Ficin nimi: Erikoisuuksia eturivin paikoilta
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Mukana: Bakusquad (Kiri/Baku, Kami/Jirou, Sero) + Shin/Mono
Genre: Slice of life, arkinen huumori ja jotain somaa
Summary: Kolme kertaa, kun jotain erikoista tapahtui toisen teeskennellessä nukkuvaa.
A/N: Jestas, miten tämäkin mokoma jäi jumittamaan ihan liian pitkäksi aikaa. Ei ole tämä vuosi ollut mitenkään tuotteliain mahdollinen, vaikka vanhoja tekstejä onkin saanut purkitettua. 😄 Minulla on suunnitteilla tälle ikään kuin sisarusficci, mutta pitää katsoa, näkeekö se päivänvaloa jossain ja missä kohtaa. Olin alun perin aikeissa hautoa tätä niin kauan kuin minulla olisi toinenkin teksti valmiina, mutta pah, pakko sitä on pitkästä aikaa jotain julkaista. Toimii onneksi tällaisenaankin! Oikolukuakin tämä olisi ehkä vaatinut vielä kertaalleen, mutta ulos tämä oli vihdoin saatava. xD
***
Prologi
"Ihan tosi, sen kuin kokeilette!" Sero hörähti ja loi ystäviinsä juonikkaan silmäyksen. "Ihminenhän tekee kaikenlaista outoa luullessaan, etteivät muut kuule tai näe, ja sellaista on tosi helppo havainnoida vierestä esittämällä nukkuvaa."
"Vaikea uskoa, että Bakugou tekisi mitään normaalista poikkeavaa", Kirishima totesi päätään mietteliäästi kallistaen. "Se on aina niin suoraviivainen ja säntillinen."
"Silloin kun ei ole laittamassa paikkoja päreiksi", Shinsou kommentoi, ja Kirishima tyrskähti.
"Tottahan tuo..."
"Jirou on myös aina tosi cool ja asiallinen... Paha sanoa mitään ennalta", mutisi Kaminari ja vilkaisi iloisesti Shinsouta. "Monomasta mä voisinkin uskoa jotain eriskummallista!"
Shinsou kohotti kulmiaan. "Tuskin tapahtuisi mitään ihmeellistä."
"Näinkö on?"
"Hmm. Tunnen hänet aika hyvin ja arvelen, että hän vaalisi hillittyä linjaa."
"Monomallako hillitty linja..."
"Hoi, herrasväki!" Sero korotti ääntään ja heilutteli tietäväisenä sormeaan. "Sen kuin kokeilette ja kerrotte metkat yksityiskohdat myöhemmin. Eikä siinä mitään menetä, jos vaikka mitään erikoista ei kävisikään!"
Kirishima, Kaminari ja Shinsou vilkaisivat toisiaan ja Seroa vuoron perään. Kukaan heistä ei väittänyt, että Seron idea olisi ollut läpeensä naurettava, pikemminkin he tunsivat jonkinasteisen uteliaisuuden heräävän vatsojensa pohjissa. Ehkä nukkuvan esittäminen oli kokeilemisen arvoista.
1. Kaminari/Jirou
"Öitä vain", Kaminari toivotti tyttöystävälleen ja käänsi kylkeään peittoonsa kietoutuen. "Väsyttää niin että ihan silmissä surisee..."
"Öitä. Tsekkaan vielä huomisen jutut ja tulen sitten", Jirou sanoi työpöydän äärestä. Kaminari ynähti vastaukseksi ja sulki silmänsä. Hän syvensi hengitystään ja pyrki kuulostamaan siltä kuin olisi lipunut höyhensaarille ennätysajassa.
Kului hetki jos toinenkin. Kaminari epäili ehtivänsä vielä nukahtaa oikeasti, ennen kuin Jirou liittyisi hänen seuraansa. Tuolin jalkojen ääni lattiaa vasten kuitenkin havahdutti hänen huomiotaan ja kertoi huomisen juttujen tulleen viimein hoidetuksi. Kaminari kuulosteli, kuinka Jirou kuulemasta päätellen venytteli tuolissaan jäseniään uupuneena pitkästä päivästä.
"...hhohhohhhoooi..."
Kaminari puraisi huultaan ollakseen hymyilemättä ja paljastamatta olevansa hereillä. Jirou oli aina haukotellut kovin söötisti.
