Title: Jouluvalot (mikä oiva tekosyy)
Author: Angelina
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Rating: S
Genre: fluff
Paring: Natasha Romanoff/Wanda Maximoff, Steve Rogers/Tony Stark
A/N: Hyvää joulua ihanalle Inkulle ♥ Ensimmäinen femmeily-yritykseni, anna anteeksi :’D
Haasteet: Sana/kuva/lause10 #2, lauseella "Katoille kiipeäminen tulisi kieltää laissa."
Jatkosijoitus: Rinnakkaistodellisuus
JOULUVALOT (mikä oiva tekosyy)
“Ei.”
“Cap, sinä tiedät miten suunnattomasti arvostan holhoavaa komenteluasi, mutta et voi -”
“Ei.”
“Voi Jeesus nyt -”
“Tony! Kielenkäyttö.”
“Jos sinä voisit ottaa sen seipään pois ahteristasi edes viideksi minuutiksi -”
“Siellä on vaarallista, katto on täynnä lunta ja jäätä!”
Wanda nojasi olohuoneen ovenkarmiin ja seurasi Tonyn ja Steven sananvaihtoa päätään pyöritellen. Huone oli niin täynnä testosteronia ja seksuaalista latausta, että häntä ihan yökötti.
“Mistä he nyt riitelevät?”
Wanda sulki silmänsä ja veti syvään henkeä. Hänen sieraimensa täyttyivät tutusta hajuveden tuoksusta, eikä hänen tarvinnut edes kääntyä tietääkseen, että Natasha oli jo lopettanut aamutreeninsä ja tuli keittiöstä suihkunraikkaana, kahvikuppia käsissään puristaen, aivan kuten joka ikinen aamu.
“Tony haluaa kiivetä katolle ripustamaan jouluvaloja”, Wanda vastasi kääntämättä katsettaan kahdesta idiootista, joiden äänenvolyymi kohosi kohoamistaan, “mutta hänellä ei ole haarniskaa mukana, eikä Steve anna hänen mennä ilman sitä.”
“Eli siis se tavanomainen,
‘sinä et vaaranna itseäsi hulluttelemalla’ ja
‘senkin takakireä tiukkapipo’-keskustelu”, Natasha totesi nyökäten.
Muut Avengersit olivat seuranneet heidän kahden johtajansa kinastelua jo kuukausitolkulla. Aluksi kaikkien mielestä oli ollut hyvin hauskaa, miten pienistä asioista Steve ja Tony saivatkaan riidan aikaiseksi, mutta huumori oli kadonnut jo aikoja sitten. Kaikki muut tiesivät, että heidän kinastelunsa johtui vain ja ainoastaan siitä, että he molemmat halusivat toisiaan, mutta eivät ymmärtäneet tuntevansa samoin, eivätkä näin ollen osanneet purkaa latausta muulla tavalla, kuin olemalla kiinni toistensa kurkussa jatkuvasti.
Tilanne oli tuntunut eskaloituvan, kun Avengersit olivat päättäneet lähteä viettämään joulua Tonyn huvilalle Torontoon. Huvila oli toki suuri ja mahtipontinen, mutta valitettavasti heille ei riittänyt aivan samaa määrää omaa rauhaa ja tilaa, kuin Towerissa New Yorkissa.
Kun kahden tolvanan riita eteni siihen pisteeseen, että Tony hyvin aikuismaisesti näytti Stevelle kieltä ja ryntäsi ulos olohuoneesta, tunsi Wanda olkapäällään kevyen kosketuksen.
“Mitä sanot, jos me hoidamme ne valot?”
*~*~*
“Natasha, ole nyt kuitenkin varovainen”, Wanda huomasi sanovansa, pitäessään kiinni tikapuista ja tuijottaessaan katolle kiipeävää naista.
Vastaukseksi hän sai tuhahduksen.
“Maximoff, olen ollut elämässäni hieman vaarallisemmissakin paikoissa.”
“Sattuu se putoaminen silti.”
Natasha kääntyi katsomaan alhaalla seisovaa Wandaa ja nuorempi nainen tunsi punastuvansa toisen intensiivisen katseen alla.
“Sinä ottaisit minut kiinni.”
Wanda ei luottanut omaan ääneensä, vaan tyytyi nyökkäämään.
*~*~*
Wanda ei ollut aivan varma, mikä oli ajanut hänet tähän tilanteeseen, mutta jossain vaiheessa hän vain huomasi hakeutuvansa Natashan seuraan kuin vaivihkaa. Nainen oli viekas, kaunis ja loistava agentti, mutta samalla myös lempeä, lämmin ja piti viimeiseen asti läheistensä puolta.
Se oli ihailtavaa.
“Miltä näyttää?” Natasha kysyi hymyillen, havahduttaen Wandan ajatuksistaan.
Sinisenä ja punaisena hehkuvat valot kiersivät kauniisti räystästä pitkin, saaden lumisen huvilan näyttämään entistä kodikkaammalta. Wanda näki kuitenkin vain toisen naisen pakkasesta punaisena hehkuvat posket, suuret vihreät silmät ja hymyn.
“Kauniilta”, hän henkäisi.
Natasha ei vastannut, mutta kääntyi hymyillen kapuamaan alas katolta. Wanda piti tiukasti kiinni tikapuista, kunnes Natasha pääsi viimeisille askelmille ja käänsi kasvonsa kohti nuorempaa. He katsoivat hetken toisiaan ja Wanda oli jo avaamassa suunsa rikkoakseen hiljaisuuden, mutta juuri sillä hetkellä Natasha liukastui ja kaatui eteenpäin. Wanda nappasi naisen syleilyynsä, mutta kaatui törmäyksen voimasta selälleen, vetäen toisen mukanaan.
Wanda sai lunta niskaansa ja Natashan pipo lensi lumihankeen, mutta katsekontakti ei rikkoutunut hetkeksikään.
Tuntiessaan lämpimät huulet omiaan vasten, Wanda unohti niskassa kirvelevän kylmyyden.
*~*~*
“Sinä liukastuit?” Tony kysyi hiljaa myöhemmin, kun Wanda oli lähtenyt Steven kanssa keittiöön lämmittämään glögiä ja muut Avengersit asettuivat alas illan jouluelokuvaa varten.
Natasha ei vastannut.
“Sinä,
Black Widow, liukastuit?”
“Mitä sinä oikein ajat takaa?”
“En mitään”, Tony sanoi viattomasti, “en ainakaan sitä, että sinä todellakin käytit tilaisuuden hyväksesi päästäksesi muhinoimaan Maximoffin kanssa.”
Natasha hymyili ja iski Tonylle silmää.
“Ottaisit mallia.”
*~*~*
Yöllä, kun Natasha paineli helliä suudelmia pitkin Wandan kaulaa, kuului portaikosta epätavallinen kolina. Mikäli hänellä olisi ollut aikaa keskittyä kuuntelemaan, olisi hän kuullut Wandan voihkinnan yli Tonyn turhautuneen murahduksen.
“Ole nyt vain hiljaa ja suutele minua, Rogers.”
