Nimi: Aamut, yöt (kanssasi)
Fandom: Lukkojen takana, espanjankieliseltä nimeltään Vis a Vis
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Kristen
A/N: Sijoittuu neljännen kauden ja Oasis-spinoffin (viidennen kauden?) väliin aikaan, jolloin Zulema ja Macarena ovat ns. lyöneet hynttyyt yhteen ja ryöstelevät jalokiviä kimpassa. Mitään sen tarkempia spoilereita sarjan aiemmista tapahtumista ei ole, ja tekstin voi minusta lukea ilman tarkempia tietoja fandomista. Osallistuu 12+ virkettä XVIII -haasteeseen, ja sanalista löytyy tekstin lopusta.
Aamut, yöt (kanssasi)
Aamuauringon virkeät säteet löytävät tiensä minne vain; sen Zulema tajusi jo vankilassa ollessaan. Kaltereiden takana aamun saapumisen tunsi jo pelkästään huoneilman hienovaraisesta kirkastumisesta, eikä hänen nykyinen asuinpaikkansa, kivillä kuorrutetulle tielle parkkeerattu asuntovaunu, ole poikkeus siihen. Vaunussa on kyllä vähemmän neliöitä kuin Cruz del Norten joukkoselleissä oli, mutta tilanpuute ei ole ongelma, kun vaunusta kuitenkin puuttuvat kerrossängyn laidalla kuivuvien pyyhkeiden hapan tuoksu, avautuvien ovien hermoja raastava narina ja jatkuva pelko siitä, että jonkun velka kuittautuu sinun murhaamisellasi.
Vankilassa heidän mieliinsä juurrutettiin sääntö nousta aina seitsemältä ilman vastalauseita, eikä Zulema ole vapaudestaan huolimatta onnistunut karistamaan sitä tapaa. Jossain hänen psyykensä takamailla asuu yhä muisto siitä, kuinka vastaanväittäjät laitettiin seisomaan sellin oven viereen haara-asentoon kädet pään takana samalla kun vartijat tutkivat kaiken sellissä olevan enemmän tai vähemmän järjestelmällisesti. Muisto varpaisiin asti kihelmöineestä raivosta ja koko kehon vallanneesta halusta juosta karkuun ei unohdu helposti.
“Sinä aina metelöit aamuisin,” Macarena toteaa yön pehmentämällä äänellä sängyn laidalta sävyllä, joka ohjaa enemmän tai vähemmän hienovaraisesti melutason vähentämiseen. Zulema vilkaisee edelleen unen rajamailla olevaa blondia ja tekee nopean päätöksen jättää vinoilun myöhemmälle. Siinä missä Zuleman rytmi on edelleen kellontarkka, Macarena nousee yleensä vasta keskipäivän tienoilla, vaikka hänen puhelimensa olisi vilkkunut viestien merkiksi jo tunteja. Heidän päivärytmiensä epäsopivuus on ehkä yksi syy siihen, miksi he eivät ole vuodenkaan jälkeen vielä murhanneet toisiaan: Zulema on äkäisin herättyään, joten Macarena välttää pahimman nukkumalla aamun yli.
Vaikka Zulema jättääkin Macarenan nukkumaan ja poistuu viettämään aamuaan asuntovaunun katolle asetetuille aurinkotuoleille, Macarenalla ei silti ole syytä juhlaan. Heidän viimeisin saaliinsa, urheilukassillinen vihreänä kimaltavia smaragdeja, on määrä myydä tänään eteenpäin, ja Macarena inhoaa välittäjien kanssa työskentelyä. Vankilassa vietettyjen vuosienkin jälkeen Macarenalla on taipumus asettaa itsensä alamaailman yläpuolelle, ja joka kerta kun Zulema ilmoittaa olevan uuden liiketapahtuman aika, Macarenan kasvoille ilmestyy samanlainen ilme kuin aina silloin, kun vankilan ruokaan oli livahtanut liikaa suolaa.
Kun illan myötä Zulema tunkee aseen pusakkansa taskuun ja käskee Macarenaa hakemaan jalokivet trampoliinin alta, Maca esittää samat vienot vastalauseet kuin aina ennenkin. Ne hiipuvat kuitenkin nopeasti, sillä blondiudestaan huolimatta Macarena ei ole tyhmä – vaikka välittäjät ovat heille jo tuttuja, ei käärmeenpesään sovi mennä yksin. Siispä Macarena kömpii trampoliinin alle ja kolauttaa päänsä metallikehikkoon smaragdeja noutaessaan, mutta suostuu kuitenkin istumaan rattiin riidatta, sillä Zulema ajoi viimeksi ja on sitä paitsi monta kertaa ilmoittanut inhoavansa illan viileässä ajamista.
Loppujen lopuksi smaragdien vaihto sujuu atomilleen niin kuin pitääkin. Jostain syystä välittäjä apureineen on tällä kertaa naamioitunut turisteja kuljettavan hevoskärryn kuljettajaksi, eikä Macarena ota aivan selvää, vilkuileeko Zulema välittäjän vierellä lepäävää raippaa kateellisena vai pelkästään epäilevänä.
“Ilo tehdä kauppoja kanssanne, neidit,” välittäjän apuri sanoo lipevästi, ahnaat silmät tiukasti kiinni Macarenan rintakehässä, jonka virttyneen t-paidan kulahtanut kaula-aukko on jättänyt tavallista enemmän paljaaksi.
Macarena ei ehdi edes reagoida sisällään pulpahtavaan kiukkuun, kun Zulema jo hymyilee kuin kissapeto, toteaa ilon olevan täysin heidän puolellaan ja iskee jykevän maihinnousukenkänsä miehen jalkapöytään niin lujaa, että mies ulahtaa kivusta.
“Pidä kakarasi kurissa, Pedro,” Zulema ärähtää kauhistuneen näköiselle välittäjälle ja lähtee vaeltamaan kohti heidän autoaan. Macarenan tehtäväksi jää napata rahasalkut mukaan ja kiirehtiä Zuleman perään yhtäkkiä nousseen usvan keskellä.
Zulema ei ole mikään hyveellinen nainen, murha- ja pahoinpitelytuomiot todistavat sen, mutta reviiristään hän pitää huolta tiikerin lailla. Macarena on nykyään osa sitä reviiriä, mutta kiitokseksi hänen ei kannata ryhtyä silittämään tiikerin pörheää turkkia – hän on polttanut näppinsä Zulemaan liian usein. Ääneen lausutut kiitokset eivät myöskään ole heidän tyyliään, mutta niiden sijasta Zulema saa valita, mitä kappaletta he kuuntelevat autossa, kun Macarena ajaa heidät kotiin yön pimentämää moottoritietä pitkin.
1. virkeä
2. kivi
3. hapan
4. ilman
5. haara
6. juosta
7. sinä
8. ja
9. viesti
10. murhata
11. juhla
12. vihreä
13. suola
14. vieno
15. käärme
16. viileä
17. atomi
18. raippa
19. paljas
20. kipu
21. vaeltaa
22. usva
23. hyveellinen
24. pörheä
25. yö