No niin, täällä ollaan! Ensinnäkin: kiitos paljon vaihtaritekstistä! Luin tämän heti kun huomasin tekstin ilmestyneen ja olin aivan innoissani, mutta silloin en vielä saanut paljastaa, että toiveet olivat minulta, joten en myöskään kommentoinut heti. Nyt se (kai) on jo sallittua.
Pidän todella paljon mytologiasta ja kansanperinteestä, ja vaihdokkaat kutkuttavatkin
aina. Heissä on jotain sopivasti hyytävää ja hurjaa, ja tässä olit tavoittanut pelon ja vieraiden hienolla ja kouriintuntuvalla tavalla. Toisaalta mukana oli upeasti myös tuo inhimillisyys ja häivähdys pehmeyttä, ja aivan kuten aiemmatkin kommentoijat ovat sanoneet, siitä syntyi kiehtova tasapainottelutila sen suhteen, kenen puolella tekstissä pitäisi olla. (Jos kenenkään, toki — eiväthän asiat mustavalkoisia ole.)
Minusta tämä on tiiviydessään tosi onnistunut teksti. Pelko tulee hiipien ja sitten suorastaan lävähtää kasvoille, ja kierroksia lisätään hienosti lause lauseelta. Viimeinen lause on tehokas ja hyytävä, ja sitä ennenkin vaikutuin esimerkiksi siitä, miten helposti kertoja sivuuttaa miehensä katoamisen metsään tai sen, että omalla lapsella oli ehkä erilaiset hiukset ja silmät. Hienoja, puistattavia yksityiskohtia!
Pidin paljon myös tekstin nimistä ja siitä, että muut olivat sellaisia perinteisiä suomalaisia, mutta Alho sopivasti hieman erilainen, hieman kummallinen, ei-aivan-riittävän-tavallinen. Mainio yksityiskohta sekin!
Oli muutenkin ilo päästä lukemaan sulta originaalifantasiaa, ja tämän perusteella (ja toki muidenkin tekstiesi, koska olet tosi taitava!) lukisin sellaista kyllä mieluusti useamminkin.
Miten ois vaikka trendin mukaisesti originaalifantasiamikroficcejä?
Kiitos paljon tästä vaihdokastekstistä, pidin todella! ❤️