Vadelmia | K-11 | Jaro/Aren | karanteenisöpöilyä ja arkista sci-fiä

[Pura]

Nimi: Vadelmia
Kirjoittaja: Pura
Ikäraja: K-11
Paritus: Jaro/Aren
Genre: karanteenisöpöily, arkinen sci-fi
Haasteet: Karanteenihaaste, Arkifest promptilla 20: hikka, kiire, lakana, voipunut, auttaa
Yhteenveto:
“Voitko ihan hyvin siellä?” Jaro kysyy, ja saa Arenilta vastaukseksi vain äreän murahduksen ja häntä kohti heitetyn palloksi rutistetun nenäliinan.

A/N:
Tämä on eka originaaliteksti, jonka julkaisen Finissä. Tuntuu aika hurjalta! Nämä hahmot ovat alunperin pidemmästä tarinaideasta, jonka aion ainakin yrittää piakkoin toteuttaa, mutta tässä on nyt maistiainen heidän dynamiikastaan koronan ja karanteenihaasteen inspiroimana.
//Edit: Nyt löytyy se isompikin tarina! Etsiä onnea sinisiltä aalloilta, K-18.
Auri, kiitos avusta ja kannustuksesta <3

-


Vadelmia


Jaro lukitsee oven takanaan ja aktivoi eteisen lattialla nököttävän kannettavan desinfiointikoneen. Se hurisee hiljaa ja suihkuttaa hänen päälleen sumuna ainetta, joka tappaa 97,6 prosenttia tunnetuista viruksista ja bakteereista. Hänellä on kiire päästä tarkistamaan tilanne kotona, joten puhdistusprosessin hitaus ärsyttää. Laite toimii kyllä ihan hyvin, mutta mikään markkinoiden johtava malli se ei ole. Siirtokunnan johto oli onneksi valmistautunut tähänkin epidemiaan ja pystyi toimittamaan tarvikkeita, mutta parhaisiin laitteisiin ei maa- ja puutaloudella elävän pikkuplaneetan julkisella sektorilla ole varaa.

Periaatteessa laitteen käyttö kotoa lähtiessä on tällä hetkellä olennaisempaa, ettei hän vie Arenin tautia kotoa ja tartuta sillä ketään muuta, mutta tuntuu järkevältä tehdä se myös takaisin päin tullessa. Aren sairastaa jo toista viikkoa, ja vaikka oireet ovat hellittämään päin, mies on edelleen heikossa kunnossa. Jaro ei tiedä biologiasta tai ihmisen kehon toiminnasta peruskoulutasoa enempää, mutta hänkin ymmärtää, että Arenin vastustuskyvyn täytyy olla aivan riekaleina. Jaro ei ikinä antaisi itselleen anteeksi, jos nyt tartuttaisi Areniin jonkin toisen taudin. Perusinfluenssakin saattaisi olla kohtalokas.

Jaro hyräilee rauhattomasti matkallaan eteiskäytävän läpi pikkuruiseen keittiöön. Säilykkeet ja ilmatiiviisti pakatut proteiinivalmisteet löytävät paikkansa kaapeista, ja riistohinnalla ostetut kasvikset päätyvät ostoskassista kylmäkaappiin. Yhden pienen rasian hän kuitenkin ottaa mukaansa suunnatessaan Arenin toimistotilaksi muutetun olohuoneen läpi makuuhuoneeseen. Huone on samalla tavalla suurin piirtein pölyhiukkasen kokoinen kuin asunnon muutkin huoneet, mutta ainakin panssarilasi-ikkunasta aukeaa kaunis näkymä suojakuvun peittämille sinisinä kukkiville ruispelloille, ja niiden takana siintävälle talousmetsälle, jonka kaikki männyt ovat tarkalleen samanpituisia.

Ikkunan alla sängyssä tuhisee nuhainen potilas. Tukkoisen hengityksen rytmistä Jaro tietää tämän olevan hereillä, mutta Aren ei osoita mitään muita elonmerkkejä.

“Tulisitko hetkeksi pois sieltä?” Jaro kysyy hellästi ja istahtaa sängyn laidalle.

