Winga: Kiitos raikuvasti kommentistasi!
On mukava kuulla, että pääsit takaisin jo aiemmin lukemasi ficin pariin. Draco Azkabanissa oli karu aloitus tälle, eikä nuorella herralla oikeen kehuttavasti mene nyt. Draco lienee yksinäisempi kuin koskaan aiemmin elämässään on ollut. Pelastaja-Potter on kuitenkin antanut kuulua itsestään.
PS. Ihanaa jos todella pidit Oljosta! Seuraava luku avautuu nyt!
Luku 4Kapea ja hämärästi valaistu kylpyhuone oli totaalisesti kuuman vesihöyryn peitossa. Seinään kiinnitetty peili ei antanut yhtään selkeää ääriviivaa suihkussa lymyilevästä miehestä, joka oli pitkän ja vaivaannuttavan edustuspäivän jälkeen palannut omaan yksityisyyteensä Kalmanhanaukio 12:sta.
Harry sulki vesihanan, joka oli valuttanut kuumaa vettä hänen yllään jo parikymmentä minuuttia. Mustahiuksinen mies astui pari askelta pyyhekoukkujen luo ja tarttui siihen ainoaan punaiseen pyyhkeeseen, joka koukkurivistöstä roikkui kutsuvana. Hän kuivasi ensimmäisenä hiuksensa pyyhkeeseen ja sai ne aivan vallattoman näköisiksi vain muutamalla edestakaisin liikkeellä pyyhkeen kanssa.
Iho punaisen hohdokkaana kuuman suihkun jäljiltä, Harry nappasi huurussa olevat silmälasinsa posliinisen lavuaarin päältä. Hän kuivasi lasit pyyhkeeseen ja asetteli ne kasvoilleen. Näkymä oli edelleen sumea.
Pyyhkeen lantiolle aseteltuaan Harry asteli kylpyhuoneesta olohuoneeseen, jonne hän oli jättänyt mukillisen kuumaa kaakaota. Se tuskin enää olisi lämmintä, hän ajatteli.
Harry ehti maistaa kädenlämpöistä kaakaota mukista, kun hän kuuli napakan poksahduksen eteisen suunnasta.
Hän ei kiirehtinyt kääntämään katsettaan, vaan kuunteli Oljon pehmoisten askelten lähestyvän.
"Isäntä, sattui jotain odottamatonta Malfoyn kartanossa. En... En tarkoittanut saattaa Malfoyta tajuttomuuteen."
Harry kääntyi nopeasti ja loi kysyvän katseen Oljoon.
"Oljo yritti tarjota apua Malfoylle, mutta hänen luettuaan uutisen.."
"Malfoy pyörtyi?" Harry tokaisi kuin auttaakseen Oljoa tunnustuksessa.
"Malfoyn valkeat hiukset olivat yhtäkkiä Oljon jalkojen juurella. Oljo yritti koputtaa Malfoyn niskaa, mutta Malfoy ei herännyt. Malfoyn silmät olivat kiinni koko ajan. Oljo ajatteli Malfoyn nukkuvan", kotitonttu kertoi huolellisesti.
"Sinä jätit hänet kartanoon tajuttomana? Löikö hän päänsä lujaa, kun pyörtyi? Oljo, muistatko?"
Oljo näytti hieman rutistuvan kasaan ennen kuin jatkoi: "Oljo on hyvin pahoillaan, että epäonnistui tehtävässä. Oljo ei tarkoittanut aiheuttaa.."
"Oljo, vastaa. Löikö Malfoy päänsä pahasti?" Harry puhui kärsivällisesti, mutta pieni rypistys hänen kulmiensa välissä ei takuulla ollut jäänyt Oljolta huomaamatta.
"Malfoyn pää kolahti tummalle marmorilattialle. Oljo ei tiennyt sattuiko Malfoyta kovasti", Oljo sanoi samealla äänellä.
"Selvä", Harry huokaisi. "Käyn pukeutumassa ja sitten menemme yhdessä Malfoyn kartanoon."
Muutaman minuutin kuluttua oranssiin t-paitaan ja tummiin olohousuihin pukeutunut Harry viittoi Oljoa luokseen olohuoneen suuaukolla. Kotitonttu asteli isäntänsä vierelle kuuliaisesti ja tarttui Harry Potteria kädestä.
He ilmiintyivät yhdessä Malfoyn kartanoon aika äänekkään poksahduksen saattelemana. Harryn silmien oli ensi töikseen totuttava vielä Kalmanhanaukiotakin hämärämpään valoon. Musta marmorilattia heijasteli heidän kuvajaisensa sumeina kun Harry tunnisti oitis Malfoyn kartanon jylhyyden. Hän huomasi ainoan palavan valon tulvivan eteisen suunnalta. Harry ja Oljo puolestaan seisoivat oleskeluhuoneessa.
