Nimi: Kattoaikomuksia
Fandom: Suomea lohikäärmeille
Ikäraja: S
Tyylilaji: kevyen ilkikurinen hömppäfluff
Paritus: Leo/Tim
Haasteet: Fluffy10 #4,
Valloita fandom (Suomea lohikäärmeille)
A/N: Julkaistu alunperin raapalejuoksuun.
Kattoaikomuksia
Se oli ollut Leon idea, mutta minun täytyi myöntää, että olin lähtenyt täysillä mukaan. En tiedä oliko Leo hautonut sitä mielessään jo kotona, koska hän oli kaivanut repustaan tulitikkurasian. Hän oli välitunnilla sytyttänyt yhden tulitikun ja heilutellut sitä koulun palohälyttimen alla. Savu oli saanut aikaan sen, mitä Leo oli toivonutkin. Hälytyksen ja kaaoksen, jossa olimme voineet paeta omaan rauhaan.
”Olikohan tämä sittenkään hyvä ajatus?” pohdin ääneen erehtyessäni vilkaisemaan alas. Saatoin kuulla ihmisten hälinän katutasolla, kun minä ja Leo kiipesimme ruosteisia tikkaita pitkin koulun katolle. Kyllä, Leon nerokas idea jatkui useiden metrien korkeuteen.
”Tule nyt sieltä äläkä katso alas”, Leo komensi ylempää.
Katolta ei ollut kummalliset näkymät. Vain kivisiä rakennuksia ja jossain pilkahti kevyesti jotain vihertävää, varmaankin puisto. Leo taiteili innoissaan katon korotetulla reunalla, mikä hermostutti minua.
”Älä putoa”, huomasin sanovani. Leo katsahti minuun ja hymyili veikeää hymyä, joka sai rinnassa pompahtamaan. Hän hypähti alas turvallisemmalle maalle ja tuli luokseni.
”Mulla oli muita aikomuksia.”
Lämpö hulmahti varpaista päänahkaan, kun Leo painautui suutelemaan minua. Hänen kätensä etsiytyivät vyötärölleni, painokkaina, mutta silti lempeinä. Vatsani heitti kuperkeikkaa, kun raotin huuliani ja tunsin Leon ujuttavan kieltä mukaan. Minulle tuli entistä lämpimämpi, kihelmöivällä tavalla.
”Sä halusit tulla katolle pussailemaan?” totesin kysyvään sävyyn. Leo virnisti.
”Enkö mä maininnut sitä?”
”No et”, hymähdin, mutta hymyillen. Poikaystäväni oli yksi hölmö. Tönäisin häntä kevyesti ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Leo painoi meidän otsamme vastakkain.
”Oliko ihan huono ajatus?”
”Palohälytin ehkä”, tuumin, ”mutta ei tämä.”
”Hyvä, koska me ei poistuta täältä ennen kuin alhaalla on taas järjestys.”
”Siinä ehtii pussailla aika paljon.”
Leo nojautui taaksepäin pehmeän ilkikurinen katse silmissään. ”Aika paljon niin.”
Minä painauduin Leoa kohti ja annoin käsieni kivuta hänen niskaansa. Hieroin sormenpäilläni lämmintä ihoa johdatellessani meidät uuteen suudelmaan. Leo piteli minusta tiukasti kiinni ja hymyili henkäysten kutitellessa kasvojamme.
Saimme molemmat siitä päivästä rohtuneet huulet, mutta se oli sen arvoista.