Aren käpertyy syvemmälle peiton alle, niin että hänestä näkyy enää tupsu persikanpunaisia hiuksia. Hetken hän makaa hiljaa pienellä kerällä, mutta Jaron katsellessa käsi kurkottaa peiton alta ja tavoittelee nenäliinapakettia. Yhden nenäliinan sijaan Aren vetää peittopesäänsä koko paketin. Hänen kehonsa muodostama möykky liikahtelee, kuuluu töriseviä niistämisen ääniä, ja sitten surkeaa niiskutusta.

“Voitko ihan hyvin siellä?” Jaro kysyy, ja saa vastaukseksi äreän murahduksen ja häntä kohti heitetyn palloksi rutistetun nenäliinan. Aren ei näe häntä, joten liinan lentorata heittää parilla metrillä, ja pallo putoaa huvittavan lähelle huoneen nurkassa seisovaa roskakoria.

Jaro laskee rasian lattialle, tarttuu sitten peiton reunaan ja vetää sen pois Arenin päältä. Ensin paljastuu pörrötukka, jota Aren ei ole pessyt muutamaan päivään koska ei ole jaksanut käydä suihkussa, ja sen jälkeen väsyneet kasvot. Lämpimänruskeat ja tavallisesti kirkkaat silmät ovat nyt sameat, ja nenä punoittaa pahasti. Iho sen alla on rohtunutta, samoin kuin silmäluomet. Silmät vetistävät ja raivokkaasta niiskutuksesta päätellen nenä vuotaa taas, vaikka Aren juuri niisti.

Lakana hänen allaan on rutussa, ja ohut harmaa paita on värjäytynyt hiestä tummaksi. Aren hymyilee väsyneesti ja peittää kasvonsa kädellään. Hän on tavallisesti niin siistin näköinen, että tällainen sotkuisuus varmasti tuntuu pahalta, etenkin kun hän ei jaksa tehdä asialle mitään.

“Oliko siellä ihan hirveää?” hän kysyy yskimisestä karhealla äänellä. Epidemia ei ole sen pahempi kuin edellisenäkään vuonna, mutta ihmiset reagoivat aina samanlaisella paniikilla.

“Säilykkeitä oli tavallista vähemmän, ja lihaa en löytänyt ollenkaan. Melkein jouduin tappelemaan vessapaperista ja nenäliinoista.”

Aren voisi tietenkin pyyhkiä nenänsä ekologisempaan ja imukykyisempään nanokuitunenäliinaan, mutta hän on niin räkäinen, että liinojen jatkuvaan pesemiseen kuluva vesi olisi ympäristölle melkein yhtä kuluttavaa kuin paperintuotanto, eikä Jaro viitsi nalkuttaa sellaisesta nyt, kun Aren on niin kipeä.

“Vaikka me asutaan aurinkokunnan suurimman paperitehtaan naapurissa? Ihmiset on perseestä.” Aren näyttää toisten hamstraamisesta niin ärtyneeltä, että Jaroa naurattaa. Hän kumartuu suukottamaan nyrpistyneen nenän kärkeä, vaikka Aren yrittää väistää.

“Älä viitsi, olen ihan kamalassa kunnossa”, Aren yrittää, mutta Jaro ei välitä. Hän vangitsee siromman miehen alleen patjaa vasten ja suutelee rohtuneita huulia, välittämättä siitä, että Arenin kasvot ovat hiestä ja rään rippeistä kosteat.

“Ihan oikeasti nyt - tämä on tartuntariski ja vastoin kaikkia määräyksiä -” Aren yrittää, mutta sanat tukahtuvat uusiin suudelmiin. Hän antaa nopeasti periksi ja kietoo valittamisen sijaan käsivartensa Jaron ympärille, mutta heikosta otteesta tuntee, kuinka voipunut hän on. Lopulta suudelma loppuu siihen, kun Arenin on pakko vetäytyä haukkomaan henkeä.

“Anteeksi - en pysty hengittämään nenällä melkein ollenkaan”, hän pahoittelee ja päästää hikkaa muistuttavan niiskahduksen. Hän näyttää niin surkealta, että Jarostakin tuntuu pahalta. Onneksi sairauden pahin huippu on jo takana, ja hänen olonsa pitäisi alkaa kunnolla helpottaa muutaman päivän sisällä.

Jaro ojentaa Arenille uuden nenäliinan, ja tämä ottaa sen kiitollisena. Niistämisen välissä mies jupisee, “On muuten ihan epäreilua, että tämä ei tartu sinuun. Kyllähän kunnollisen poikaystävän pitäisi jakaa kumppanin kärsimykset.”

