Hunajapähkinöitä | S | Edda & Valve

[Okakettu]

Kirjoittaja: Okakettu
Ikäraja S
Hahmot: Edda & Valve
Tiivistelmä: Eräs ensikohtaaminen.
 
A/N: Jälleen kerran Ævintýrin maailmaan perustuva spinoff, tällä kertaa Valven ja Eddan ensitapaamisesta. Ei spoilaa varsinaista tarinaa mitenkään. Kirjoittaminen on takunnut tällä viikolla, joten halusin kokeilla tällaisen lyhyemmän kokonaisuuden tekemistä. Sanojakin tuli kerrankin tasamäärä, 400. Mahdollisesti teen tästä lyhyen sarjan, jossa on muitakin hetkiä kuvattuna Eddan näkökulmasta. Osallistuu Finfanfun 1000 -haasteeseen sanalla uteliaisuus sekä Otsikoinnin iloja -kevätkurssille aiheena yhdyssanaotsikko.

Hunajapähkinöitä

Eddan keittiössä on ihmispoika.

Näky on niin odottamaton, että hän pysähtyy ovensuuhun kuin loitsun pysäyttämänä. Pöydällä höyryää parhaillaan lautasellinen paahdettuja pähkinöitä, jotka hän on hetki sitten nostanut jäähtymään. Naposteltavien pinta on rapea, metsän villihunajalla kuorrutettu – hänen salainen ylpeydenaiheensa, vaikka hän tietääkin, ettei isäntä ole moisesta lainkaan kiinnostunut.

Poika taas hotkii pähkinöitä antaumuksella mutta kiireesti, kuin peläten, että ruoka katoaa tämän käsistä. Se ei ole täysin turha pelko, Edda miettii, ei maagin kodissa. Hänen odottamaton vieraansa on kaita ja teräväluinen olento, sudenpoika, joka ei vielä kanna kehoaan kuten täysikasvuisen kuuluu. Sateentummat hiukset hipovat hädin tuskin olkapäitä, samansävyinen pusakka on likainen ja kulunut.

Sen verran Edda ehtii pistää merkille, kun poika huomaa hänet. Tämä kavahtaa taaksepäin, sormet hunajan tahrimina. Eddan yllätykseksi kapeille kasvoille kohoaa inhon sijasta syyllinen ilme.

”Anteeksi. Minä vain – huomasin pähkinät ja ajattelin… Ne toivat mieleeni kodin…”

Se on siis totta, Edda ajattelee pojan kompuroidessa sanoissaan. Sidoksen kautta viime päivinä välittyneet tuntemukset ovat äkisti selkeämpiä, ne ja linnan perustuksista huokunut kummallinen uteliaisuus. Edda ei muista, että kalvaslinna olisi koskaan ollut utelias mistään. Hän on saapunut tänne oppiakseen taikuutta, ja jostakin syystä isäntä on sallinut hänen jäädä.

Sitä, miksi niin on, Edda ei sen sijaan tahdo miettiä. Hän on pahoillaan, ettei heitä ole esitelty, ettei hän ole voinut huolehtia linnan uudesta asukkaasta kuten hänen tehtäväänsä kuuluu. Isäntä ei ole ilmeisesti pitänyt asiaa tärkeänä. Mistä poika on edes saanut syötävää, ennen tätä hetkeä? Ei ihme, jos tällä on nälkä.

”Ne on tarkoitettukin syötäväksi”, hän sanoo lempeään sävyyn nähdessään, että poika on yhä omasta tunkeilustaan häkeltynyt. ”Olkaa hyvä vain.”

Poika miettii kuulemaansa hetken, mutta ei lopulta tarvitse toista kehotusta. Tämä käy pähkinöiden kimppuun innolla, joka lämmittää Eddan sydäntä. Hän huomaa alkaneensa jo pohtia, millaisesta ateriasta laiha olento eniten pitäisi. Myös tämän kulunut paita kaipaa kipeästi paikkaamista.

