Hyvää aamua! Minut on helppo houkutella paikalle, jos otsikko on ranskankielinen, eikä tää ollut mikään poikkeus. Kieliin keskittyviä tekstejä en ole liikaa päässyt lukemaan, ja tässä kysymystä oli käsitelty hurjan mielenkiintoisella tavalla.
Kielitaidosta saa olla ylpeä, mutta kyllähän se on vittumaisesti tehty, jos koko ajan vaan rehentelee omilla taidoillaan – vaikkei edes kaikkia kieliä oikeasti osaisikaan. Kertojan ärsyyntymisen pystyi aistimaan todella helposti, pitäähän se toki paikkansa että varsinkin puhuttuna voi olla vaikea saada edes kiinni siitä, mikä kieli on kyseessä.
Tiesin sen, mutten ymmärtänyt sitä.
Minua ärsytti se, että minulla oli tunne että tiesin mitä hän sanoi, mutten kuitenkaan tiennyt
Ai että, nämä kaksi kohtaa olivat minusta todella kiehtovia! Tuohon tunteeseen pystyy tavallaan samaistumaan aika helposti, mutta tämän parisuhteen kontekstissa se on varmasti vielä ärsyttävämpi tunne. Jos rakastaa niin sanoisi sitten suoraan yhteisellä kielellä, helkkari
Ranskan kielen suurena ystävänä minua ilahdutti kertojan ranskankielinen toteamus tuossa lopussa. Kiinnostuneille tiedoksi, ranskan puhekielessä on yleistä jättää kieltosanaa yleensä ilmaiseva
ne pois lauseesta, eli
je t'aime jamais tarkoittaisi todellakin "en rakasta sinua koskaan". Kieliopillisesti se ei välttämättä oikein ole, mutta onneksi kielioppisääntöjä voi tarpeen mukaan venyttää! Oli myös ihastuttava veto kertojalta sanoa näin tälle heilalleen, pääsi hänkin sitten kerrankin googlailemaan että mitähän hittoa.
Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta, tämä oli näin vuosienkin jälkeen vallan mielenkiintoinen ja kiehtova teksti!