“Kuka sinua sitten hoitaisi”, Jaro kysyy kulmiaan kohottaen, ja nauttii Arenin äkäisestä ilmeestä.

“Kannattaisi hankkia parempi vastustuskyky”, hän heittää, ja saa nenäliinamytystä otsaansa. Ainakin napakymppiin osuminen saa Arenin hymyilemään vähän.

“Anteeksi kamalasti, etten ole asunut koko ikääni tällä takaperoisella kivenmurikalla ja sairastanut lapsena lievää versiota tästä rutosta niin kuin sinä”, mies murisee. Ehkä Jaro on epäreilu kiusatessaan Arenia; Estrella Jaliscon aiheuttama tauti on lapsena sairastettuna tuskin tavallista flunssaa pahempi, mutta aikuisissa virus saa aikaan vakavia hengitystieinfektioita, limakalvojen ärsytystä ja korkean kuumeen, jotka selvästi tekevät olosta todella kurjan. Sääli ei kuitenkaan saa häntä sulkemaan suutaan, vaan hänen on pakko vielä jatkaa vakavana: “Pyydä mieluummin anteeksi sitä, ettet hankkinut rokotetta, vaikka olisit voinut.”

Aren huokaisee ja nyökkää tappion merkiksi. “En ajatellut, että jäisin tänne niin pitkäksi aikaa, että tarvitsisin rokotteita harvinaisempia epidemioita vastaan… ja sitten tässä on ollut kaikkea muuta. Unohdin ihan täysin.”

Jaro huokaisee ja silittää Arenin lyhyitä hiuksia. Ne ovat ohimoilta ja niskasta hikiset, mutta tuntuvat pehmeiltä sormissa.

“Jaksaisitko käydä kohta suihkussa?” Jaro kysyy. “Alat tuoksua hiukan tunkkaiselta.”

Aren peittää kasvot käsillään ja inisee surkeasti. “Tiedän, mutta olen tosi väsynyt.”

“Mitä jos kannan sinut sinne, ja vaihdan lakanat sillä aikaa, kun peseydyt?”

Tarjous ei näytä vakuuttavan, joten Jaro lisää panoksia. Onneksi hän on hyvin valmistautunut.

“Entä jos saat suihkun jälkeen pienen palkkion?”

Suuret silmät tulevat esiin käsien takaa ja Aren näyttää heti valppaammalta, aivan kuin herkkuja tai rapsutuksia kerjäävä koiranpentu. Jaro naurahtaa ilmeelle ja kumartuu nostamaan rasian lattialta.

Se on läpinäkyvää muovia ja painaa sisältöineen tasan sataviisikymmentä grammaa. Muovin läpi näkyvät suuret vadelmat ovat täydellisen symmetrisiä ja tuoksuvat makeasti. Niiden hinta on aivan naurettavan korkea siihen nähden, että niitä kasvatetaan suurissa kasvihuoneissa vain kahden tunnin luotijunamatkan päässä, mutta Arenin ilme on jokaisen kreditin arvoinen. Kasvot kirkastuvat kun niille nousee autuas hymy, ja silmiin syttyy maaninen kiilto. Arenin sormet tavoittelevat rasiaa, mutta Jaro nostaa sen hänen ulottumattomiinsa.

“Ensin se suihku.”

“Rakastan sinua, koska toit minulle vadelmia”, Aren sanoo, “mutta vihaan sinua, koska olet hirveä kiristäjä.” Aren huokaa raskaasti, mutta nousee kuitenkin istumaan ja alkaa selvitellä itseään pois lakanoiden alta. Jaro laskee rasian lasiselle yöpöydälle ja auttaa Arenin seisomaan.

“Vastatarjous”, Aren kuiskaa ja painaa suukon hänen kaulalleen, kun ei ylemmäs yllä. “Anna minun syödä ne nyt, ja saat naida minua suihkussa.”

Jaro puuskahtaa ja läpsäyttää miehen olkavartta kevyesti pudistaen päätään. “Ei missään tapauksessa. En voi uskoa, että sinut voi ostaa näin helposti marjoilla - miten edes kuvittelet, että selviäisit hengissä seksistä kosteassa ilmassa juuri nyt?”