”Sinä olet para, etkö olekin?”

On Eddan vuoro hätkähtää. Pojan huomio ei ole pysynyt tällä kertaa pelkästään pähkinöissä, vaan tämä tarkkailee häntä samalla uteliaan oloisesti. Harmaiden silmien katse on tutkiva ja keskittynyt. Ei kuitenkaan pahantahtoinen, ei kuten isännällä.

”Kuulin sen sanan ensimmäistä kertaa, kun matkasin tänne. Sieltä, mistä minä tulen, teistä käytetään eri nimeä. Olet tämän linnan vartija, niinhän? Hauska tavata”, poika lisää kiireesti, kuin peläten olleensa epäkohtelias.

”Aivan niin. Olen Edda, kalvaslinnan taloudenhoitaja.” Edda niiaa pienesti. ”Toivottavasti tulette viihtymään täällä, nuoriherra.”

Poika hymyilee. Se on kirkas ja leveä hymy, äkillinen auringonhäivä keittiön puolittaisessa hämärässä.

”Kukaan ei ole koskaan ennen kutsunut minua nuoreksi herraksi. Nimeni on Valve.”

[Kaarne]

Mitäs mitäs!!! Kaikkea sitä Finiin ilmestyykin kun selkänsä kääntää!

Tulen kommentoimaan lisää myöhemmin, mutta tuun nyt jo sanomaan, että ihanaa, että on luettavaa Valvesta ja Eddasta yhdessä. Ja tekstin nimi on tosi söpö. ❤️ En ees lukenut tätä vielä, hihii, mutta tulinpahan tänne riehumaan koska pitää olla eka kommentoija!

[Crys]

<3<3<3<3<3<3<33<3<3<3 + sata sydäntä lisää <3
asdfghj en edes tiedä mitä sanoa kun yhyy voi Valve parka ja hunajapähkinät ihanaa mäki haluan ja ihana Edda ja voisin vaan lainata koko tekstin koska <3

Poika taas hotkii pähkinöitä antaumuksella mutta kiireesti, kuin peläten, että ruoka katoaa tämän käsistä. Se ei ole täysin turha pelko, Edda miettii, ei maagin kodissa.

Voi voi ( Valvella epäilemättä on ollut hankala alku jos tuo on eka kerta kun hän saa ruokaa eikä maagi ole vaivautunut edes esittelemään Eddaa Valvelle Mutta Edda on ihana äitihahmo ja Valvekin on kohtelias ja utelias poika, vaikka hänestä saa epäilemättä paljon nuoremman kuvan kuin nykyisestä Valvesta Ah, Valven leveä hymy <333

Kiitos tästä tämä on kertakaikkisen ihana <3
-Crys

// oo ja iso kyllä kiitos tuolle että tästä tulisi sarja Eddan näkökulmasta <3

[Kaarne]

Nonni, nyt ehdin ja jaksoin (ei siis kyse ole siitä, ettenkö olisi halunnut, vaan siitä, että en ole vieläkään jaksanut lukea oikein mitään, ja halusin pystyä keskittymään tähän tekstiin sellaisen puuroaivoilulukemisen sijaan) ihan aikuisten oikeasti lukea tämän, joten yritän sanoakin jotain! Aloitetaan suuresta kritiikistä ( ):

Syömisten pinta on rapea, metsän villihunajalla kuorrutettu – hänen salainen ylpeydenaiheensa, vaikka hän tietääkin, ettei isäntä ole moisesta lainkaan kiinnostunut.

Oikeasti tämäkään ei ole kritiikkiä, mutta jäin pohtimaan, että olisi tämän voinut muuttaa muotoon "naposteltavien" tai "herkkupalojen" tjsp. Syömiset kuulostaa vähän hassulta, kun kyse ei varsinaisesti ole ruoasta, vaan tuollaisesta - no, naposteltavasta. Tää voi kyllä olla myös makuasia (heh), mutta koska vähän pysähdyin sanaan, ajattelin asiasta mainita.

