Noutajan aamu {Armas ja Mars, S, slice of life}

[kaaos]

Genre/yhteenveto: elämänviipale eräästä laitoksesta, jossa koulutetaan eutanasiasotilaita, tuttavallisesti "noutajia".
Henkilöt: Armas ja Mars
Ikäraja: sallittu
Osallistuu haasteeseen FinFanFun1000 sanalla Mars (198.)
Sanoja: 350

A/N: kuuluu samaan taikaverseen ja maailmaan, kuin esim Hautaushissi, K15.

Noutajan aamu

"Mä armastan sua, Armas."
"Haista hikinen kyrpä."
"Sä oot ihan liian paha suustas. Ei sovi noin nättiin naamaan ja suuhun."
"Jollain sitä on kompensoitava."
"Suut kiinni nyt, ei teitä jaksa kukaan kuunnella. Kello on aivan hirveen paljon."

Katkonaisen yön jäljiltä havahduin Marsin punkan alta. Punkat oli noin viiskyt senttiä leveitä ja kaikille meille liian lyhyitä. Huvittavalla tavalla kerrossänkyjen päädyistä vilkkui varpaita. Jostain varmaankin ilmaiseksi saatuja metallirunkoisia lastensänkyjä. Ilmalaivassa lattiatilaakin oli niin vähäsen, että sänkyjä oli hitsattu kolme aina päällekäin. Niin, että mun alla nukkui yksi ja Marsin yläpuolella vielä kolme noutajakokelasta.

Aamun tohina oli aina musta liikuttavaa katseltavaa. Osa sipsutteli
varvastossuillansa pesemään kasvojaan ja kainaloitaan sinkkialtaille, joista valui vain jääkylmää vettä. Osa harjasi punkkansa laidalla hampaitaan, keltaiset ja kolhuiset kuulosuojaimet edelleen korvillaan.

Kaivoin kuhmuraisen tyynyni alta kelloni ja kiristin sen remmit ranteeni ympärille. Numeroita ja tietoja alkoi vilkkua sen moneen kertaan haljenneella lasipinnalla. Naputin kosketusnäyttöä, halkeamien kohdin väreili kaikki värikartan värit kuin öljy asfaltilla.

Punkan metallirungosta roikkui jokaisella omat korit henkilökohtaisia tavaroita varten, mutta ei niissä kannattanut mitään oikeasti henkilökohtaista säilyttää. Kaivelin koria hetken, kunnes sain käsiini vihreällä sametilla päällystetyn rasian. Pidin siinä korvakoruja ja muita nättejä aarteitani.

Mars kuorsasi edelleen. Se raivostutti mua. Itse en ollut nukkunut moneen kuukauteen kunnolla. Hankasin sänkyn päätyä harmaan villapaitani hihalla ja yritin peilata sameasta kuvajaisesta korvareikää.

Roikotin aina vasemmassa korvalehdessä jotain rengasta tai muuta, sillä näytin mun mielestä seksikkäältä silleen. No, Tikari kielsi liian roikkuvat korut, mutta ei se aina huomannut.

Nousin varpailleni ja kiipesin tikapuiden kautta Marsin jalkojen päälle. Se sitten oli laiska. Huopa oli rullautunut punkan päätyyn ja kuulosuojaimet valuneet päästä, eikä toinen silti ollut herännyt.

"Nytte! Nouse senkin rasvaliero!"

Mars veti mut syliinsä. Se oli jäntevä ja lämmin. Ja tyhmä ja laiska.

"Armas armaani mä näin ihanaa unta. Aamupalaksi oli kappukiinoja ja kruasantteja."

Noin tyhmiä puhuvaa suuta olisi varmaan tarvinnut vähän suudella.

Aamiaista (aina ohrapuuroa) sai, jos oli ennen viittä einesjonossa. Sen jälkeen luukku suljettiin ja se oli sitten vain pärjättävä.