“En minä tiedäkään, selviäisinkö”, Aren virnistää, “mutta jos toisessa vaakakupissa on vadelmia…”

“Kompromissi: saat nyt yhden - yhden - ja sitten käyttäydyt.”

Aren harkitsee hetken ja nyökkää. Hän työntää kielensä ulos liiankin viettelevän näköisesti, mutta ilme sulaa oikeaan euforiaan, kun Jaro asettaa kielelle vadelman. Aren hymisee onnellisena pureskellessaan marjaa hitaasti, nautiskellen, ja antaa mukisematta Jaron kopata hänet syliinsä ja kantaa kylpyhuoneeseen.

Koppero on niin pieni, että he hädin tuskin mahtuvat sinne yhdessä, ja paitaa riisuessaan Aren kolauttaa kyynärpäänsä yhteen seinään, ja housuja jalastaan kiskoessaan hänen polvensa osuu toiseen. Hänen väsynyt naurunsa on kaunis, ja saa Jaronkin nauramaan. Makuuhuoneessa lakanat odottavat vaihtajaa, mutta Arenin solakan, kuumeen punastuttaman vartalon näkeminen juurtaa Jaron paikalleen niin, että hän antaa itsensä unohtaa ne hetkeksi. Eihän niillä oikeastaan ole mikään kiire.

Arenista ei ole nyt mihinkään kovin rasittavaan, mutta ainakin yhteinen suihku varmistaa sen, ettei hän hourupäissään kaadu ja loukkaa itseään. Aren virnistää omahyväisesti kun Jarokin alkaa riisuutua, mutta päästää hänet kanssaan suihkuverhon taakse ilman kiusoittelevia huomautuksia. Veden säännöstely ei oikeastaan salli pitkiä suihkuja jos he haluavat saada kiintiönsä riittämään viikon loppuun asti, mutta ehkä tilanne sallii sen unohtamisen hetkeksi, tämän kerran.

Aren nojaa häneen lämpimän veden alla, ja ainakin hetkeksi vesihöyry kuulostaa helpottavan hänen hengitystään hiukan.


-
Kiitos lukemisesta <3 Arvostaisin kommentteja todella paljon, sillä originaalin julkaiseminen jännittää jotenkin tosi paljon!
Estrella Jalisco on toinen Corona-olutta valmistavan Grupo Modelon olutmerkki, ja minä olen hauska.

[Waulish]

Voi että! Ilmestyipä tänne ihana herkkupala näin yösydännä! Nukkumaanmeno sai luvan viivästyä, kun rupesin lukemaan tätä karanteenisöpöilystä ja arkisesta scifistä innostuneena, ja tämä oikein imaisikin minut mukaansa. Yritän nyt jonkinlaisen kommentinkin näillä sikkaraisilla silmilläni kyhätä kannustukseksi siitä, että uskalsit julkaista originaalia jännityksestä huolimatta!

Helposti käsitettävä ja sisäistettävä scifiympäristö voi olla haastavaa luoda shottimittaiseen tekstiin, mutta sinä olet onnistunut siinä mielestäni mainiosti. Tekstiä lukiessa on sellainen fiilis, että mitään ei selitellä liikaa tai turhaan, mutta maailmaan pääsee kuitenkin sujahtamaan vaivatta sisälle, kun sen erityispiirteet avautuvat pikkuhiljaa Jaron kotiutuessa ja uusien yksityiskohtien ilmetessä. Jotenkin mukavan vaivattoman tuntuista kerrontaa. Tykkään! Tämä ympäristö myös herätti kiinnostukseni. Sain lukiessani vahvan vision ihmiskunnan mahdollisesta tulevaisuudesta. Pieniä asuntokopperoita, vesikiintiöitä, kestonenäliinoja... Siirtokunta, suojakuvun peittämiä ruispeltoja, tasarunkoisia talousmetsiä! Aivan erityisesti minua puhuttelevat riistohintaiset kasvikset ja vadelmat, joista Arenin suorastaan maanisen intohimoinen suhtautuminen kertoo kaiken tarpeellisen. Vadelmat ovat meille tämän ajan ja yhteiskunnan ihmisille niin kovin arkipäiväinen ja itsestäänselvä juttu, mutta tulevaisuudessa ne saattavatkin olla harvinaista herkkua, tasan sataviisikymmentägrammaisiin paketteihin pakattuja täydellisen symmetrisiä kasvihuonevadelmia. Se herättää ajatuksia ja tunteen, että täytyy muistaa nauttia seuraavista syömistään vadelmista yhtä suurella hartaudella kuin Aren.

