Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: S
Genre: drama, (fluff)
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Kaikki kunnia hahmoista, miljööstä ja canonista ylipäätään Rowlingille, enkä minä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
Tiivistelmä: Harry houkuttelee Dracon polkujuoksemaan.
A/N: Artelle kiitos ideasta polkujuoksun suhteen, tää on sulle kultu <3
Teksti osallistuu haasteisiin
Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 29/14: Luonto),
Slam Dunk (413 sanaa = 1 piste),
FanFic100 (053. Maa.),
Teelusikan tunneskaala (Mielihyvä) ja
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus!.
Rakkauden ensiaskeleet
“En minä halua, en minä välitä sinun harrastuksistasi, ymmärtäisit jo!” Draco kitisi Harryn maanitellessa häntä kanssaan ulos.
“Mutta sinä olet kysynytkin siitä niin paljon. Tulisit kokeilemaan, tämän kerran, lupaan ettei sinun tarvitse kokeilla polkujuoksua toiste, mikäli et pidä siitä”, Harry vastasi ja Draco huokaisi hyvin teatraalisesti.
“Hyvä on. Tämän kerran. Mutta saat hyvittää tämän minulle”, Draco totesi, nousi keittiön pöydän ääreltä ja asteli eteiseen laittamaan kengät jalkaansa. Harry, joka asteli perässä, purskahti nauruun Dracon kengät nähdessään.
“Ehkä kuitenkin laitat jotkut käytännöllisemmät kengät. Et varmaankaan halua sotkea uusia nilkkureitasi metsässä”, Harry totesi ja etsi kenkälaatikosta Dracolle polkujuoksua varten hieman käytännöllisemmät kengät. “Laita nämä. Ja ota tuo takki pois, et sinä sitä tarvitse, siellä on lämmin ja polkujuoksussa tulee helposti kuuma”, Harry huomautti nyökäten kohti Dracon puvuntakkia, jota mies piti kotonakin toisinaan päällään. Tällä kertaa hänellä sentään oli jalassa urheiluun sopivat housut sekä yllään kevyt miesten toppi. Harryn ohjeita kuunnellessaan Draco vain nyökkäili ja tuhahteli ärtyneesti - tai ainakin ärtynyttä esittäen.
Hetken kuluttua Harry ja Draco olivat jo kävelleet läheiseen metsään, jossa Harry tapasi käydä juoksemassa kolmesti viikossa.
“Minä näytän sinulle helpon reitin. Se on kolmen mailin pituinen, mutta voimme kääntyä takaisin aiemmin, jos haluat”, Harry sanoi ja opasti sitten Dracoa reitin valinnassa. Juuria ja isoja kiviä kannatti varoa, sillä ne saattoivat päälle astuessa luiskahtaa sivuun ja aiheuttaa nilkan nyrjähtämisen. Harrylle oli käynyt niin monta kertaa ennen kuin hän oli oppinut väistämään niitä. Vauhdin ei kannattanut olla aluksi liian kova, sillä metsäpoluilla maasto oli helposti liian arvaamaton, ja kovassa vauhdissa jalalla saattoi astua helposti väärin. Mikä tietysti johki nilkan nyrjähdykseen tai venähdykseen. Harryn selittäessä useampia neuvoja, joista moni päättyi siihen, että jos teet väärin, nilkka saattaa nyrjähtää tai venähtää (tai käydä jotain vielä pahempaa), Draco alkoi pohtia, ettei ehkä tosissaan halunnutkaan kokeilla tätä lajia. Mutta nyt oli jo myöhäistä perua.
Lopulta Harry tönäisi Dracon polulle ja käski hänen juosta. Ohjeet olivat niin yksinkertaiset, että Draco suorastaan hämmästyi.
“Mitä?” Draco kysyi silmiään räpytellen.
“Niin. Juokse”, Harry toisti uudestaan ja olkiaan kohauttaen Draco lähti juoksemaan polkua seuraten.
Ensin metsäpolku tuntui rankalta ja oudolta kenkien läpi jalkapohjia vasten, mutta puoli mailia juostuaan Draco alkoi tottua siihen. Ja jopa nauttia siitä. Tuntui hyvältä, kun tuuli sekoitti hiuksia (vaikkei Draco sitä ääneen myöntänytkään), kun pikkukivet liikkuivat kenkien alla, kun joutui istumaan matkalla kivelle saadakseen mullan ja pikkukivet pois kengästä.
Kun he lopulta palasivat takaisin kotiin ja Harry kysyi Dracolta, pitikö hän polkujuoksusta, Draco kohautti olkiaan. Mutta seuraavana päivänä Harry löysi Dracon kengät eteisestä multaisina, vaikka oli juuri edellisenä päivänä pessyt ne.