Ja se oli sitten vain vissiin pärjättävä, koska Mars oli oikein ekstralaiska tänäaamuna. Se vetelehti eikä löytänyt pyykkisäkistään toista villasukkaansa ja keskeytti toimiaan jaellakseen mun niskaani aivan platonisia pusuja.

 

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Olipa kiva palata tän taikaversen pariin erilaiseen miljöön ja erilaisiin tunnelmiin. Eutanasiasotilas kuulostaa aika hurjalta ammatilta, mietin etenkin tuota "sotilas"-osaa, että miksi eutanasiaan on sotkettu armeija? Luulisi, että niin sensitiivistä aihetta haluttaisiin lähestyä jostain toisesta näkökulmasta. Nämä sotilashommat kuulostaa jotenkin tosi rajuilta eikä tuo koulutuskaan kovin kivalta kuulosta karuine oloineen. Kuulosuojaimet päässä nukkuminen kuulostaa varsin epämukavalta ja alimitoitetut sänkytkin. Eipä käy kyllä tippaakaan kateeksi.

Näiden tyyppien naljaileva, humoristinen sanailu toi ihanaa elämänpilkettä ankeiden olojen keskelle. Armaksen korut oli myös kiva yksityiskohta ja ihana sellainen hänen oma juttunsa, josta tulee hyvä, itsevarma olo <3 Korvakorut on kyllä varsin seksikkäät! Mars taas vaikutti kyllä vähän rasittavalta kuorsatessaan ja viipyillessään omissa jutuissaan eikä edes hävennyt! Onneksi Armas sentään sai niitä pusuja. Mietin tuota "platoninen" -sanaa, joka tuolla lopussa oli, että mitähän se merkitsi. Onko näiden suhde sellaisella ainaisella kiusoittelutasolla, jossa ei haluta myöntää, kuinka paljon toisesta todella tykkääkään ja siksi leikitään friends with benefits -tyylistä peliä? No, ei heidän välit todellakaan platonisia olleet

Ilmalaivan arjesta lukisin mielelläni lisääkin. Tämä arkiviipale herätti monia, monia kysymyksiä.

Kiva palanen, pidin, kiitos!

[kaaos]

Heips!

No hauskaa, että palasit!! Hyvä kysymys, alunperinhän tämä ammatti on tässä maailmassa ollut nimeltään ruumiidennoutaja. Mutta tässä pätkässä ollaan menty ajassa eteenpäin, ja niljakkaiden sairauksien ja vaivojen satuttamia ihmisiå enemmän. Tässä versessä eutanasian saa tosi helposti, noutajalta pyytämällä vain. Sotilas on kieltämättä raju sana, armeijamaista on vain inttityyppinen koulutus ja armeijasta poimitut nimitykset. Heh.

Ja kyllä, platonisuudeksi kutsuminen oli ihan vain Armas in denial :: ))


Kiitti <3!

[Chibi]

Iltaa kommenttiarpajaisista ja onnea voitosta!

Kävin kurkkimassa muitakin tekstejäsi, mutta luin tämän pariinkin otteeseen ja halusin kommentoida tätä. Tekstin otsikko oli mielenkiintoinen ja slice of lifet ovat yleensä mukavaa iltalukemista. Niin nytkin. Fantasiamaailmasi ei ollut ennestään tuttu, mutta hahmot vaikuttivat tosi onnistuneilta ja aion ottaa maailmastasi selvää vielä ajan kanssa selvää. Luin myös tuin sokerisiiven kommentin ja vastauksesi siihen avasi tekstiä vielä vähän lisää. Eutanasiasotilas kuulostaa tosiaan hieman julmalta, noutaja myös. Toisaalta näen ajatuksen rauhoittavana, vaikka totesit vastauksessa, että eutanasian saa noutajalta pyytämällä, ei se välttämättä ole paha asia. Kuolema on meitä kaikkia suurempi asia ja luulenpa, että aika moni ottaisi sen noutajalta arvokkaasti (jos siihen on mahdollisuus?) ennemmin, kuin kituisi jonkin sairauden tai muun vaivan kanssa.

