Ficin nimi: Kolme kertaa, kun maito kismitti Ediä
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Fullmetal Alchemist
Ikäraja: S
Paritus: Ed/Ling
Genre: Slice of life
A/N: Raapaleita on toisinaan niin kiva vääntää, ja liian harvoin tulee mieleen sellaisia
kolme kertaa kun -skenaarioita.
***
1.
Al huokaisi syvään ja loi katseen sateiselle kadulle sairaalahuoneen ikkunan takana. Siitä tulisi pitkä yö.
"Onko se aina samanlaista?" Ling kasteli kangasliinan ämpärin vedessä, väänsi sen kuivaksi ja laski sen korkeaa kuumetta potevan teräsalkemistin otsalle. Ed päästi vaimean murahduksen ja heilautti kouristuksenomaisesti päätään, jolloin liina valahti nihkeälle tyynylle.
"Melko lailla", Al totesi. "Veli ei tapaa sairastaa usein, mutta silloin kun niin käy, tauti saattaa olla rajunluonteinenkin."
"Kävipä vielä niinkin mälsästi, että kuume päätti hyökätä muistakin kolhuista toipumisen lisänä", Ling totesi surkutellen ja laski liinan uudemman kerran Edin otsalle. "Minä se pääsin vähällä muutaman murtuneen kylkiluun ja mustelmakatraan kanssa."
"Ei se sinullekaan helppoa ollut."
Ling oli aikeissa hymähtää jotain takaisin, mutta Edin äkillinen nytkähdys kiinnitti heidän huomionsa.
"...et tuo sitä tänne..."
Al kumartui lähemmäs. "Veli? Oletko hereillä?"
"Al...? Ling... minähän sanoin... teille molemmille... viekää maito muualle..." Ed ärähti ja oli kaikesta päätellen aikeissa nyhtää tipan käsivarrestaan, mutta Ling ehti estää aikeen.
"Ed, hoi, ei siinä mitään maitoa ole!"
"Mmmh, älä puhu paskaa... Minä tiedän..."
Ling asetti Edin käden takaisin sängylle ja loi Aliin kysyvän silmäyksen. "Tätäkö sinä tarkoitit rajunluonteisella?"
Al nyökäytti päätään. "Tuokin on vielä normaalin rajoissa."
"Palaisinpa halusta tietää, mitä se ei-normaali on", Ling naurahti hiljaa.
"En usko että haluaisit."
2.
Kuume ei ollut jäänyt muutamaa päivää pitkäkestoisemmaksi riesaksi, mutta ainakin se oli verottanut hänen voimiaan.
Ed pureksi loput sämpylänkyrsästään ja ryysti vesilasinsa tyhjäksi. Sairaalan pöperöissä ei oikeastaan ollut valittamista, ellei otettu huomioon sitä ikävää tosiasiaa, että usein aterioiden kanssa tarjottiin annos ehtaa maitoa. Pulloon läntätyn etiketin lehmänhyväkäs näytti niin maan peevelin omahyväiseltä, ettei sitä sietänyt katsoa, vaikka kyseiselle litkulle olisikin lämmennyt.
"Veli." Alin ystävällinen mutta niin
kehottava ääni tunkeutui Edin alitajuntaan.
"Tiedän mitä aiot sanoa."
"Lääkärikin suositteli, että –"
"
Lääkärit", Ed puuskahti kuin sellaisia olisi sopinut solvata valtakunnan pahimmiksi puoskareiksi jo periaatteestakin. "Sitähän ne aina –"
Hänen lauseensa jäi kesken, kun ikkuna lennähti auki ja Ling putkahti sisään pelästyttäen heidät molemmat.
"Heipparallaa!"
"Loppui se säikyttely, senkin...!" Ed köhisi yrittäessään saada keuhkonsa jälleen toimimaan.
"Hoo, täällä on ruoka maistunut! Hyvä juttu!" Ling pani merkille. "Paitsi että..."
"Älä sinäkin jaksa siitä mai –" Ed aloitti, mutta hänen sanansa katosivat silkkaan häkellykseen, kun Ling nappasi maitopullon itselleen ja kulautti puolet parilla huikalla.
"Raikasta!" tämä hymyili Edille valkea hammasrivistö loistaen. "Pahoittelut, olin ihan kuolla janoon! Olit sanomassa?"
"E-en yhtään mitään. Kiitos vain."
Ed olisi voinut myöntää kiinnostuneensa Ling Yaosta erityisellä tavalla jo jokunen kuukausi sitten, mutta sillä hetkellä hän tiedosti ensi kertaa, miltä tuntui olla kunnolla pihkassa.
3.
"Veli on myöhässä", Al totesi kahvilan seinäkelloa vilkaistuaan. Ling oli hänkin pistänyt asian merkille, vaikkakaan Edin kirjastossa viipymisessä ei ollut mitään uutta.
"Lukutoukka mikä lukutoukka", hän virkkoi kaataessaan kastiketta perunoilleen. "Alkupalat tosin menevät häneltä sivu suun tätä menoa!"
"Olivatko nuo alkupaloja...?"
Ling kulautti maitolasinsa tyhjäksi ja ehti juuri tilata toisen, kun kello helähti oven avautuessa ja Ed astui sisään paria kirjaa kanniskellen.
"Kas, veli!" Al tervehti.
"Laitoit meidät odottelemaan, kelmi!" Ling ponkaisi jaloilleen ja lähestyi Ediä käsivarret ojossa.
"Juu, tiedän, ei ollut tarkoitus", Ed hymähti ja vastasi hänen halaukseensa sillä käsivarrella, joka oli kirjoista vapaa. "Salin kello oli pysähtynyt, ja –
mitä sinulla on turvassasi?"
Ling pyyhkäisi huuliaan. "Oho! Maitoparta taisi jäädä!"
"Et tule lähellekään minkään maitoparran kanssa! Hautasiko haluat kaivaa!?"
"Pahoittelut, pahoittelut!" Ling ehti juuri ajoissa nostaa käden suojakseen, ennen kuin suurikokoinen kirja tömähti päin hänen naamaansa.
"Veli, järjestät kohtauksen..." Al sopersi huitoen anteeksipyytävästi käsillään muiden asiakkaiden silmäillessä heidän pöytänsä suuntaan.
"Höpö höpö!" Ed pukkasi Lingiä pehmeästi hartiaan ja istahti pöytään. "Ah, kiljuva nälkä."
"Anteeksi, teille oli toinen maitolasillinen?" tyhjästä ilmestynyt iloinen tarjoilijaneiti varmisti.
"Se oli minulle, kiitos vain!" Ling hyökkäsi pelastamaan tilanteen ja virnisti Edille, joka lähinnä kyräili häntä kulmiensa alta.
Eräät olivat kovin hurmaavia niin epäileväisen näköisinä.