: Lyrics Wheel
18 (sanat tekstin alla), Sana/kuva/lause10
#2 Hän halusi jättää jälkeensä muutakin kuin hiljaisuuden.A/N: Teresa on tyttölyseon opettaja, Ramon saman koulun talonmies.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
”Tere”, Ramon totesi hiljaa.
Nainen oli jälleen uppoutunut levysoittimesta kaikuviin jazzin rytmeihin. He istuivat vierekkäin boheemilla sohvalla. Ramon limitti sormensa Teresan polven päällä olevaan käteen.
”Ymh... anteeksi Ramon. Haluaisitko lisää viiniä?”
Teresan kysymys oli huolimaton. Vankila oli muuttanut naista. Rohkea ulkokuori oli edelleen tallella, mutta sisällä asui epävarmuus, jota Ramon ei kyennyt oikein osoittamaan. Hän siirsi karanneen suortuvan pois Teresan kasvoilta vapaalla kädellään. Viinilasin hän oli pannut pöydälle jo aikaa sitten. Ramon suuteli Teresaa, joka vastasi innokkaasti. Naisen suu maistui tupakalta ja heidän syömältään ruualta. Teresa kuitenkin vetäytyi pois Ramonin alkaessa halailla innokkaammin.
”Ei tänään”, hän sanoi.
Ramon asettui takaisin omalle sohvan puoliskolleen. ”Tere, haluaisitko tänä iltana...”, hän epäröi. ”...puhua minulle vankilasta.”
Ramon tiesi olevansa kouluttamaton Teresaan verrattuna, pelkkä työläisperheen poika, eikä hän osannut kysyä kovin hienovaraisesti. Teresa ei tehnyt hetkeen mitään, mutta kääntyi sitten melkein arasti selin Ramoniin. Hän valutti aamutakkinsa ja silkkisen yöpaitansa alas olaltaan paljastaen suuren mustelman lapaluun kohdalla. Ramonin silmät suurenivat. Hän antoi sormenpäidensä koskettaa sinisenkirjavaa aluetta hienoisesti.
”Vankila”, Teresa kuiskasi ääni särkyen.
”Tekivätkö he siellä sinulle tämän? Onko niitä muitakin?” Ramon oli vihainen vanginvartijoille, mutta myös itselleen, sillä hän oli maannut naisen kanssa jo useampaan kertaan kuvitellessaan lohduttavansa.
Ilmankos Tere oli ollut niin tarkka, että yöpaita peitti kaikki häveliäät kohdat. Hän toivoi hartaasti, ettei ollut satuttanut naista yhtään enempää.
Teresa vain nyökkäsi töksähtävästi. ”Se oli rankkaa.”
Ramon laski huulensa hamuamaan pehmeästi mustelmaa. Se oli hänen tapansa pyytää anteeksi, näyttää, että rakasti. Hän halusi, että nainen tietäisi, että hänelle voisi kertoa kaiken, hän kuuntelisi kyllä. Teresa inahti ja käänsi omat huulensa Ramonin huulia vasten. Ramon veti naisen syliinsä. Punainen hiuspehko kutitti hänen poskiaan.
”Minä olen täällä sinua varten. Niin on doña Manuelakin ja koulun muut opettajat ja oppilaasikin.”
Teresa hengitti hänen kaulaansa vasten. Se tuntui Ramonista sanomattoman hyvältä. Nainen kuitenkin irrottautui uudemman kerran. ”Ei tänään”, hän toisti tukahtuneesti.
Ramon nousi, kokosi astiat pöydästä ja vei ne keittiöön. ”Tere, tiedätkö, voisin jäädä täksi yöksi. Siihen sohvalle.”
Oikeastaan hän oli ajatellut sanoa, että voisi muuttaa Teresan luo, hän oli siellä joka tapauksessa lähes kaikkina iltoina. Laittamaan naiselle parempaa ruokaa. Mutta ei hän kehdannut.
”Mene kotiin vain Ramon, minä pärjään kyllä”, kuului Teresan ääni.
Etkä pärjää, Ramonin teki mieli väittää vastaan, eikä sinun tarvitse olenhan minä jo sen sanonut. Mutta hän tiesi kokemuksesta, että Teresa nostaisi vain piikkinsä pystyyn, jos tätä painostaisi.
Sen sijan hän alkoi tehdä lähtöä. Hän kävi suutelemassa Teresan otsaa. ”Nähdään huomenna lyseolla.”
Nainen ynähti myöntävästi.
Ovea kiinni painaessaan Ramon toivoi jättäneensä Teresan asuntoon jälkeensä muutakin kuin yksinäisyyden ja demoneistaan irti pyristelevän ihmisen hiljaisuuden.
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sanni - Psykologi
Mitä sulle kuuluu, oot hiljainen
Miltä susta tuntuu, mä kyselen
Et oo tottunu puhuu, mä tiedän sen
Mut kuuntelen
Sä saat mulle suuttuu ja riehua
se on mulle tuttuu täs roolissa
ku sun ääni murtuu, oot turvassa
mun kaulalla
Sun faija hajotti sua, ku sä olit ihan pikkunen
Ku me tavattiin, mä tiesin että olit itkunen
Frontti piti, mut kelasin et rikon sen
Mähän rikon sen
Sä unohit kai oven auki, kun mä pääsin sisälle
Nyt huudat asioita, joita et huutanu isälles
Työnnät mut pois, ku sä haluut päästä lähelle
Mut mä lähe en
Sä kysyt mitä mä teen sun kaa
Eikö mun olis helpompaa
Vetää takki niskaan ja
Takana sulkee ovi
Anna mä silitän sun naamaa
Siirrän hiuksesi korvan taa
Rakas rimpuile vaan
Mut mun duuni ei oo ohi
Mä oon sun psykologi
En mä halua muuttaa sua ollenkaan
Mut koitan vaan saada sut muistamaan
Miten helvetin upee ihan luonnostaan
Sä oletkaan
Sä kerrot unesta, josta et halunnu herätä
Ku makasit sun kylpyhuoneen lattialla selällään
Halusit vaan koko kevään elämältä levätä
Tai loppuelämän
Ei avantoon kai kannattaisi hypätä pää edellä
Mut mä en anna keuhkojesi täyttyä jäävedellä
Tiedän joku päivä vielä lapsi sun sisällä
Näkee värejä
Sä kysyt mitä mä teen sun kaa
Eikö mun olis helpompaa
Vetää takki niskaan ja
Takana sulkee ovi
Anna mä silitän sun naamaa
Siirrän hiuksesi korvan taa
Rakas rimpuile vaan
Mut mun duuni ei oo ohi
Mä oon sun psykologi
Sä kysyn mitä mä teen sun kaa
Eikö mun olis helpompaa
Vetää takki niskaan ja
Takana sulkee ovi
Anna mä silitän sun naamaa
Siirrän hiuksesi korvan taa
Rakas rimpuile vaan
Mut mun duuni ei oo ohi
Mä oon sun psykologi
Sä saat paiskoo ovia, kuhan vaan tuut takas
Mä en pidä lomia, oot ainoo asiakas
Minuja on monia, ja kaikille oot rakas
Tervehdin demonia
Hei taas
Istu alas