Hahmot ovat tosi söpöjä! Aren on ihanasti vähän vastahakoinen äkäpussi, olipa se sitten sairastamisen lieveilmiö tai ei, ja Jarossa on jotain rauhoittavan lämmintä, tasaista ja huolehtivaista. Etenkin Jaroon ja hänen tietynlaiseen rauhallisuuteensa ja harmonisuuteensa (tai siis sellaisen kuvan hänestä tämän tekstin perusteella sain) tykästyin. Aluksi olin vähän kauhuissani, että mitäää, oikeastiko Jaro uskaltaa pussailla räkäistä ja hikistä Arenia - kunnes selvisikin, että kyse on taudista, jonka Jaro on joskus lapsena jo sairastanut ja jota vastaan tämä on varmaankin saanut immuniteetin. Hienosti tulee muuten hahmojen välisen sananvaihdon välityksellä ilmi se, että toinen on asunut siirtokunnassa koko ikänsä, kun taas toinen ei. Pidän aina hurjasti siitä, kun tällaisia taustatiedonmurusia ilmenee vaivattomasti esimerkiksi juuri dialogin keinoin!

Lopuksi on vielä hihkuttava, miten kertakaikkisen mainion nimen olet keksinyt tälle taudinaiheuttajalle. Arvostan!

Lämpimät kiitokset tästä ihanasta hyvänyöntarinasta, pidin paljon! -Walle

[Winga]

Tämäpä oli loistava iltasatu! Jaro ja Aren olivat oikein suloinen pariskunta, ja tässä pääsi kivasti sisään tuohon yhteiskuntaan,  jossa he elävät. Jaron mielipiteet tuotteiden hinnoista olivat hyvin samaistuttavia ja ymmärrettäviä.

Jaron ja Arenin suhde vaikutti myös tämän perusteella hyvältä. Jaro kovin huolehtivainen Arenista, ihana kun toi sairastavalle hölmölle poikaystävälleen vadelmia. Pidin tuosta Arenin vastatarjousehdotuksesta, hölmö mikä hölmö

Tykkäsin kauheasti noista viittauksista meidän maailmaan, hamstraamisesta ja tuosta epidemian nimestä, arvostin kanssa kovin

Kiitos tästä, oli oikein ihana karanteenisöpöilyteksti!

[Kiirsu]

Tämä oli tosi söpö! Tällaista höttöä tähän hetkeen juuri tarvitsee. Tykkään kovasti kaikesta flunssasöpöilystä ja nyt tämä on vielä hyvin ajankohtaistakin.

Tämä maailma on tosi kiehtova! Teksti imaisu heti mukaansa ja herätti paljon kysymyksiä. Kovasti haluaisin tietää, että mikä paikka tämä on ja millaista elämää täällä eletään. Nyt tästä sai jännän makupalun tähän maailmaan. Tässä minusta tosi kivoja dystopia-viboja. Kerrankin tällaista rauhallisen oloista elämää, eikä tappajia vaani joka nurkan takana. Ehkä jopa vähän pelottavaakin, miten realistiselta tämä maailma tuntuu. Tässä oli ihania yksityiskohtia, kuten kalliit ja harvinaiset vadelmat. Ne on ainakin minulle nykypäivänäkin hyvin harvinaista herkkua kalliin hintansa takia, joten ymmärrän hyvin Arenin innostuksen. Myös viruksen nimii oli minusta hyvin hauska!

Suihkun välttely oli myös söpöä. Minutkin pitää usein sinne pakottaa, ehkä pitää yrittää lahjoa itse itseään vadelmilla. Näillä kahdella on kiva kemia, heidän suhteensa vaikuttaa tosi hyvältä. Pidin kovasti siitä, miten paljon Jaron selvästi rakastaa Arenia ja haluaa tehdä kaiken mahdollisen helpottaakseen hänen oloaan. Jo tämän pienen pätkän perusteella hahmot vaikuttavat tosi söpöiltä.

Todella kiinnostava miljöö, lukisin mielelläni tästä lisää! Jään odottamaan, mitä keksit vielä näiden pään menoksi! Kiitos tästä <3

[Rosmariini]

Aaaaaaa!

