Nimi: Aurinko hiuksissasi
Paritus: Ginny/Luna
Genre: Fluffy
Ikäraja: S
Sanamäärä: 500
Vastuuvapaus: Hahmot tai miljöö eivät kuulu minulle, enkä saa niillä leikittelystä rahallisia tai muita hyötyjä hyvää mieltä lukuunottamatta.
A/N: Femme ei ole vahvuuteni (tämä taitaa olla ensimmäinen julkaisemani selkeä femme ficci), mutta toivon, ettei se näy. Osallistuu haasteisiin Puhutaan rakkaudesta ja Fluffy10 sanalistastani sanalla 1. raikas. Kommentit ovat enemmän, kuin toivottuja
-*-
Auringon säteet loistivat jo kauan sitten haalistuneiden keltaisten verhojen välistä luoden pehmeämmän sävyn oransseihin seiniin. Raollaan olevasta ikkunasta kuului tuulen kohina, lintujen laulu ja välillä menninkäisten kiroilu. Mollyn petaama vieraspeti nökötti huoneen nurkassa lähes koskemattomana, vaikka Luna oli viettänyt kotikolossa jo melkein viikon.
Ginny haukotteli leveästi venyttäessään selkäänsä ja toista kättään. Toinen käsi oli jumissa vieressä heräilevän tytön alla.
”Huomenta”, Lunan heleä ääni kuului vain hieman kuiskausta kovempaa. Ginny avasi hitaasti silmänsä ja pyyhki punaiset suortuvat kasvoiltaan. Luna makasi edelleen hänen kätensä päällä, mutta oli kurottanut hieman päätään.
”Huomenta”, Ginny vastasi toivotukseen ja suikkasi kevyen suukon Lunan nenänpäähän. Sormenpäät hipaisivat vain kevyesti otsaa pyyhkiessään kasvoille pyrkivät hiukset korvan taakse. Kevyt kosketus jatkoi korvan takaa niskaan ja kevyen yöpaidan peittämälle olkapäälle. Luna katsoi hieman Ginnyn ohitse kulmat pienoisessa kurtussa ja näytti uppoavan omiin ajatuksiinsa.
”Mitä mietit?” Ginny kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen käsi edelleen toisen olkapäätä silittäen. Luna havahtui mietteistään ja siirsi katseensa seinän raosta Ginnyyn.
”Tiesitkö, että erityisesti velhojen ja noitien asuttamien puutalojen seinien välissä elää erinäisiä pieniä taikaeliöitä kuten viuhkuroita ja pahkeja”, Luna kertoi hymyillen ja vilkaisi vielä nopeasti Ginnyn ohi. Punapää pudisti päätään; ainakaan vielä hänen huoneeseensa ei ollut eksynyt seinän raoista muuta kuin hämähäkkejä ja joskus kauan sitten kaksosten ampuma raketti. Välillä hän ei voinut ymmärtää, mistä Luna keräili kaikki erikoiset ajatuksensa, mutta näinä hitaina kesäaamuina Ginny kuunteli niitä enemmän kuin mielellään.
Tuuli heilutti verhoa sen verran, että auringon kaistale pyyhkäisi parin yli pilkullisena lehtien välistä heijastuen. Luna herkistyi kuuntelemaan tuulen kohinaa ja verhon lepatusta. Tyttö painoi silmänsä kiinni ja kääntyi selälleen patjalle.
”Välillä mietin, kuinka aurinko tanssii hiuksissasi. Silloin niissä näkyy kuparia ja kultaa ja tulta. Eilen uimassa seurasin, miten hiustesi sävy muuttuu kastuessa ja kuinka vesipisarat valuivat niistä selkääsi pitkin kuin kilpaa noustessasi lammesta”, Luna selitti hurmaantuneena silmät edelleen kiinni. Kädet hän oli nostanut ylös ja liu’utteli sormiaan ilmassa, kuin vesipisaroiden valumista kuvaten. Ginny tarttui toiseen ja veti Lunan itseään vasten. Ginny painoi otsansa Lunan omaa vasten, nenät koskettivat ja Luna raotti silmiään vain hetkeksi. Ginny kuroi umpeen viimeiset sentit heidän välillään ja suuteli Lunaa aluksi kevyesti. Kaiken heidän välillään tapahtuneen jälkeenkin hän välillä unohti, ettei Luna ollut keijukainen, joka rikkoutuisi voimakkaammasta kosketuksesta. Se kuitenkin muistui pian.
Suudelman syventyessä Ginny nousi Lunan päälle vain kyynärpäihinsä nojaten toisen käden melkein horjahtaessa sängyn reunalta alas. Luna oli upottanut sormensa syvälle Ginnyn hiuksiin ja raapaisi keltaiseksi lakatuilla kynsillään punapään kaulaa vetäessään toista vielä lähemmäs itseään. Ginny näykkäsi Lunan huulta vähän liian kovaa saaden tämän henkäisemään, mutta painoi hyvitykseksi suukon korpinkynnen poskelle.
Ginny oli jo jatkamassa kiihkeäksi yltynyttä suudelmaa, kun ovelta kuului rivakka koputus.
”Ginny, Luna! Nouskaa ylös, aamiainen on valmis”, Mollyn ääni kuului oven takaa, mutta nainen ei astunut huoneeseen. Melkein saman tien kuului, kuinka naisen askelet katosivat alas portaita.
Paikalleen koputuksesta jähmettyneet tytöt helähtivät kevyeen nauruun. Ginny painoi huulensa Lunan otsalle ja kellahti sitten kyljelleen patjalle. Nyt Luna tuijotti vain häneen.
”Tiedätkö, minä taidan rakastaa sinua”, Ginny sanoi hymyillen ja seurasi, kuinka Lunan punehtuneille kasvoille nousi kirkas hymy. Luna naurahti ja vastasi hymyillen koko olemuksellaan.
”Minäkin rakastan sinua.”
-*-