Sitten kaikkeen muuhun:

Oli ihanaa lukea Eddan näkökulmasta! Hän on hahmona kerta kaikkiaan tosi pidettävä ja lämmin, ja tässä tekstissä oli sellainen lempeä tunnelma, jossa kuitenkin oli taustalla myös niitä tummempia sävyjä, kuten tieto Rahkon kamaluudesta, Valven nälkä ja rispaantunut paita. Oli myös ihanaa nähdä tuollainen nuori Valve, vaikka toki sydäntäsärkevääkin, kun tietää, mitä kaikkea hänellä on edessään!

Kuvailusta erikoismainintana hunajapähkinät, joita alkoi oikein tehdä mieli, ja Valven sateentummat hiukset, joiden sävystä sai heti kiinni! Linnan uteliaisuus oli myös veikeä yksityiskohta, koska tykkään yleisestikin tuollaisista jutuista, missä paikoillakin voi olla tietoisuus. Enkä tiedä, että olenko koskaan maininnut, mutta pidän paljon myös Kalvaslinnasta nimenä.

Kiitos paljon tästä pienestä hetkestä! Crystedin tavoin toki toivon minäkin, että innostuisit kirjoittelemaan tällaisia lisää. ♥

[Okakettu]

Crysted: Tosi ilahduttavaa, että tykkäsit tästä ja voisit lukea Eddan näkökulmasta enemmänkin! ♥ Kommenttisi piristi paljon, varsinkin kun minulla oli ihme kirjoitustuska meneillään kun julkaisin tämän. Valve on ollut todellakin utelias ja kohtelias poika, ja halusin tällä kuvauksella luoda vähän kontrastia sille, miten eri tavalla Edda ja Alisa sitten vuorostaan kohtasivat. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentista!

Vehka: Mukavaa, että tämän lukemiselle löytyi sopiva hetki, ajoitus oli oikein hyvä, kuten tulikin jo todettua. Ja se on täysin ymmärrettävää, ettei aina välttämättä löydy jaksamista, ei huolta. ♥ Ihana kuulla, että tämäkin pätkä oli mieleesi ja voisit lukea Eddasta muutakin. Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa jotain hänen näkökulmastaan, ja tässä minusta oli mielenkiintoista koettaa tuoda esiin myös noita menneisyyden synkempiä sävyjä. Kalvaslinnan mahdollinen tietoisuus on jäänyt päätarinassa aika vähälle huomiolle, joten siitäkin olisi hauska kirjoittaa Eddan näkökulmasta enemmän. Hyvä huomio tuo napostelu/syöminen-asia, kävin vaihtamassa sen naposteluksi. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentista!

[mursuhilleri]

Okei, olen vältellyt Ævintýr-spin offeja, koska luen tällä hetkellä tarinaa ja se on vielä pahasti kesken. Olen osassa 200 ja jotain päälle. Mutta otsikko kiinnitti huomioni, ihan vain sen takia, että ostin itse tänään elämäni ensimmäistä kertaa hunajapähkinöitä, ja petyin, kun en pitänytkään niistä! Voi voi.

Niin, tämä teksti. A/N:ssä sanoit, ettei spoilaa, joten uskaltauduin tällä kertaa lukemaan. En uskalla kyllä lukea muita kommentteja spoilereiden varalta, iik

Minusta oli kuitenkin hauska lukea tämä pieni kohtaaminen, ja nimenomaan Eddan näkökulmasta. Vähän tuollaiseksi pojaksi olinkin Valven aina kuvitellut, jos häntä ajattelin lapsena. Ja tästä huomasi, kuinka näillä kahdella synkkasi jo heti ensitapaamisella! Minusta Eddan ja Valven suhde on aivan ihastuttava.

Kiitän tästä, ja nyt palaankin lukemaan alkuperäistä Ævintýriä!

