Title: Vauva tulossa
Author: Larjus
Fandom: Junjou Romantica (Junjou Mistake)
Chapters: Oneshot
Pairing: Asahina Kaoru/Isaka Ryuuichirou
Genre: Kepeä arkinen romance & slice of life
Rating: S
Disclaimer: Nakamura Shungikun hahmot ja alkuperäistarina. Tämä teksti on kuitenkin minun, ja kirjoitettu silkasta omasta ilosta ilman rahallista korvausta.
Summary: Ruusujen symboliikan pohtimisella on outoja seurauksia.
A/N: Joku söpön hölmö raapustus puhtaasti Mistaken ruusukohtauksen takia. Pakko myöntää, että tätä kirjoittaessani tuli itsekin selattua ruususymboliikkaa, ja tyyliin kaikkialla luki, että 7 ruusua = kosinta, iiih~ (Asahina antoi Isakalle seitsemän ruusua (/w\) ♥ ainakin mangassa, animeversiossa niitä taisi olla enemmän…)
Ja arvatkaa vaan miten vaikea ficissä puhua Ryuuichirousta ja Kaorusta kun olen tottunut kutsumaan hahmoja sukunimillä. En vain osaa poiketa tavastani ja kutsua ulkopuolisen kertojan näkökulmasta hahmoja muilla kuin etunimillä, joten tällä mennään. Ainoastaan parissa kohdassa Asahina on Asahina vuorosanojen ulkopuolella, ja se johtuu siitä, että käytännössä se kohta on Isakan ajatuksia. (Vähän sama tilanne kuin sen yhden Terrorist-ficin kanssa jonka kirjoitin joitain vuosia sitten.)
Nimestään huolimatta ei ole mpregiä, ei tartte pelätä. Työnimenä tällä oli tyylikkäästi ”vauvasdfghjkl”. Olis sopinut periaatteessa lopulliseksikin nimeksi, hah.
Osallistuu ton virallisen lopullisen nimensä puolesta kuitenkin
Otsikoinnin iloihin (otsikkotyyppinä tekstilainausotsikko).
Vauva tulossaRyuuichirou oli saanut Kaorulta lahjaksi kimpun vaaleanpunaisia ruusuja heidän kymmenennen epävirallisen vuosipäivän kunniaksi. Vaikka Kaoru oli sanonut valinneensa kukat ihan puhtaasti myyjän suosituksesta, Ryuuichirou ei voinut olla miettimättä niiden takana piilevää symboliikkaa. Hän oli päätynyt etsimään netistä vaaleanpunaisten ruusujen sanatonta merkitystä, ja niistä hänen mieleensä olivat syöpyneet sanat ”vauva tulossa”. Kaikki maininnat lämpimästä sydämestä, lempeydestä ja viehkeydestä hän oli sivuuttanut tyystin ja osannut keskittyä vain niihin kahteen sanaan.
Vauva tulossa. Hemmetin Asahina, eihän se… Eihän se voinut olla edes mahdollista, ei ainakaan heidän kahden välillä. Sen Ryuuichirou tiesi itsekin, ja sen Kaoru oli hänelle sanonut, ihan kuin asia olisi jäänyt hänelle epäselväksi ilman vahvistusta. Ja sitä vaihtoehtoa, että Kaoru olisi pettänyt häntä jonkun naikkosen kanssa, Ryuuichirou ei enää pelännyt.
”Tuhlaat tuohon energiaa aivan turhaan”, Kaoru totesi huomatessaan Ryuuichiroun katseen lipuvan kohti vaaleanpunaista ruusukimppua. He istuivat aamiaisella, ja Ryuuichirou näki ruusut paikaltaan erinomaisesti, kunhan vain hieman siirsi katsettaan sivuun Kaorusta. Tämä tiesi tismalleen, minne hänen rakkaansa katse niin sinnikkäästi lipui, ja siksi hänen aina niin tasaisessa äänessään kuulsi huvittuneisuus.
”Ehkä”, Ryuuichirou myönsi, ”mutta en voi olla ajattelematta sitä.”
”No, kuten jo olen sanonut”, Kaoru sanoi sormiaan venytellen ja puikkoihin tarttuen, ”vauvauutisia ei ole tiedossa sen enempää nyt kuin tulevaisuudessakaan. Vaikkakin, nyt kun asia tuli puheeksi, varsin mielelläni synnyttäisin lapsesi, jos luonto sen mahdollisuuden minulle soisi.”
Kaoru oli sanonut sen yhtä huolettomasti kuin olisi luvannut viedä roskat ulos hänen puolestaan, ja se jos mikä sai Ryuuichiroun punastumaan hieman, vaikka hän yrittikin suhtautua siihen yhtä rennosti kuin Kaoru. Eihän sitä joka päivä kuullut kumppaninsa suusta, että tämä jopa haluaisi synnyttää hänen lapsensa, varsinkin kun asiasta ei ollut koskaan aiemmin puhuttu sanallakaan, ja varsinkin kun kyseinen asia oli itse asiassa täysin mahdotonta.