On nyt ehkä sanomattakin selvää, että olen ihan rakastunut tarinoihisi, ja et voi uskoa onneani kun kuulin, että olet kirjoittanut originaalin!! Olen monta päivää odotellut tämän lukemista, ja nyt kun viimein ehdin tähän, olen tosi iloinen että luin! Tämä oli nimittäin aivan ihana!

Olit tosi kauniisti ja taitavasti rakentanut kiehtovan scifimaailman, josta tiedot paljastuivat pieninä, luontevina rippeinä tapahtumien ja dialogin lomassa sen sijaan, että syntyy erillisiä infodumppeja: esim. siirtokunta, pikkuplaneetan elinkeinot, riistohinnalla ostetut kasvikset... mielenkiinto herää ja alkaa janota lisää! Samaten olit käyttänyt tuttuun tapaasi tosi hienoja ja omaperäisiä kielikuvia ja kuvailua, esim. "pölyhiukkasen kokoinen huone" ja tuo koko kappale sen jälkeen. <3

Ja voih, sitten tuo Arenin esittely!! Sulin tuolle peittopesälle, ja tupsulle persikanpunaisia hiuksia. Hän on niin söpö angry little boi!! Varmasti ärsyttää olla tuossa kunnossa, ainakin minua ärsyttäisi.

Tuo vessapaperi ja nenäliina-tappelujuttu oli tosi topical, ja nanokuitunenäliina oli minusta ihan nerokas keksintö, vielä kun siihen yhdisti tuon veden kulutuksen. Ylipäätään olit rakentanut taustatarinaa tosi meilenkiintoisesti, esim. tuon suhteen, miten heidän erilaiset taustansa takaavat erilaisen vastustuskyvyn virukselle, ja miten Aren onkin kotoisin muualta ja hän on sitten jäänytkin siirtokuntaan pidemmäksi aikaa kun on ajatellut (alkoi heti kiinnostaa miksi, vaikka arvelen, että tämä syy alkaa J:llä )

Tuo vadelmakohta oli ihan lempparini tässä!! Näiden kahden hahmon kemia on ihan täydellistä ja en ollut koskaan uskonut, että vadelmien syömisestä saisi näin söpöä ja eroottista :"D Osaat taas kerran ujuttaa näinkin matalaan ikärajaan ihanasti vihjailua, tuo suihkuhetki oli vaan niin nannaa!! Ylipäätään rakastuin tähän pariskuntaan jo nyt, joka ei ole tosiaankaan mikään itsestäänselvyys lyhyiden tekstejen suhteen. Aren oli niin suloinen pikku äkäpussi ja Jaro hellä ja hoivaava, mutta myös järjen ääni. Ihan varmasti lukisin näistä mielellään jatkossa (erityisesti jotain korkeamman ikärajan tavaraa )

”Hänen väsynyt naurunsa on kaunis, ja saa Jaronkin nauramaan.”

Tämä lopun lainaus oli myös ihanan toiveikas, ja hitto että hajosin tuolle Corona-huomiolle! XD Lopuksi vielä: olen niin iloinen puolestasi, että olet löytänyt originaalit, ja että olet kirjoittanut jotain näin söpöä ja samalla hyvin rakennettua! Oot <3

[hiddenben]

Kommenttikampanjasta hei!

Onnea ensimmäisestä originaalista Finin puolella – tämä on mitä mainioin ensiesiintyminen tämän osastokokonaisuuden puolella Oli yllättävän virkistävää lukea slice of lifea sci-fi-twistillä ja nautin tästä hurjasti! Kommenteissa on jo mainittu, kuinka hienosti tuo tarinan sci-fi puoli tulee esiin yksityiskohtien kautta, joita ripotellaan pitkin tarinaa, ja nautin niistä aivan yhtä paljon kuin muutkin. Varsinkin nuo sinisinä kukkivat ruispellot ja maa- ja puutaloudella elävän pikkuplaneetan kaltaiset yksityiskohdat olivat suosikkejani, sillä ne maalasivat jonkinlaista kokonaiskuvaa planeetasta tarjoten samalla niitä yksittäisiä asioita, joiden varaan rakentaa mielikuvia.