[Okakettu]

mursuhilleri: Aa, olipa ihana kuulla, että olet parhaillaan lukemassa Ævintýria, ilahduin hirmuisesti! Hienoa myös, että päädyit tämän tekstin pariin. Halusin tuoda tällä esille juurikin tuota minkä mainitsit, että Edda ja Valve tulivat heti hyvin toimeen keskenään. Heidän suhteensa on minunkin lempijuttujani, ilahduttavaa että pidät siitä. Kiitos paljon lukemisesta ja kommentoinnista, ja toivottavasti viihdyt myös päätarinan parissa. ♥  Harmi etteivät hunajapähkinät maistuneet, olisivatkohan nämä Eddan olleet parempia.

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Valitsin listauksestasi tämän tekstin, koska muistan ihailleeni tämän yksinkertaista mutta kaunista (ja herkullista!) nimeä joskus aiemminkin. Lisäksi tuntui kivalta lukea Ævintýrin maailmaan sijoittuva teksti, joka ei kuitenkaan spoilaa itse päätarinaa.

Pidän siitä, kuinka tämä teksti siivittää minut hetkeksi aivan toiseen maailmaan, ja kovin kiehtovaan sellaiseen! Maagin koti, ihmispojan odottamattomuus ja outous keittiössä, mystinen kalvaslinna... Kiinnostavia yksityiskohtia, jotka henkivät sellaista ihanaa fantasiatunnelmaa, jonka ympäröidessä kaikki on mahdollista. Lisäksi pidän siitä, kuinka hyvin tämä teksti avautuu myös tällaiselle lukijalle, joka ei päätarinaa tarkemmin tunne. Tästä käy hienovaraisesti mutta hyvin ilmi, että ihmispoika on saapunut kalvaslinnaan oppimaan taikuutta, ja että Edda on ounastellut jotain jo etukäteen.

Aluksi vähän pelkäsin, miten Edda suhtautuisi tunkeilijaan, joka ahmii hänen ylpeydellä aikaansaatuja herkkujaan, mutta sainkin yllättyä positiivisesti. Eddasta huokuukin ihanaa ymmärrystä ja lempeyttäkin. Ehkä ihmispojan välitön ja aito olemus ja ilmiselvä nälkäisyys herättävät Eddan myötätunnon. Edda vaikuttaa ihanalta hahmolta, kohteliaalta ja hyvänsuovalta mutta kuitenkin jollain tapaa jämäkältä, sellaiselta ihmiseltä jolla on myös oma tahto ja kyky pitää jalat maassa. En tiedä, menenkö ihan metsään hahmoluonnehdintani kanssa, mutta tällainen fiilis minulle tämän tekstin perusteella välittyy.

Tekstissä on kauttaaltaan ihastuttavan lempeä tunnelma. Ehkä se johtuu rauhallisesta ja kodikkaasta keittiömiljööstä, jossa hunajapähkinöiden kutsuvan tuoksun voi kuvitella leijailevan. Tunnelmaa värittää myös kaunis kuvailu, kuten kaita ja teräväluinen sudenpoika ja sateentummat hiukset. Ihastuttavan erikoisia luonnehdintoja, jotka kuvaavat hyvin Eddan ajatusmaailmaa ja asemaa taianomaisen linnan taloudenhoitajana.

Lämmin kiitos tästä lempeästä lukukokemuksesta, pidin paljon! -Walle

[Okakettu]

Waulish: Voi, olipa mukava lukea pohdintojasi tästä tekstistä, ihanaa huomata että se herätti noin paljon ajatuksia! Arvostan erityisesti myös sitä, että halusit lukea jotakin Ævintýrin maailmaan liittyvää, se kun on minulle nyt the pääprojekti. Hienoa kuulla, että tästä välittyivät fantasiamaailman omanlaisensa tunnelma ja ennen kaikkea Eddan persoona, hahmoluohdintasi kuulosti juurikin oikealta! Minä liitän häneen ennen kaikkea lempeyden ja ymmärtävyyden, kuten sanoit, ja se nimenomaan on iso voimavara hänessä tarinan muille hahmoille. Mahtavaa siis, että se välittyy. Muutenkin oli ilahduttava kuulla, että tämä oli lempeä lukukokemus. Kiitos paljon kommentistasi, ja mukavaa että löysit listauksestani kommentoitavaa kommenttiarpajaisiin. ♥

