Horisontti väliltämme katoaa, K11, Raapaleita

[Chibi]

Nimi: Horisontti väliltämme katoaa, K11
Kirjoittanut: Chibi
Genre: Fluffy ja romance (pienellä twistillä)
Ikäraja: K11
A/N: Osallistuu FFF1000 haasteeseen sanalla 181. Sormus sekä Fluffy10 #4 haasteeseen. Kaikki mahdolliset kommentit otetaan ilolla vastaan ja pidetään hyvänä <3




1.   Meri (150 sanaa)

Muistan perhoset vatsassani, sormien vapinan ja kiihtyneen sykkeen. Muistan kipristelyn varpaissani, punan poskillani ja sanat, jotka takertuivat kurkkuun muuttuen vain henkäykseksi.

Silmiesi sini oli kuin myrskyn jälkeinen meri; täydellisen tyyni ja vaarallisen kaunis. Noihin silmiin minä upposin, vaivuin tuijottamaan, kuin kalliolta horisonttiin. Ensin kauempaa, sitten niin läheltä, että ympäröivä maailma sumentui.

Oli vain me kaksi.

Meren sinisen kanssa kuun ja tähtien valaiseman talviyön kirkas harmaa. Ne kohtasivat horisontissa ja liittyivät toisiinsa kauniina ääriviivat kadottaen.

Kun kumarruit suutelemaan minua, en enää erottanut horisonttia. Halusin kadottaa kanssasi kaikki maan, meren ja ilman rajat ja unohtaa ilmansuunnat.

Olin valmis näkemään kaikki sinisen sävyt, valon heijastuksen ja aamuhämärän. Halusin nähdä silmiesi painuvan kiinni väsymyksestä ja aukeavan hitaasti aamuauringon ensisäteiden osuessa kasvoillesi. Olin valmis kohtaamaan kaikki myrskyt ja tummuvatkin vedet.

Kaikki sinisen sävysi, halusin nähdä ne kaikki. Halusin nähdä, kuinka horisontti välillämme muuttuu, tulee esiin harmaideni eri sävyjen kanssa ja katoaa sävyjen sointuessa taas yhdeksi.


2.   Henkäys (150 sanaa)

Havahdun elokuvan juonenkäänteestä ja aika pysähtyy millisekunniksi, kun olen kaataa viinilasini. Henkäisen ja kurotan sitä kohti, mutta ehdit ensin. Kuulen turhautuneisuuden sävyn huuliltasi karkaavassa huokauksessa, muttet sano mitään. Tiedän olevani kömpelö ja rauhaton, muttet valita siitä koskaan.

Siirrät lasia kauemmas pöydän reunalta, ja pyyhit sormella sen ulkoreunaa alas valuvan pisaran. Ennen kuin ehdit estää, tartun käteesi ja vien sormen huulilleni. 

Sohva on liian kapea, kun istun hajareisin syliisi ja nostan käteni hartioillesi. Väistelen suudelmiasi samalla haroen toiselle kädelläni niskasta lyhyeksi raakattuja hiuksiasi. Nopeasti huultesi väistely vaikeutuu niin paljon, että antaudun. Hymyilen ennen suudelmaan vastaamista ja huomaat sen. Vastaat hymyyn huuliani vasten, sormemme lomittuvat kuin vahingossa ja kiedot toisen kätesi vyötärölleni. Vedät minut niin lähelle, kuin mahdollista näissä olosuhteissa.

Näykkäät alahuultani saaden aikaiseksi yllättyneisyydessäänkin tyytyväisen henkäyksen. Kun raotan suutani kielemme kohtaavat. Maistut punaviiniltä ja popcornilta.

Elokuva jää pyörimään taustalle, mutta emme välitä kumpikaan. Se oli alun perinkin toissijainen prioriteetti viikonloppua suunnitellessa.


3.   Sormus (200 sanaa)

Tunnen hengityksesi niskassani ja sormet hiusteni seassa. Harvat viikonloppumme yhdessä tuntuvat liian lyhyiltä, kun sunnuntaiaamun auringon säteet karkaavat verhon takaa makuuhuoneeseen. Kello tikittää armottomasti kohti lähdön hetkeä. Minä lähden, sinä jäät. Niin on ollut ja niin tulee olemaan.

Käännyn ja sininen kohtaa harmaan. Raotan peittosi reunaa ja puikahdan sen alle, ettei lämpö karkaisi, vaikkei siitä ole pelkoa. Tuotat niin paljon lämpöä, etten ole palellut kanssasi edes pahimmilla pakkasilla. Kuinka usein olenkaan toivonut voivani ottaa lämpösi talteen ja kietoutua siihen yksinäisinä öinä.

