Title: Poikansa menettänyt
Genre: Angst, PWP (=Point, What point?)
Paring: Dumbledore, James, (Lucius ja Harry)
Raiting: S
Summary: Kuolema koettelee aina lähiomaisia, mutta myös hyviä ystäviä. Poikansa menettäminen käy isälle hyvin raskaaksi, varsinkin kun tappaja on tuttu henkilö.
A/N: Joo, tämä on tällainen juoneton lyhyt ficlet. Kokeilin tuota angstia pitkästä aikaa, ja tämän oli ensin tarkoitus osallistua viikottaiseen raapalehaasteeseen, mutta sanamäärää en saanut kohdilleen, niin laitan tämän tänne vain ficletiksi. Tämä todellakin on tällainen pieni pätkä vain vailla juonta tai mitään ideaa.
Poikansa menettänyt
Rehtori napsautti sormiaan työpöytänsä kimmeltävää pintaa vasten ja huokaisi sisällään. Hänen silmänsä olivat väsyneet ja kasvonsa kalpeat kuin ikkunasta näkyvä lumipeite.
Miksi? Dumbledore ei voinut olla kysymättä itseltään tätä samaa kysymystä sadannetta kertaa, miksi Harry? Viaton pieni poika..
Rehtori värähti oven avautuessa hiljaa. Kohottaessaan katseensa Albus näki hetken aikaa edessään Harryn, mutta pian poika muuttui vanhempaan Potteriin: "Iltaa James."
Vastausta rehtori ei saanut. Mustahiuksinen James Potter tuijotti miestä vakavana silmät punertaen, ennen kuin asteli raskain askelin istumaan vapaalle tuolille rehtorin vastapäätä: "Ministeriöstä soitettiin - jälleen."
"James, minä olen käskenyt heitä jättämään teidät rauhaan", Dumbledoren ei tarvinnut sanoa enempää, kun James kohotti oikean kämmenensä ilmaan. Rehtori sulki suunsa katsoessaan vanhempaa Potter-versiota silmiin silmälasiensa yli.
"Minä tiedän", Jamesin ääni oli pelkkä kuiskaus, "En tullut syyttämään sinua."
Albus pysyi edelleen vaiti vaikka huomasi kyyneleet Jamesin silmissä.
"En ymmärrä kuinka he voivat tehdä näin", miehen ääni murtui täysin, "Kuinka Lucius voi tehdä näin", James hautasi kasvonsa kämmeniin ja nojautui nojaamaan polviinsa. Rehtori näki kuinka mies värisi ja kuuli säröileviä, sydäntä raastavia nyyhkäyksiä, vaikka James yritti ne hukuttaa kuulumattomiin.
"En sano, että ymmärrän sinua, sillä en koskaan voi, mutta olen todella pahoillani", Dumbledore sanoi hiljaa painaessaan katseensa pöydän pintaan: "Harryhan oli vasta lapsi."