Mutta se eutanasiasta. Tekstiin pääsi hyvin sisälle ja tykkään lukea juuri tällaisia isomman kokonaisuuden osia, jotka eivät kuitenkaan vaadi valtavasti ennakkotietoja. Minäkin lukisin ilmalaivan arjesta mielelläni lisää. Jäin miettimään esimerkiksi niinkin asiaan kuulumatonta epätärkeää asiaa, kuin kuinka korkeita sängyt olivat. Jos niitä oli kolme päällekkäin ja leveyttä vain viisikymmentä senttiä, ei voi olla niin, ettei kukaan ole koskaan pudonnut sängystä. Yläsängystä maahan rysähtäminen ei varmasti ole mukavaa 

No, Tikari kielsi liian roikkuvat korut, mutta ei se aina huomannut.

Ihanaa pientä anarkiaa ja harmaalla alueella tasapainottelua.

Kiitos mukavasta luettavasta iltateen lomaan!

[kaaos]

Hei kiitos paljon, Chibi!

Hauska kuulla, että pidit vaikket muuta tästä versestä olekaan lukenut :3 ajatuksiasi oli tosi kiinnostavaa lukea!

Hihi ja sänkyhommassa oot varmasti oikeassa! Ylimmältä sängyltä mahtaa olla kivulias pudotus. Ehkä he köyttävät itsensä sänkyihin, ken tietää B--)

[Rosmariini]

Hei ja terveisiä kommenttiarpajaisista!

Olen pitkään silmäillyt näitä sinun tähän verseesi kuuluvia tekstejä, ja nyt kommenttiarpajaisten kautta tulikin viimein sitten kurkistettua tarkemmin tähän maailmaan! Lopulta päädyin sitten tähän, mutta kiinnostaisi kovasti lukea esim. Hautaushissi sitten joskus, kun on vähän enemmän aikaa!

Heti alkuun täytyy sanoa, että näissä teksteissäsi on tosi omaperäinen tyyli ja maailma! En jotenkin osaa verrata teoksiasi kenenkään muun finiläisen kirjoituksiin: niissä on vähän sellaista Salvador Dali-maista abstraktia omituisuutta mutta sitten kumminkin arkikielistä ja todella todentuntuista dialogia. Tykkäsin tässä erityisesti siitä, että dialogi oli hirveän aitoa kaikessa outoudessaan. Niin usein kirjoissa dialogi ajaa eksposition virkaa ja sen tavoitteena on aina viedä juonta eteenpäin tai paljastaa jotain hienoja juttuja maailmasta, mutta kun sitä miettii tarkemmin, sellaiset keskustelut eivät ole todella aitoja - tavalliset keskustelut koostuvat juuri tällaisista erilaisista naljailuista, omituisista mihinkään liittymättömistä heitoista ja toteamuksista. Ja sen sinä osaat todella hyvin!

Tuota tilaa oli kuvailtu tosi hauskasti ja slice-of-lifelle ominaisella tavalla, ja siitä tuli sellainen uninen ja vähän sympaattinen tunnelma. Lempparini taisi olla tuo:

Huvittavalla tavalla kerrossänkyjen päädyistä vilkkui varpaita.

Koska mielikuva tässä oli niin hauska :"D Nuo yksityiskohdat myös paljastivat hauskasti pieniä paloja maailmasta, jotka nyt tällaiselle lukijalle joka ei tämän versen muita tekstejä ole lukenut, toimivat hyvinä mielenkiinnon herättäjinä, esim. ilmalaiva ja noutajat ja pienet punkanreunoista riippuvat korit.