”Vai niin”, hän sanoi tavoitellen huoletonta äänensävyä. ”Kiitos tästä erikoislaatuisesta tunnustuksesta.”
”Olen tosissani”, Kaoru totesi tyynesti.
”Mutta e-ehkä on vain parempi, ettei se ole mahdollista. Tai siis ajattele nyt, jos ne lapset tulisivat luonteen osalta yhtään minuun! Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa.”
Ryuuichirou nauroi mielikuvalle ääneen yrittäen siten tyhjentää omat ajatuksensa, joissa hänen ja Kaorun olemattomat lapset saivat hänen sydämensä solmuun puhtaasta rakkaudesta ja posket entistäkin punaisemmiksi. Kaoru katsoi Ryuuichiroua hellästi ajatellen, miten suloinen tämä osasikin olla.
”Ehkä siltä vältyttäisiin, jos adoptoisit jonkun muun synnyttämän lapsen”, Kaoru tuumasi pehmeästi hymyillen.
”Jaa niin vai, kenet tässä muka pitäisi adoptoida”, Ryuuichirou puhahti yrittäen parhaansa mukaan jatkaa aamiaistaan. Se ei ollut helppoa, koska hän pelkäsi Kaorun hetkenä minä hyvänsä sanovan jotain, mikä saisi hänet vetämään keuhkoihinsa puolet riiseistään. Keskustelu oli mennyt niin ihmeelliseen suuntaan.
”Kerro sinä.”
”Kerro niin mitä? Mieleeni tulee ainoastaan Takahashi-kun, ja Akihiko luultavasti nylkee elävältä jokaisen, joka yrittää lähellekään häntä. Olethan sinä nähnyt hänen ilmeensä.”
”No, jotkuthan myös hankkivat itselleen lemmikin lapsenkorvikkeeksi. Se taitaa itse asiassa olla aika suosittua nykyään.”
”Vihjaatko sinä, että meidän pitäisi hankkia koira tai jotain?”
”En lainkaan.”
Oli ilmeisen selvää, että keskustelu viihdytti ja huvitti Kaorua suuresti. Ryuuichirou tunsi olonsa hivenen hämmentyneeksi. Hän uskaltautui syömään vähän riisiään pitäen samalla katseensa visusti pöydässä. Kaoru ei sanonut mitään vaan selvästi odotti hänen joko jatkavan keskustelua tai vaihtavan puheenaihetta. Ryuuichirou huomasi valitsevansa ensimmäisen vaihtoehdon.
”Sitä paitsi”, hän tuhahti, ”minulle ei kannata antaa yhtään elukkaa hoidettavaksi. En saisi pidettyä hengissä edes kultakalaa.”
”Tiedänpähän siis jatkoa ajatellen, ettei sinua saa päästää lähellekään mitään elävää”, Kaoru sanoi.
”En minä ihan noin sanonut”, Ryuuichirou mutisi.
”Et niin, mutta minä sanoin.”
”Joka tapauksessa”, Ryuuichirou tokaisi, ”mikä tämän keskustelun pointti edes on?”
Kaoru ei osannut vastata.
**
Muutamassa päivässä Ryuuichirou oli jo melkein unohtanut aamiaispöydässä käydyn oudon keskustelun, jonka aikana Kaoru oli sekä puoliksi luvannut synnyttää hänen lapsensa että todennut, ettei häntä saisi päästää lähellekään yhtäkään elävää olentoa. Siksi hän ei osannutkaan varautua siihen, että Kaoru tuli kesken työpäivän hänen luokseen käsissään lahjapaketti, johon kiinnitetyssä kortissa luki vain ”vauva tulossa”. Aluksi hän oli ollut aidon yllättynyt mutta otettu lahjasta, mutta luettuaan pakettikortin mieli muuttui.
”Asahina...” hän sanoi uhkaavasti. ”Mitä helvettiä tämä on olevinaan?”
Muutaman päivän vanha keskustelu palautui kirkkaasti hänen mieleensä.
”Vain pieni yllätys”, Kaoru vastasi piittaamatta lainkaan kumppaninsa hyytävästä äänensävystä. ”Avaa se.”