[Fiorella]

Myöhäiset onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta. Minun oli tarkoitus kommentoida ainakin tätä, mutta kiire tuli väliin ja kierros meni ohi. Mutta ei se ole mikään syy olla jättämättä kommenttia, kun kerran luin ja tykkäsin. Pidän tavastasi kuvailla ja ficin lukeminen herätti kiinnostuksen myös tuohon muuhun sarjaasi.

Tämä oli tosi lämmin ja herttainen. Nälkiintynyt nuori, joka vielä kantaa kehoaan kömpelösti, ja äidillisen huolehtivainen taloudenhoitaja. Tottahan nyt poikapolo pitää ruokkia!

Minusta oli ihana tuo kohta, missä Edda alkoi jo pohtia, mikähän olisi pojan mieliruokaa. <3 Että varmasti saisi syödä paitsi kyllikseen, myös jotakin mistä pitää erityisesti. Tosi ihana.

En ole suuri hunajan ystävä, mutta silti tuo kohta missä pähkinöitä kuvailtiin sai miltei veden nousemaan kielelle. Myös moni muu kohta, kuten linnan tuntema uteliaisuus ja kuinka poika kompuroi sanoissaan, olivat kiinnostavalla tavalla kuvattuja.

Eddan yllätykseksi kapeille kasvoille kohoaa inhon sijasta syyllinen ilme.

Mutta miksi pojan kuuluisi tuntea inhoa? Tai siis että Edda odottaa sitä häneltä. Se jäi minulle tässä vähän hämäräksi. Tosin, jos tässä maininnan varaan jäänyt isäntä on pahantahtoinen, ehkä hän odottaa samaa tämän oppipojalta? Tarina herättää uteliaisuuteni.

Toivon siis, että tosiaan innostuisit kirjoittamaan lisää Eddasta (ellet jo olekin). Lämminhenkinen hahmo sai heti mielenkiintoni heräämään.

[Okakettu]

Fiorella: Se on täysin ymmärrettävää, ettei aina ehdi kommentoida, ei huolta. Oli kuitenkin hirmu mukavaa, että päädyit kommentoimaan tätä vielä arpajaisten jälkeenkin, se ilahdutti paljon. Tosi hienoa kuulla, että tykkäsit ja että tämä herätti kiinnostuksen muuhunkin Ævintýriin liittyvään. Eddasta kirjoittaessa tunnelmasta taitaa olla väistämättä varsin lämminhenkinen, kivaa että se oli mieleesi. Ilahduin myös siitä, että mainitsit tuon kohdan, missä Edda alkaa pohtia Valven mieliruokia, siihen kulminoituu minusta erityisesti hänen hahmonsa. Mitä taas inhoon tulee, niin siihen vaikuttaa oikeastaan kaksi asiaa - ensinnäkin se, että Edda ei parana ole varsinaisesti ihminen, vaan muistuttaa ulkonäöltään enemmän maahista; hän on pienikokoinen ja päätarinassa hänen ihoaan esimerkiksi kuvataan kaarnamaiseksi. Edda on tottunut tuolloiselta isännältään kaikenlaiseen vähättelyyn ja siihen, että häneen suhtaudutaan nimenomaan parauden vuoksi huonosti, ja tuossa kohtauksessa näkyy siis noiden kahden jutun yhdistelmä. Päätarinassakin ne jäävät tosin aika viitteellisiksi huomioiksi, voisi olla mielenkiintoista avata tätä asiaa enemmän. Eddasta haluaisin ehdottomasti kirjoittaa vielä ainakin jotakin lisää. Kiitos paljon kommentistasi, se piristi paljon iltaani. ♥