Mielestäni Aren ja Jaron kemiat osuvat niin kohdalleen kuin olla ja voi! Kaksikon sanailua oli ihana seurata, samaten Jaron huolenpitoa ja Aren juroutta ja molemmat ovat niin sympaattisia ja karismaattisia, että tykkäsin tämän lukemisesta siitäkin syystä hurjasti. Erityisesti tuossa lopussa vadelmien esiin tuominen (oli myös huippua, miten siihen viitattiin alussa, mutta lukijana ehtii unohtaa sen, kunnes Jaro ottaa sen esiin!) ja niiden syömisestä väittely oli aivan lempikohtani, koska siinä sanailu on erityisen viihdyttävää ja ennen kaikkea toimivaa. Varsinkin tämä:

“Vastatarjous”, Aren kuiskaa ja painaa suukon hänen kaulalleen, kun ei ylemmäs yllä. “Anna minun syödä ne nyt, ja saat naida minua suihkussa.”

Oli aivan paras, nautin tästä käänteestä hurjasti

Haluan huomauttaa ihan yhdestä asiasta, mikä saattaa olla ihan mielipidekysymys, mutta ehkä mietinnän arvoinen: joskus jotkut lauseet ovat minun makuuni hieman turhan selittäviä, että lukijalle alleviivataan jotain syytä johonkin, minkä kyllä rivien välistä jo ymmärtää. Tai sitten lausetta voisi lyhentää vetämällä vähän mutkia suoriksi. Tässä on esimerkkinä yksi, mikä sai minut ajattelemaan asiaa:

Ensin paljastuu pörrötukka, jota Aren ei ole pessyt muutamaan päivään koska ei ole jaksanut käydä suihkussa, ja sen jälkeen väsyneet kasvot.

Tämän kirjoittaisin itse näin: Ensin paljastuu pörrötukka, jota Aren ei ole jaksanut pestä muutamaan päivään, ja sen jälkeen väsyneet kasvot. Koska lukija tietää, että hiukset pestään useimmiten suihkussa, joten sitä ei periaatteessa tarvitse erikseen mainita Tässä on vielä toinen:

“Vaikka me asutaan aurinkokunnan suurimman paperitehtaan naapurissa? Ihmiset on perseestä.” Aren näyttää toisten hamstraamisesta niin ärtyneeltä, että Jaroa naurattaa.

Kirjoittaisin: "- Ihmiset on perseestä." Aren näyttää niin ärtyneeltä, että Jaroa naurattaa. Koska hamstraamiseen on juuri Jaron repliikissä viitattu, lukija tietää Arenin olevan siitä ärsyyntynyt. Eli tuollaisia pieniä asioita. Mutta haluan vielä painottaa, että tämä voi olla ihan mielipidekysymys eikä muita haittaa, mutta halusin silti tuoda sen esiin Ja nuokin ovat ihan pikkujuttuja, jotka eivät vie lukunautintoa millään tavalla.

Mielestäni tämä on hieno teksti myös siksi, että tässä kykenee samaistumaan Jaron ja Arenin tunne-elämään ja ajatuksiin sekä tuohon karanteenielämään, mutta samalla erityisesti karanteeniin saa tervetullutta etäisyyttä sci-fin avulla. Jäin uteliaana miettimään, mitä Jaro ja Aren tekevät asunnon ulkopuolella, eli töiden puolesta ja millaisia näiden kahden menneisyydet ovat (varsinkin, kun Arenin ei pitänyt jäädä planeetalle pitkäksi aikaa), joten ilahduttaa kuulla, että olet kirjoittamassa näistä kahdesta enemmänkin! Kiitos hurjasti tästä, tämä oli ilahduttava ja viihdyttävä teksti!

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Tämäpä oli mielenkiintoinen sairasteluscifipläjäys. Oltiin vissiin aivan eri planeetallakin? Kokonaisuus ja taustat vaikuttivat mietityiltä ja eheiltä. Kuvailu oli tyylillesi uskollista, lämmintä, yksityiskohtaista ja elävää. Tuntui todella siltä, että oltiin Jaron kengissä. Hänen huolensa ja prioriteettinsa tuntuivat läheisiltä. Voi että, Arenia kävi todella sääliksi, kun hän oli niin heikossa hapessa, epäsiisti ja kiukkuinen. Voi toista <3 Onneksi Jaro on paikalla pitämässä hänestä huolta ja ilahduttamassa vedelmilla. Tuntui todella harvinaiselta herkulta, oikealta hemmottelulta :3 Aww. Ainoa asia, jolle tässä irvistelin oli tuo, kun Jaro meni pussailemaan ällöä, räkäistä ja kipeää Arenia. Excuse me, what? Vaikka rakastaisin jotakuta miten paljon, en menisi lääppimään häntä limaisena, haisevana ja sairaana. Jokin raja rakkaudellakin

Kiitos, tämä lämmin scifipätkä oli mieleen!