Kiedot kätesi ympärilleni ja painat unisia suukkoja pitkin kasvoja ja kaulaani. Nauramme molemmat, kun osut suukottaessa silmääni. Naurun seassa suukotat nenääni ja kömmit altani käymään keittiössä. Kuulen, kuinka lataat kahvinkeittimen ja nostelet aamiaistarvikkeet pöytään.

Yritän olla huomioimatta yöpöydälle kuin puolivahingossa pudonneen sormuksen ja kaiken mitä se edustaa. Tiedän, että vaimosi tulee yölennolla kotiin. Kun olen lähtenyt, vaihdat lakanat, imuroit asunnon ja hinkkaat huulipunani astioista vihreällä tiskiharjalla. Minusta ei jää jälkeäkään; ei hiusta lattialla, ei huulipunatahraa lasin reunalla eikä tuoksua lakanoissa.

Poistat kaikki tekojemme jäljet asunnosta, mutta jätät niitä iholleni sitäkin enemmän.

Tyyni meri ei kasvata kokenutta seiloria. En pelkää myrskyä, vaikka seikkailumme kestääkin vain hetken. Haluan tuntea sen ihollani, kunnes meri ja yötaivas seuraavan kerran kohtaavat horisontissa yhdeksi sulautuen.

[hiddenben]

Oho, olipas tämä yllättävä! Tykkäsin kovasti tästä twististä, joka vei tekstin toisenlaisiin ulottuvuuksiin. Luin alkuteksteistä, mille FF1000-sanalle tämän kirjoitit ja alun perusteella ajattelin automaattisesti, että tässä päädytään kosintaan. Vaan ei päädytty Johdattelit siis lukijaa todella hyvin väärille teille ja nautin siitä kovasti! Pidin muutenkin siitä, että tämä on niin romanttinen ja kaunis, vaikka kertoo samalla pettämisestä tai yhden rakkauden päättymisestä tai miten asiaa haluaakin kuvailla. Tässä päähenkilöille annetaan oikeus olla juuri niin rakastuneita kuin ovat ja se, mitä suhteen ulkopuolella tapahtuu, saa jäädä sinne. Siinä mielessä tämä oli virkistävä lukukokemus, sillä tapasi käsitellä suhdetta ei ole se tavallisin

Erityisesti ensimmäisessä osassa oli minusta paljon kauniita lauseita ja ne kulkivat melkein kuin aallot sulavassa rytmissä. Esimerkiksi tässä kohdassa, josta pidin kovasti:

Silmiesi sini oli kuin myrskyn jälkeinen meri; täydellisen tyyni ja vaarallisen kaunis. Noihin silmiin minä upposin, vaivuin tuijottamaan, kuin kalliolta horisonttiin.

Tuossa toisessa raapaleessa taas on todella intensiivinen tunnelma ja pidin siitä, miten tunnelma tihenee loppua kohden. Varsinkin tuo Maistut punaviiniltä ja popcornilta. on samalla ihanan arkinen, mutta myös intiimi. Kolmannessa osassa taas onnistut tasapainottelemaan hyvin lähtemisen haikeuden ja rakkauden välillä: siinä lukijallekin tulee selvemmäksi se, että molemmat ovat sitä mieltä, että suhde on sen arvoinen. Sellaista näkökulmaa todella on mielenkiintoista lukea ja tästä herääkin monenlaisia ajatuksia! Mielessäni kävi jopa, että voisiko kertoja olla jonkinlainen mytologinen hahmo, joka tulee ja menee eikä jää paikoilleen pitkäksi aikaa

Kaiken kaikkiaan tämä on todella onnistunut teksti ja nautin siitä kovasti! Kiitos!

[Chibi]

Kiitos kommentistasi hiddenben! Aivan älyttömän mukava kuulla, että pidit ja yllätyit. Itse tykkään teksteissä, tv-sarjoissa ja musiikissa yllättyä, joten todella kiva kuulla, että onnistui yllättämään tällä. Lukijan johdattelu oli toki hyvin tietoista, mutta olit myös päässyt kiinni siitä pointista, että henkilöt saivat olla niin rakastuneita, kuin olivat ihan luvan kanssa ja vaikka tekstin twisti on olemassa, se silti tekee muutoksia tunnelmiin.

Mielessäni kävi jopa, että voisiko kertoja olla jonkinlainen mytologinen hahmo, joka tulee ja menee eikä jää paikoilleen pitkäksi aikaa

Tämä oli hirveän hyvä ajatus ja voi hyvinkin olla, että otan sen joskus käyttöön. Ainakin laitan korvan taakse. Kiitos, että toit senkin esille