"Denki?" Jiroun hiljainen ääni huhuili sitten. Kaminari ei tiennyt, miksi häntä puhuteltiin, muttei tarjonnut vastausta esittäessään nukkuvaa. Asia lienikin sellainen, joka saattoi odottaa, sillä Jirou ei toistanut hänen nimeään tai kumartunut pukkaamaan häntä herätysaikeissa. Ehkä Jirou halusi tietää, oliko hän jo unessa.
Kaminari kuuli Jiroun nousevan ja tassuttelevan vaatekaapilleen vaihtaakseen ylleen yömekkonsa. Hän kuunteli vaatteiden kahinaa, kunnes sekaan hyppäsi uusi ääni.
Jirou röyhtäisi.
Mitä?
Kaminarilla kesti hetki tajuta kuulemansa, muttei siitä erehtyäkään voinut. Ja Jirou se oli aina hänelle murisemassa, ettei sellaista kuulunut seurassa tehdä, kuten ei piereskelyäkään, joka oli kuulemma suorastaan pellemäistä.
Seuraavassa hetkessä Kaminari kuuli kumean rupsahduksen, joka ei taatusti ollut lähtöisin hänestä itsestään. Ainoa mahdollinen syyllinen oli...
Kyouka Jirou, senkin tekopyhä turjake, Kaminari olisi tahtonut mylväistä ja pompata suurieleisesti ylös sängystä, mutta huultaan pureskellen hän keskittyi hoitamaan havainnointileikkinsä kunnialla loppuun. Tokihan hän tiesi, että tytötkin piereskelivät, mutta moinen avoimuus oli uutta. Oli Jiroulla otsaa ojentaa häntä, kun ei itse ollut yhtään sen parempi! Viis siitä, vaikka hän mukamas nukkui, seurakäyttäytymisen sääntöjen olisi luullut silti pätevän. Eihän hän niitä sääntöjä ollut tehnyt!
Kaminari uskaltautui hymyilemään pienesti, kun Jirou kävi hänen viereensä ja asettui selkänsä vasten hänen selkäänsä. Kaikkea sitä tosiaan saattoikin paljastua, kun esitti nukkuvaa oikealla hetkellä ja verrattomalla kuunteluetäisyydellä.
2. Shinsou/Monoma
Shinsou painoi poskensa vasten Monoman hartiaa ja silmäili Switchiä, jonka tämä oli ottanut sänkyyn aikeenaan pelailla ennen nukkumaanmenoa.
"Pokémon?"
"Kyllä vain. Tämä onkin työllistänyt minua viime päivinä", Monoma virkkoi ja liikutteli hahmoaan edestakaisin esitellen sitä Shinsoulle. "Tiimini näyttää toistaiseksi tältä... Ei mikään välkyin mahdollinen, mutta menettelee tässä kohtaa."
Shinsou päästi hiljaisen tuhahduksen käytyään läpi Monoman pokémonit. "En tunnista noista yhtäkään. Olen pudonnut kelkasta jo ajat sitten."
"Tämä nimenomainen peli esitteli jälleen uuden sukupolven, joten hetken verran kaikki olivat uuden äärellä", Monoma naurahti. "Kiinnostaako pelata?"
"Mm, ei ainakaan tänään. Taidan painua pehkuihin."
"Kaikin mokomin. Häiritseekö tämä?" Monoma kysyi viitaten konsoliinsa, josta tuli huoneen ainoa valonlähde Shinsoun käytyä sammuttamassa kattovalon.
"Ei ollenkaan. Öitä ja kivoja pelejä."
"Kiitän! Katsotaan miten käy..."
Shinsou oikaisi peiton alle ja käänsi selkänsä kohti Monomaa välttyäkseen pelikonsolin valonkajolta. Hän sulki silmänsä ja oli tovin kuluttua jo vaipumassa unten maille, kun hiljainen ääni sai hänet terästämään korvansa.
"Äh, et ala tekemään tuollaista..."
Monoman ääni oli kuiskaukseksikin hiljainen, mutta niin läheltä Shinsou erotti sanat. Vaikutti siltä, että Monoma oli kohdannut pelissään jonkin haastavan paikan. No jaa, äkkiäkös tämä sellaiset –
"Vai sittenkin vaikeamman kautta...?" Shinsou kuuli Monoman mutisevan nappien painelusta syntyvän hennon naputtelun lisäksi. "Painuthan ystävällisesti helvettiin siitä, senkin tolvana..."
