Voi että miten suloinen fici ♥ Minäkin aina innostun kaikesta perheilystä ja söpöilystä ja niitähän tässä riitti vaikka miten paljon! Lunan ja Rolfin suhde on selvästi täynnä rakkautta ja välittämistä, niin toisiaan kuin lapsiaankin kohtaan. Ihanaa miten heillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita myös, on tärkeää kun voi jakaa omat intohimonkohteensa itselleen tärkeiden ihmisten kanssa. Lunakin niin ansaitsee jonkun, joka ei pidä häntä kummallisena vaan on samalla aaltopituudella hänen kanssaan!
Ja Lysander ja Lorcan... voi äää mitkä söpöliinit! :3 Pienistä lapsista on kiva lukea ficejä myös, niin kiva että heilläkin on tässä selvä rooli. Vaikka se sitten on myös sitäkin, että aiheutetaan vähän harmaita hiuksia vanhemmille 😅 Mutta sellaista se on, niin tuollaisten pienten kanssa kuin sitten isompienkin!
Pienokainen oli seisahtunut avannon äärelle ja keskittynyt katselemaan uteliaana poreilevaa vettä. Lumoutuneiden vanhempien silmien edessä vedestä kohosi korkean kaulan kannattelema siro kuonomainen pää. Se kohtasi lapsen tummien silmien katseen, jähmettyi hetkiseksi ja solahti sitten takaisin aaltoihin. Lorcan heläytti riemastuneen kikatuksen ja huitoi käsillään tohkeissaan.
Oiiii mikä näky! Samaan aikaan Lunalle ja Rolfille helpotus löytää omille teilleen lähtenyt lapsena sekä riemu tehdä havainto kelpiestä, jonka ovat jo pitkään halunneet nähdä. Onkohan ainakin Lorcan seuraamassa sitten isona vanhempiensa jalanjäljissä... :3
Tämän lukemisesta tuli kyllä ihanan pehmoinen ja onnellinen olo itsellekin, Lunan ajatukset ja hyvä olo tarttuivat ♥ Kiitokset tästä suloisuudesta!