Äkkiä kuin muistojen kirvoittuessa henkiin, Harry muisti tapahtumat keväältä. He olivat taistelleet täällä. Kaapparit olivat retuuttaneet heidät sisälle, eikä Malfoy ollut syystä tai toisesta halunnut paljastaa Potteria.
Harry oli katsonut Malfoyn vastentahtoisiin silmiin, kun tämä oli tuotu hänen kasvojensa eteen. Niistä silmistä Harry oli erottanut pelon. Hän itse tiesi pelosta kaiken, mitä tiedettävää oli. Hän osasi lukea sen myös Malfoyn kasvoilta vaikka puolisokeana.
"Potter?" Malfoyn ääni rikkoi hänen ajatustensa harhailun terävästi.
Harry kääntyi katsomaan eteisen oviaukolle ilmaantunutta siluettia, sauva kädessä seisovaa ja laihaa, Malfoyta. Hänen kurkkuaan kuivasi.
"Menetitkö kyvyn puhua? Miksi olet täällä?"
"Oljo kertoi, että pyörryit", Harry vastasi nopeasti ajattelematta.
"Miksi lähettelet sitä tänne, Potter? Minun kartanoni ei ole mikään yleinen juttutupa", Malfoy kivahti.
"Ole hyvä vaan, Malfoy. Lähetin sen josko olisit vailla uutta kotia." Harry vilkaisi Oljoa sivusilmällä ja näki sitten Malfoyn käden tärisevän.
"Oljo kertoi, että pyörryit. Hän ei varsinaisesti kertonut syytä, joten.."
"Päätit tulla urkkimaan", Malfoy sanoi halveksuvasti. "Vitun Potter!"
"Kaikki on siis okei? Päätin vain tarkistaa, ettet kuollut tai mitään."
"Sinulla ei ole oikeutta ilmaantua tänne! Ymmärrätkö, taliaivo? Voisin kirota sinut nyt heti."
Malfoyn käsi kohosi ja sauva tähtäsi Harrya. Refleksinomaisesti Harry tarttui vikkelästi omaansa ja huudahti: "Karkotaseet!"
Malfoyn sauva kiepsahti yläviistoon, eikä Malfoy hievahtanutkaan. Tämä seisoi kankean näköisenä ja tuijotti Harrya lakkaamatta. Dracon hengitys oli kiivasta ja jokseenkin ahdistuneen kuuloista.
Harry otti askeleen eteenpäin. "Tiedätkö, et koskaan vastannut kysymykseeni, Malfoy."
Draco räpäytti silmiään ja näytti sillä hetkellä varuillaan olevalta eläimeltä. Uhatulta hilleriltä, ehkä.
Harry halusi nähdä tämän kasvot ja kohotti sauvaansa.
"Lumos."
Malfoyn iho näytti yhtä kalpealta kuin Harry oli aina muistanut sen olevan. Harmaissa silmissä oli epäselkein katse, johon Harry oli törmännyt. Katse näytti elävältä ja muuttuvaiselta kuin elohopea.
"Mitä haluat, Potter?" Ääni oli varautunut, mutta ei enää yhtä ponteva kuin aikaisemmin. Harry hymähti.
"Vastaa vain. Miksi et paljastanut minua silloin?" Harry kysyi pohtivaisen kuuloisena.
"Tiedät itsekin, miten sinun olisi käynyt jos olisin paljastanut sinut."
Harry tuijotti Dracon harmaisiin silmiin ilmeettömällä katseella. Draco käänsi katseensa pois. Ja nielaisi.
"Se oli jopa ystävällistä sinulta, Malfoy."
"Ole hyvä vaan, Potter." Malfoy ei katsonut häneen enää.
Hiljaisuus lankesi heidän välilleen, kunnes Oljo viimein päästi aivastuksen heidän takanaan.
"Oljo, voit mennä takaisin. Laittaisitko minulle kupin kuumaa kaakaota? " Harry sanoi äkkiä. Malfoy uskaltautui taas katsomaan Potteria, kun tämän katse oli kotitontussa. Oljo kumarsi ja katosi poksahtaen.
"Sinäkin voit mennä, Potter", Dracon ääni oli kokeilevan ystävällinen. Se huvitti hieman Harrya.
"Varmasti, Malfoy. Oletko muuten löytänyt jotain uutta asuntoa itsellesi?"