Shinsou kurtisti kulmiaan suupieli nykien. Kuulosti siltä, että peli porautui vähemmän positiivisella tavalla Monoman tunteisiin. Se olikin ensimmäinen kerta, kun hän kuuli tämän käyttävän alatyylisempää puheenpartta tavanomaisen huolitellun nuotin vastapainona.
"...sinäkin saakelin vittupää tulit häiritsemään..."
Shinsou painoi kasvonsa tyynyyn tukahduttaakseen naurahduksen, joka oli puskea esiin. Hän kuuli taatusti harhoja. Muusta ei mitenkään voinut olla kyse.
Vai että saakelin vittupää. Kaikkea sitä saattoikin kuulla, kun piti korvansa auki oikealla hetkellä.
"Hmph, ei väkisin..." Monoma sihahti seuraavaksi, ja hetken kuluttua huoneen viimeinenkin valo sammui tämän lopetettua pelaamisensa. Shinsou pakottautui olemaan hymyilemättä ja kääntyi selälleen Monoman käydessä yöpuulle hänen kainaloonsa.
3. Kirishima/Bakugou
Auringon ensipilkahdukset hivuttautuivat Kirishiman huoneeseen herätellen häntä uuteen päivään. Tuota pikaa hän jäi pötköttelemään yksikseen, kun sängynjouset narahtivat hiljaa ja Bakugou sai koottua luunsa häntä nopeammin. Kirishiman korviin kantautui paljaiden jalkojen askeleet, joiden perästä kylpyhuoneen ovi sulkeutui. Suihkun kohinan alkaessa Kirishima antoi itselleen luvan oikaista vielä hetkeksi. Bakugou kyllä tuuppisi hänet hereille, kun eteenpäin ryömivä kello ei enää liiaksi armahtaisi.
Kirishima oli ehtinyt vajota pieneen horrokseen, joka katkesi, kun kylpyhuoneen ovi jälleen avautui. Hän hengitti syvään kosteaa, sitrushedelmiltä tuoksuvaa ilmaa ja hiljaa mielessään harmitteli lepotuokionsa päättymistä. Hän aikoi silti ottaa ilon irti viimeiseen asti ja piti silmänsä kiinni. Huoneen valotkin olivat vielä sammutettuina, joten mikseivät hänenkin valonsa?
"Mmrhhh..." Bakugou murahti venytellessään ja kevyestä rutinasta päätellen jäsenten oikominen teki terää. Kirishima tuli miettineeksi omaa jumittavaa hartiaansa ja sitä, miten hänen pitäisi pyytää sen hyväksi Bakugoulta paria tehokasta otetta, mutta hänen mietintänsä keskeytyi, kun Bakugou kuului tulevan lähemmäs. Taisi olla aika herätä.
"Hmh."
Kirishima säpsähti, kun Bakugou istahti sängylle ja ilmeisesti jäi katsomaan hänen suuntaansa. Kirishima taikoi kasvoilleen mahdollisimman neutraalin ilmeen ja päätti vetää esityksensä loppuun asti. Olisihan se mukavaakin herätä pitkästä aikaa Bakugoun myöhästymisestä varoittavaan murinaan.
Sellaisen sijaan Kirishima kuuli Bakugoun hymähtävän, ja ennen kuin hän tajusikaan, tämä oli laskenut kätensä hänen hartialleen. Kirishima lähes pidätti hengitystään, kun lämpimät sormet löysivät tiensä hänen niskalleen ja hiuksilleen.
Kirishima ei ollut uskoa hetkeä todeksi. Bakugou todella jakoi hänelle hellyyttä ujostelematta, päinvastoin kuin tällä oli tapana. Sellainen ei kuulemma luonnistunut, mutta jos Kirishimalta kysyttiin, Bakugou tiesi, mitä teki. Luullessaan hänen nukkuvan Bakugou saattoi ilmaista kiintymystään rauhassa ja ilman kammoa siitä, että olisi tehnyt kaiken jotenkin väärin.
Voi tuota pahuksen hönttiä.
Kirishima taisteli hymyä vastaan, kun Bakugoun sormet silittelivät hänen leiskuvia hiussuortuviaan. Jonain päivänä Bakugou varmasti rohkaistuisi osoittamaan kiintymystään yhtä vapautuneesti hänen ollessaan hereillä ja valmiina vastaamaan samalla mitalla.
Se jos mikä oli odottamisen arvoista.
