Ficin nimi: Tyyntä myrskyn silmässä
Kirjoittaja: Naksu
Beta: Linne
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Mukana: Lucifer/Adam
Genre: Aamullaheräämishömppä, taustalla Sinner!AU
Summary: Adam tapasi olla muutenkin aamuäreää sorttia, ja nyt Lucifer oli onnistunut pillastuttamaan tämän vain vähän kukonlaulun jälkeen.
A/N: Ai että nämä taulapäät ovat niin ärsyttävän valloittavia, ja kukapa pystyisi vastustamaan aamullaheräämisficcejä? En minä vaan. Jotenkin tästä myös henki sellainen vanha aviopari -fiilis, jolle hihittelin iloisesti. 😄
***
“Hei, hui, mitäh...?” Lucifer sönkötti, kun pari topakkaa tuuppaisua havahduttivat hänet hereille. Hetken hän luuli päätyneensä vihollisen maalitauluksi, mutta tajusi kiitettävän nopeasti, että asialla olikin yönsä hänen vieressään viettänyt Adam. Lucifer olisi silti mieluummin valinnut ehdan vihollishyökkäyksen kuin todistanut Adamin verenhimoista olemusta: tämä näytti siltä kuin olisi mielihyvin vääntänyt hänet rusetille ja katapultannut Helvetin alemmille piireille.
“No mikäs mättää heti aamusta...?” Lucifer korahti ja sai kaipaamansa vastauksen Adamin osoitellessa ärhäkästi kurkkuaan ja aukoessa suutaan ilman että äännähdystäkään kuului.
Ai niin.
“Voi vietävä... Odotapas hetki!”
“Paremminkin, että mikä vittu sinulla mättää heti aamusta? Olipa ihan pirun hauskaa herätä ilman, että pystyi puhumaan pihaustakaan!” Adam ryki ja rähjäsi siinä siunaamassa, kun Lucifer oli palauttanut hänen äänensä.
“Äh, tiedän ja uskon! Ei ollut tarkoitus...!”
“No aika varmuudella oli, kun taikaakin käytit! Mistä hyvästä minä tuon ansaitsin? Vai oliko tämä taas jokin maalaisjärjen kadottanut paskaidea, joka meni ja kosahti näpeillesi?”
“Okei, otetaanpas alusta!” Lucifer hivutti kätensä Adamin poskelle, mutta tätä ei nyt hellyys liikuttanut. Adam tapasi olla muutenkin aamuäreää sorttia, ja nyt Lucifer oli onnistunut pillastuttamaan tämän vain vähän kukonlaulun jälkeen.
Siitä tulisi oikea kauhujen päivä, ellei hän saisi myrskyä pian lauhtumaan.
“Kuule, pyydän anteeksi. Hiljensin sinut vain ja ainoastaan siksi, että kuorsasit niin kovaan ääneen ja... aivan perhanan ärsyttävästi! Luoja paratkoon, mikä koettelemus sitä oli kuunnella”, Lucifer sopersi pahoitteleva hymy huulillaan ja poimi yöpöydältä puhelimensa. “Tiesin myös, että katsoisit minua juuri tuon näköisenä ja väittäisit, että en minä kovaan ääneen kuorsaa, ja siksi äänitin nukkumistasi pikkuisen –”
“Imitoi minua vielä kerran ja saat oikeasti lättyysi niin että korvissa helisee”, Adam varoitti sieraimet savuten ja antoi mustien pässinsarviensa kasvaa esiin. “Talsit jo valmiiksi aika heikoilla jäillä!”
Lucifer irvisti. Se ei nyt sujunut yhtään.
“Ööm, saanko soittaa sen äänitteen...?”
“Anna mennä! Sehän on vain hyvä, jos sinulla on jotain todistusaineistoa oikeuttamaan tuota molopäisyyttäsi!”
“No niin, tässä se on... Tallennettu tänään kello 2:27, kuten näet!” Lucifer vilautti puhelimensa näyttöä Adamille ja näpäytti äänitteen päälle. Nauhalta kuului tasaista, kovaäänisen tyytyväistä rohinaa ja sen ohessa Luciferin hiljainen ääni.