Armas ja Mars oli söpöjä. Tuo kohtaus, jossa Mars vetää Armaksen viereensä ja höpöttelee unisena hassuja oli tosi hellyyttävä. Lisäksi lopun "aivan platonisia pusuja" oli hyvä yksityiskohta. Tämän perusteella ainakin tulkitsin, että Armaksella on tunteita Marsia kohtaan, mutta tuo vika lause antaa olettaa, että Mars ei jakaisi tätä tunnetta. Tai sitten se vaan kuuluu Armaksen vähän sarkastiseen tyyliin kuvailla asioita.

Ps. Armas ja Mars on ihanat nimet. <3 Ylipäätään teksteilläsi on aina hienoja ja mielenkiintoa herättäviä nimiä. Kiitos että julkaisit tämän, on ilo nähdä Finissä omaperäisillä tyyleillä kirjoitettuja tekstejä!

[kaaos]

Hei Rosmariini ja kiitoksia kovasti!
Mielettömän upee palaute :3 ihanaa kuulla, että maailma on susta mielenkiintoinen. Tykkään kovasti maailmanrakennuksesta ja toisinaan tuntuu, että juonet herkemmin jäävätkin vähän sivuun... no siihen slice of life on mahtava osasto :Dd.

Jätäthän ihmeessä puumerkkisi, jos muitakin maailman tekstejä päätät lukea <3

Mukavaa päivää!

[Seila]

Kommenttikampanjasta heipsistä!

Tällä oli mielenkiintoinen nimi ja nappasinkin tämän vähän sen vuoksi luettavakseni. Slice of life on myös aina kivaa luettavaa ja tämä ei missään nimessä ollut poikkeus! Tämän maailma ei ollut ennestään tuttu, mutta luulenpa että käyn vilkaisemassa ainakin Hautaushissiä jossain vaiheessa. Oli tässä sen verran mielenkiintoinen ympäristö.

Olot tuolla kuulostavat kyllä hurjilta. On selkeästi oltu säästölinjalla, kun on hitsattu sänkyjä kolme päällekkäin ja ne on vielä liian pieniäkin. Huvittava mielikuva toisaalta, että sänkyjen päätyjen yli "roikkuu" jalkoja ja vilkkuu varpaita. Ja aamupuuroakin saa vaan, jos olet tarpeeksi ajoissa. On kyllä kovat olot heillä. Juuri sellainen yli vedetty armeijameininki, mutta ehkäpä sen toivotaan tuovan kuria ja pitävän yllä järjestystä?

Tässä oli kivoja yksityiskohtia, kuten punkista roikkuvat korit ja Armaksen korut + samettirasia. Kivaa että jotain omaa saa olla, vaikka luulenkin, että aika herkästi tuolta lähtee kaikki tavarat kävelemään, jossei niistä pidä huolta. Tuli ainakin sellainen olo, kun Armas totesi, ettei koreissa kannattanut mitään oikeasti henkilökohtaista säilyttää. Armas on kuitenkin saanut pidettyä korunsa ja muut arteensa tallella.

Ja ah, tykkäsin näiden hahmojen keskinäisestä naljailusta. Naljailu is best :D Ja toi Armaksen denial tuolla lopussa. Aivan platonisia pusuja niin niin. Just hetki sitten mietit, että Marsin tyhmiä puhuvaa suuta olisi tarvinnut suudella. Pff.

Kiitos tästä, tykkäsin tästä palasesta ja tosiaan taidan hivuttautua kohti Hautaushissiä. Kiitos!

[kaaos]

Oi Seila, kiitos kommentista <3 on kyl kurja laitos, itse pistäisin palautetta jollekin liitolle, että ihan noin huonoissa oloissa ei kyl tarttis olla. Jeps, tavaraa lähtee varmasti lätkimään, ellei ole hyvässä jemmassa. Ja khyl, Armas on tässä vielä aika deep in denial. Kiva kuulla jos kiinnostuit tästä verestä!

Hauska kuulla, että käyt mahdollisesti kurkkaamassa muitakin!

Kaaos