Sinä kyllä osaat kirjoittaa tällaisia ihanan romanttisia tunnelmointikuvauksia ♥ Tästä välittyy todella herkkä ja hiljainen hetki, joka on täynnä rakkautta ja toiveikkuutta uuden päivän edessä. Ehkä sekin tekee tästä hienon, että hahmot voisivat periaatteessa olla ketkä tahansa ja tunnelma on "siirrettävissä" – eli että hetken voi kuvitella minkälaiseen maailmaan tahansa. En tiedä, osaanko selittää tämän, mutta ehkä ymmärrät, mitä haen
Mutta siis jonkinlainen
universaali tunnelma, joka toimii!
Mutta vaikka tällainen hetki voisi sopia useaan eri fandomiin tai maailmaan, tässä on kuitenkin ihania Potter-viittauksia ja hahmoina James Sirius ja Teddy ovat ♥ täydelliset tähän tarinaan. Varsinkin, kun sain juuri toissapäivänä luettua
Vendelan feikkisuhde-James Sirius/Teddyn loppuun, niin olen aika fiiliksissä näistä kahdesta. Huomaan kyllä, että paritus vaatii vielä vähän totuttelua ennen kuin koen sen aivan luonnollisena, ja ajatus Teddyn turkooseista kainalokarvoista saa vielä hieman hämmentymään
Mutta enköhän tässä ajan kuluessa totu siihenkin!
Tykkään siitä, että James on tässä kertojana ja on se, jonka rakastunein silmin lukija näkee Teddyn. Mielestäni James on se rasavillimpi ja huonompi puhumaan tunteista, joten on ihana päästä hänen ajatuksiensa lomaan
Tässä ficissä näiden kahden välillä on jo todella syvä yhteys, ja se on kaunista. Mielestäni
Vendela nosti tuolta hyviä ja rakastettavia yksityiskohtia, kuten tuon pisama-jutun. Se oli jotenkin todella söpö, mutta myös Teddylle tyypillinen asia.
Minun suosikkilauseeni oli tämä:
Teddy tuntuu heräilevän samaa tahtia kaupungin kanssa: hitaasti, viikonloppuaamun raukeutta vähä vähältä karistaen.
Vaikka sydämeni menetinkin tuolle aivan viimeiselle lauseelle! Se oli vain jotenkin täydellinen. Oi, tämä oli kyllä kaunis ficci, kiitos tästä ♥