"Asiani ovat järjestyksessä. Kiitos vaan", Draco sanoi hiljaisella äänellä. Heidän katseensa kohtasivat hetkeksi, mutta Draco käänsi sen taas ensimmäisenä sivuun.
"Hyvä sitten", Harry nyökkäsi ja heilautti taikasauvaa kynttilöiden suuntaan. Noin tusina kynttilää takan päällä syttyi iloisesti lepatellen.
"Nauti illastasi. En häiritse sinua enempää."
"Miksi pelastit minut?" Draco kysyi kuin olisi pidätellyt kysymystä sisällään ja Harry räpäytti silmiään ylimääräisen kerran.
"Tarkoitatko sinä nyt Tarvehuonetta vai Azkabania?"
"Molempia", Draco yskäisi hieman. Hän otti seinästä tukea ja näytti etäisesti vähän siltä kuin huojuisi.
"Tajusin kai, etten mielelläni eläisi sen faktan kanssa etten olisi tehnyt voitavaani, kun näin sinut umpikujassa pirunpalossa. Azkaban taas, voit laskea sen vastapalvelukseksi siitä ettet paljastanut minua silloin keväällä."
"Kiitos, Potter."
Harry ei ollut varma oliko juuri kuullut Dracon kiittävän häntä, mutta ilmeisesti se ei voinut olla hänen mielensäkään tuotetta. Heidän katseensa kohtasivat.
Dracon käsi valui hieman seinällä, josta hän oli ottanut tukea. Tämä näytti kovin laihalta. Harry arveli, ettei Malfoy ollut syönyt kunnolla viime päivinä. Ehkä siksi tämä oli pyörtynyt niin helposti.
Harry nyökkäsi ja tunsi hetkeksi olonsa epävarmaksi. Hän ei olisi halunnut vielä poistua, muttei tietenkään halunnut jäädäkään. Hänestä oli vaan niin omituista kuulla Dracon kiittävän häntä. Kaikki ne vuodet ilkeilyä ja vihamielisyyttä.
Nyt jäljelle tuntui jäävän jotain muuta. Sietäminen, Harry ajatteli, oli ehkä lähin sana kuvaamaan tätä uutta tunnelmaa heidän kahden välillä.
"No, Potter, kissako vei kielen?" Malfoy kuulosti vähän enemmän itseltään taas.
"Ehkä se olitkin sinä."
Harry otti askeleen taaksepäin ja aikoi ilmiintyä, mutta silloin Draco päästi jonkun äänen, mikä kuulosti Harryn korviin enimmäkseen sihahdukselta. Harry säpsähti nähdessään Malfoyn käden lennähtävän päänsä suojaksi. Tämän vartalo jäykistyi ja ilme näytti kärsivältä. Hetken Harrylle tuli mieleen itsensä. Vielä vuosi sitten hän saattoi yllättäen keikahtaa Voldemortin mieleen ja tunsi hyvin usein pakottavaa päänsärkyä juuri niinä hetkinä.
"Malfoy?"
Draco ei vastannut, vaan paineli toiseen huoneeseen. Miettien hetken jähmettyneenä, oliko tämä jokin Malfoyn ansa, hän kuitenkin päätti seurata luihuista keittiöön.
"Eikö sinun pitäisi mennä?" Malfoy henkäisi samalla, kun penkoi keittiön kaapistosta jotain.
"Joo", Harry vastasi tuntien olonsa vähän hölmöksi. Hän ei saanut itseään liikkeelle, vaan tuijotti Malfoyn vaaleaa takaraivoa.
"Jos sinulla on päänsärkyä, minulla on siihen lääkettä asunnossani. Se todella auttaa", Harry sanoi rauhallisesti.
Malfoy vilkaisi häntä ja näytti todella siltä, että tällä oli kipua. "Kartanossa oli ennen hyviä rohtoja. Kaikki poissa.."
"Voit tulla hakemaan lääkkeen asunnoltani, jos lupaat ettet hiisku paikasta kenellekään."
"Antaisit olla, Potter", Draco sanoi miltei tukahtuneesti ja valahti alemmas sen näköisesti kuin häntä huippaisi pahasti.
"Tule, Malfoy", Harry käveli päätään pitelevän Dracon luo ja tarjosi kättään.
Jopa särkyjensä läpikin Draco tuntui havahtuvan eleeseen.
"Huh.."
Harry odotti, eikä tiennyt minkälaisen vastaväitteen tulisi saamaan heikkokuntoiselta Dracolta, mutta kaikki mitä Draco teki, oli hikisellä kädellään Harryn käteen tarttuminen. He ilmiintyivät. Yhdessä. Kalmanhanaukiolle.