[Saappaaton]

Kommenttikampanjasta hyvää valitsemaasi vuorokaudenaikaa!

Haluan aloittaa tokaisemalla, että onpas tämä ihan todella suloinen. Olet tuonut tosi kivasti niitä pieniä elementtejä esiin, jotka paljastaa lukijalle, että kyseessä on sci-fi-pätkä, ilman isoja, vaikeita, keksittyjä sanoja ja monimutkaista teknistä selitystä. Hatun nosto, tämä oli juuri sellaista sopivan kevyttä sci-fiä tähän hetkeen ja mielentilaan.

Tykkäsin Jarosta ja Arenista, siitä miten Jaro miettii toisen vastustuskykyä ja sitä, ettei halua viedä kotiin lisää taudinaiheuttajia, kun toinen on kipeä ja sitä, miten luonnolliselta Arenin tauti tuntui. Siis tälleen kun on vielä itsellä kohtuu tuoreessa muistissa mm. influenssan sairastaminen, niin tuo Arenin taudinkuvaus kaikessa "graafisuudessaan" tuntui tutulta ja tosiaan, luonnolliselta. Samaistuin myös Areniin siinä, että tässä taloudessa olen aina itse se, joka sairastuu ja toiselle tulee vähän tai ei mitään, kun itse makaa sohvan tai sängyn pohjalla jaksamatta edes käydä siellä suihkussa.

Oli myös hauska, miten toit pieniä yksityiskohtia tästä meidän elävän elämän epidemiakäytöksestä tekstiin, teki siitä jotenkin taas luontevamman ja samaistuttavamman. Ja ehkä ennen kaikkea tykkäsin siitä, miten joku niin arkiselta ja pieneltä tuntuva asia kuin vadelmat voi toimia niin suurena kannustimena ja motivaattorina. Todella söpö yksityiskohta. <3 Wallella oli tähän liittyen myös tosi hyvä huomio, joten komppaan Wallen vadelma-pohdintoja.

Loppuun sanon vain kiitos tästä pienestä, söpöstä välipalashotista. Olipas kiva löytää tämän äärelle. <3

[Thelina]

Vaihdokkaista hyvää päivää! Olipa tässä mukavalla tavalla helposti lähestyttävää scifiä, tällainen arkinen muoto oli mielestäni kivaa luettavaa! Tuntui myös hurjalta palata hieman vuoden 2020 tunnelmiin, silloin olisi desinfiointikonetta kyllä kaivattu. Toivottavasti tämän tarinan todellisuus ei ihan täysin toteudu, kun epidemiat ovat tarinan maailmassa arkipäivää.

Tykkäsin kovasti kaikista scifihenkisistä yksityiskohdista, kuten siitä millaisia ruokia Jaro on tuonut kaupasta, mitä hän näkee ikkunasta, mitä vaihtoehtoja oli olemassa tavalliselle nenäliinalle. Myös luotijunamatkan päässä kasvavat vadelmat olivat tietysti ihania ja oli kiva saada tietää, mistä tekstin nimi tulee.

Kaksikon suhde oli myös suloisesti kuvattu: tuli tunne, että ovatko he vastarakastuneita, kun sairastelusta huolimatta tekee mieli suukotella. Leikkimielinen kiistely oli hyvin kirjoitettu. Samoin löysin monta muutakin hienoa kohtaa, kuten Hän työntää kielensä ulos liiankin viettelevän näköisesti, mutta ilme sulaa oikeaan euforiaan ja Arenin solakan, kuumeen punastuttaman vartalon näkeminen juurtaa Jaron paikalleen.

Kiitos tästä tarinasta ja olipa kiva alkuteksteistä nähdä, että olet innostunut kirjoittamaan samoista hahmoista lisääkin tämän ekan originaalin jälkeen! Kiitos myös viruksen nimen selvennyksestä lopussa, minähän en ymmärrä oluista mitään joten olisi muuten mennyt ihan ohi