Ryuuichirou repäisi kortin nopeasti pois ja tunki sen työpöytänsä lukolliseen laatikkoon. Sitä ei saisi kukaan ulkopuolinen nähdä ikinä. Itse asiassa saattaisi olla parempi, jos hän ei itsekään näkisi sitä enää koskaan. Saatuaan kortin pois silmistään (mutta ei mielestään) hän nosti neliskanttisen lahjapaketin eteensä ja alkoi varovasti avata sitä. Yksinkertaisen hopeapaperin alta paljastui varsin mitäänsanomattoman näköinen laatikko. Ryuuichirou vilkaisi Kaorua, mutta tämän ilme ei paljastanut mitään paketin sisällöstä. Ryuuichirou nosti kannen paikoiltaan ja nosti laatikosta pienimmän akvaarion, jonka oli koskaan nähnyt. Akvaariossa ei kuitenkaan ollut kalaa (parempi niin) vaan pieni vihreä pallero, joka kellui veden puolivälissä.
”Asahina”, Ryuuichirou nosti kysyvän katseensa kumppaniinsa, joka oli myös hänen sihteerinsä. ”Mikä tämä on?”
”Se on marimo.”
”Marimo?”
”Marimo.”
”Viitsisitkö kertoa minulle, mikä ihme marimo on?”
”Sinun uusi lemmikkisi, tai lapsesi, miten vain itse haluat sitä nimittää.”
”A-anteeksi?”
”Tarkemmin sanottuna se on levää, jonka kasvaa pallon muotoiseksi”, Kaoru selitti niin kuin tavallisesti, kiinnittämättä sen enempää huomiota Ryuuichiroun ilmeisiin ja liki käsinkosketeltavaan hämmennykseen. ”Ne eivät vaadi paljoa. Laatikossa on hoito-ohjeet. Ajattelin, että voisit aloittaa lapsen hoidon harjoittelun sillä.”
”Asahina, sinä senkin...”
Ryuuichirou nousi pöytänsä äärestä ja lähestyi Kaorua. Hän ei tiennyt, mitä aikoi edes tehdä tälle, lyödä vaiko halata, mutta Kaoru ratkaisi tilanteen hänen puolestaan ja painoi suudelman hänen poskelleen heti, kun hän oli tarpeeksi lähellä.
”Ja mistä hyvästä tuo oli? Minähän olen sanonut vaikka miten monta kertaa, että ei työpaikalla!” Ryuuichirou kiljaisi peruuttaen muutaman askeleen.
”Pahoitteluni”, Kaoru sanoi yksinkertaisesti. ”Yritän hillitä itseni paremmin.”
”Älä vain yritä vaan myös tee niin!” Ryuuichirou ärähti palaten pöytänsä ääreen. Hän nappasi käsiinsä pinon papereita ja sysäsi ne Kaorulle. ”Ja kopioi nämä!”
”Välittömästi, Ryuuichirou-sama”, Kaoru vastasi kumartaen.
Ryuuichirou istui takaisin tuolilleen. Hetken marimoa katsottuaan hän siirsi sen työpöytänsä reunalle ja yritti muistella, mitä oli ollut tekemässä ennen kuin Kaoru oli lahjoittanut sen mokoman leväpallon hänelle, ja epäonnistui siinä täydellisesti. Hänen katseensa karkaili jatkuvasti akvaarion suuntaan ja ajatuksissa pyörivät Kaorun sanat.
Hän voisi aloittaa lapsen hoidon harjoittelun sillä… Aaarrggghh, helvetin Asahina!
**
Loppujen lopuksi akvaario leväpalleroineen kuitenkin jäi hänen työpöydälleen. Se ei herättänyt kollegoiden kanssa suuria keskusteluja, lähinnä muutaman ystävällisen utelun, joihin Ryuuichirou vastasi lyhyesti mutta niin rehellisesti kuin kehtasi. Akihiko oli kuitenkin kerran sattunut huomaamaan akvaarion hänen pöytänsä reunassa ja unohtunut sen ääreen muistelemaan ääneen niitä lukuisia marimoja, joita hänellä oli yksi valtavan asuntonsa huoneista täynnä. Ryuuichirou oli päässyt hänestä lopulta eroon vain apujoukkoja soittamalla.
Normaalisti Ryuuichirou olisi helpostikin unohtanut huolehtia mistä tahansa hänen hoiviinsa uskotusta kasvista, mutta hän huomasi olevansa marimonsa kanssa erittäin huolellinen. Kaoru oli ollut oikeassa sanoessaan, ettei leväpallo vaatinut paljoa huolenpitoa, mutta Ryuuichirou teki senkin vähän tunnollisesti. Hän halusi sen selviävän ja voivan niin hyvin kuin pieni leväpallero ikinä kykenikään. Ajatuksissaan hän oli myös nimennyt sen, joskin piti visusti huolen siitä, ettei koskaan sanoisi sille antamaansa nimeä ääneen. Hän kutsui marimoa mielessään Aka-chaniksi, ja siitä kiitos ja kunnia kuului kokonaan Asahina Kaorulle.
Vauva tuli sittenkin. Perkele.
A/N2: Ihan siltä varalta, jos joku ei tiedä, aka-chan (赤ちゃん) = vauva japaniksi.
