Violetu: Loki vähän niin kuin pakotti itsensä mukaan
Bucky tavataan tuolla ihan lopussa vielä. Kiitos, että olet jaksanut seurailla!
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
XIX (150)
Tyrmistys valtasi kirjaston.
”Miksi minun ja Tonyn pitäisi suudella?” Steve kysyi ääni kuivana.
Loki katsahti häneen. Katse oli sekunnin ajan surumielinen. ”Mistä minä tiedän. Jos ette ole vielä supertiimiaivoillanne osanneet päätellä, niin minä en ole täällä vapaaehtoisesti.”
Temppuilija heilautti päätään mielenosoituksellisesti. Steve oli kuin tulisilla hiilillä.
”No, mutta”, Clint totesi iloisesti, ”ollaan kerrankin Hydralle mieliksi. Me kaikki kyllä tiedämme, että te kaksi haluatte suudella, joten toimeen vain. Me olemme valmiina hyökkäämään.”
Nat nyökkäsi hyväksyvästi sekä Stevelle että Tonylle, mitä nyt valmiusasennoltaan kykeni. Tony liukui kapteenin tykö. Steve sydän hakkasi kuin villintynyt hevoslauma.
Hetki on tullut. ”Annetaanpa heille sitten näytös, josta ovat maksaneet”, Tony sanoi ja runttasi huulensa Steven omiin.
Vähään aikaan ei tapahtunut mitään. Sitten Tony vetäytyi väkivaltaisesti irti Stevestä.
”Petturi”, hän sähisi.
Kädet kurottelivat jo takaisin Capin kaulaa kohti tarttuakseen siihen äskeistä selvästi vähemmän lempeämmin, kun Loki äkkiä tapautti käsiään yhteen ja sekä hän että Steve hävisivät vihreään savupilveen.
XX (350)
Tony tavoitteli tyhjää huudahtaen kuin satutettu eläin. Nat riensi hänen luokseen. Tuolin selkänojassa törrötti Clintin ampuma nuoli. Hetkeen ei kuulunut muuta kuin askelten rahina, kun muutkin tiimiläiset liikkuivat Tonyn luo. Tämä tärisi kauttaaltaan Natin käsi olkapäällään.
”Mitä oikein tapahtui?” Bruce kysyi lempeästi.
”Steve petti meidät.” Tony rojahti istualleen sanojen myötä. Hänen äänestä vapisi raivosta ja kivusta. ”Hydralla on joku hänelle niin tärkeä, että hän siirtyi heidän puolelleen.”
Nat puisteli päätään. ”Mahdotonta. Ei Steve....”
Tony keskeytti hänet töykeästi. ”Kyllä Steve. Hän uneksi suutelevansa jotain ihan toista.”
Se maistui katkeralta kuin olisi syötetty maullaan huijaavaa myrkkyä. Muut auttoivat Tonyn ylös ja tiimi lähti takaisin aulaan valppaasti tarkkaillen. Siellä ei kuitenkaan ollut ketään, ainostaan sama hiljaisuus kuin heidän saapuessaan kartanoon. Hydran agentit pysyivät piilossa, jos heitä paikalla oli koskaan ollutkaan. Ulkona heitä odotti kourallinen Furyn agentteja.
”Yhteydet katkesivat heti, kun menitte sisään. Mutta saimme todennäköisen syyn kiinni.”
Agentti viittasi peremmälle pihaan, jossa kaksi muuta piteli edelleen Asgardin raudalla kahlehdittua Lokia paikallaan. Tony ei ollut jäänyt odottamaan agentin sanoja vaan oli jo kirinyt välimatkan kiinni. Agentit katsoivat parhaaksi poistua, kun jäljellä olevat Avengersit piirittävät Lokin.
”Sinä kusipää tiesit tästä.” Tonyn ääni oli terävän samettinen.
Loki kohautti harteitaan. ”Cap kertoi heille ihan itse. Sanoinhan, että olen täällä vasten tahtoani.”
Nat osoitti häntä jalleen aseellaan. ”Miten niin kertoi ihan itse?”
Loki irvisti paljastaen valkoisen hammasrivin. ”Minä en kertonut näystäni muille kuin teille. Sitten ylättäen yhtenä iltana Hydra on hakemassa minua, koska se näky pitää toteuttaa.” Uusi irvistys ei ollut edellistä hienovaraisempi. ”Heillä ei ole hajuakaan minkä kanssa leikkivät. Toimitatteko minut muuten takaisin Asgardiin? Vain he pystyvät poistamaan nämä raudat.”
Tony oli sylkäistä kepposten jumalan päälle, mutta Clint ehti kolkata tämän ensin. He raahasivat vihreän mytyn jälleen mukanaan päämajaan. Furyn nimi pääsi oikeuksiinsa tämän kuullessa Stevestä. Avengers oli saanut syvän haavan. Ryhmän vakaa sydän oli revitty rinnasta. Tony lukkiutui huoneisiinsa ja antoi kenen tahansa hoitaa lehdistön, joka pian tiesi, että Captain America ei ollut enää Captain America. Se ei kuitenkaan auttanut, sillä petos sattui päivällä ja öisin hänen unissaan Steve suuteli hänen sijastaan ruskeatukkaista, rautakätistä miestä.
Riks räks yhä pienemmiksi palasiksi. Toisaalla rusohuuli paranteli pellavapään riivittyä sielua.