“...kuten kuuluu, ainakin jollekulle täällä maistuu uni”, äänitteen Lucifer naurahti kuivasti. Adamin ilme kävi hetki hetkeltä vähemmän raivostuneeksi ja muuttui jotakuinkin vaivaantuneeksi.
“Okei, olenko tuo oikeasti minä? Helkkari soikoon...”
“Niin, tuota... Ymmärtänet, että minun oli tehtävä jotain?” Lucifer kysyi kokeilevaan sävyyn, mutta Adam lähinnä tuhahti. Samalla tämä kuitenkin antoi sarviensa vetäytyä, minkä Lucifer otti merkkinä pahimman suuttumuksen laantumisesta. Hyvä, lupaavaa...
“Muttei kuitenkaan tullut mieleen herättää minua? Tai edes tönäistä? Potkaista? Jotain normaalia?” Adam penäsi.
“En minä kehdannut sinua alkaa töniä, kun nukuit niin autuaasti!” Lucifer puuskahti. “Etkä sinä tomppeli reagoinut puheeseeni piirun vertaa! Kävin läpi kasan hellittelynimiäkin ihan korvasi juuressa, etkä ollut moksiskaan!”
“No jo on saakeli kumma! Ehkä alitajuntaani ei kiinnostanut tarpeeksi!” Adam tokaisi ja kääriytyi rullaksi peittoonsa. “Olisit nähnyt enemmän vaivaa ja vaikka... aivan sama, mylvinyt täysiä korvaani tai jotain, aivan sama...”
Muristuaan tarpeeksi Adam kääntyi kyljelleen selkä häntä kohti ja tömäytti päänsä tyynyyn. Lucifer tapitti näkyä rakentavan hetken.
“Joten... Olisiko se sitten torkkujen paikka ennen aamukahvia?”
Vastaukseksi Adam päästi pierun, ja Lucifer tyytyi kohauttamaan kulmiaan moiselle ruohonjuuritason mielenosoitukselle. Ehkä hän vähän ansaitsikin sen.
Adam-tason kypsyyttä joka tapauksessa, hän ajatteli virne suupielessään. No, ainakaan tämä ei ollut lampsinut salamoiden ja pauhuten suihkuun tai keittiöön, vaan oli tehnyt päätöksen jäädä hänen viereensä. Jos myrskyä vielä pukkasikin, ainakin sen silmässä oli tyyntä.
“Minulle ainakin passaa pikku lisäpötköily!” Lucifer virkkoi ja mönki lähemmäs Adamia silläkin uhalla, että tämä hätistäisi hänet kauemmas ja käskisi antaa nukkua rauhassa. “Hoo, ja mitä olisikaan aamu ilman pannukakkuja? Jos tekisin meille niitä...?” hän liversi Adamin korvaan.
“Mm-hm”, tämä murahti osoittaen kuulleensa.
“Sinä niin tykkäät pannukakuistani”, Lucifer lällytteli. “Tykkäät tykkäät tyyykkääät...”
“Hmph.” Adamin vastaus kuulosti lähes naurahdukselta. Lucifer tirskahti itsekin ja alkoi hetken mielijohteesta silitellä Adamin pörröttäviä hiuksia. Siitä tämä ei tavannut kieltäytyä, vaikka olisi ollut kuinka penseällä tuulella, ja se jos mikä oli hurmaavaa. Hän jatkoi Adamin hiusten hellimistä, kunnes tämä alkoi tuhista saatuaan uudelleen unen päästä kiinni. Lucifer oikaisi oman peittonsa alle tyytyväisenä ja helpottuneena myrskyämisen tultua siltä erää päätökseen. Kun Adam sitten käänsi kylkeään ja ojensi käsivartensa suoraksi hänen ylitseen, Lucifer tiesi saaneensa äänenryöstötemppunsa anteeksi.
