Kirjoittaja: vaahtokarkkiunelma
Fandom: Hetalia
Ikäraja: S
Genre: Angst
Hahmot: Ruotsi (Berwald) & Norja (Sigurd)
Vastuuvapaus: Hetalia hahmoineen ei ole omaisuuttani.
A / N : Sielulinnun Hauras yhteys- ficin inspiroima, liittyen Tanska-Norjan hajoamiseen ja Norjan Ruotsille siirtymiseen.
Berwald tietää, ettei Sigurd nuku. Vaikka hän on eri huoneessa, toisella puolella linnaa, aistii hän silti vanhan ystävänsä läsnäolon. Jokainen valtio pystyy jollain tapaa aistimaan toisensa, tuntemaan toisen läsnäolon värähtelevän lähellään. Ystävien on erityisen helppo aistia toisensa, rakastajien vielä helpompi. Berwald ei ole enää ystävä Sigurdille, tämän rakastaja hän ei ole koskaan ollutkaan, huolimatta nuoruusvuosiensa pienoisesta ihastuksesta. Se oli ennen, niin, se oli ennen häntä. Hänen nimeään Berwald ei tahdo sanoa.
Berwald työntää paksut peitot päältään, nousee istumaan. Linna on kylmä pohjoiseen tapaan, mutta Berwald ei palele. Kivinen lattia hänen paljaita jalkojaan vasten on hyytävä ja hän voi miltei tuntea kylmän viiman vetävän huoneensa nurkissa. Ulkona on pilkkopimeää, vain kalsea kuu loistaa taivaalla.
Linnan käytävät ovat kolkot ja koruttomat, mutta Berwald tuntee silti olevansa kotona. Hän ei ollut koskaan kaivannut ylellisyyksiä, ei silkkilakanoita eikä jalokiviä. Seinät ovat karut, tauluttomat ja tummat. Kaikesta huolimatta tämä on hänen kotinsa, Ruotsin sydän havupuiden suojissa.
---
Tämä ei ole Sigurdin koti. Sigurd ei ole vieras kylmälle, pimeälle eikä koruttomuudelle, mutta hän on silti vieras tässä linnassa ja vieras tässä maassa. Hän on vieras, jonka vieras makuuhuone on vieraan miehen kodissa.
Hän seisoo ikkunan äärellä, katsellen silmiensä edessä siintävää ruotsalaista maata. Ikkuna on jäänyt rakoselleen, jääkylmä tuuli leikittelee Sigurdin iholla. Linnan piha on tyyni, niin isäntänsä kaltainen. Linnaa ympäröivä öinen metsä on vaiti ja liikkumaton, korkeat kuusipuut kohoavat linnan ylle kuin vartijat, peittonaan loppumaton ja painava hiljaisuus.
Sigurd sulkee ikkunan ja palaa petiin. Lakanat ovat karheat vasten hänen ihoaan, vaatimattomat ja käytännölliset. Kuunvalo luo viileän valon huoneeseen, eikä Sigurd saa unta. Hän on hiljainen mies, joka on tottunut hiljaisuuteen, mutta tämän linnan hiljaisuus on kaukana kotoisasta. Tämä hiljaisuus pitää häntä hereillä yön pimeimpinä tunteina, eikä tuudita rauhanomaiseen uneen.
------
He eivät puhu paljoakaan. Joskus he vaihtavat muutaman sanan, joskus harvoin kokonaisia lauseita. Sigurdin on vaikea olla ystävällinen, usein hän ei edes jaksa yrittää. Berwald yrittää esittää, että hän ei tahdo Sigurdin lähtevän kodistaan ja poistuvan tästä maasta, mutta hän on väsynyt teeskentelemään.
Pakkasesta huurteiset lehdet rapisevat Berwaldin jalkojen alla. Yöllä satanut ensilumi on peittänyt linnan pihamaan valkoiseen harsoonsa, hiutaleet ovat verhonneet kuusten oksat ja Berwald tuntee ensimmäistä kertaa aikoihin olonsa ehjäksi. Haamu hymystä kuolee hänen huulilleen hänen huomatessaan Sigurdin tarkkailevan häntä ylhäältä linnan tornista, synkkä ilme kalmankalpeilla kasvoillaan. Taivas on harmaa.
----
On hetkiä, kun Sigurdin mieli on kirkas ja rauhaton, kun piittaamattomuuden ja kivun sumu on hälvennyt hänen turtuneen mielensä päältä. Kauhukseen hän tajuaa ikävöivänsä, kovempaa kuin koskaan ennen. Hän haluaa tuntea sinisten silmien lempeän katseen ihollaan ja palauttaa rakastavan katseen, nostaa pikkuveljensä syliinsä ja koskettaa tämän vaaleita hiuksia.
Kaipaus. Hän kaipaa tuttua ja lämmintä kehoa vasten omaansa, vahvoja käsiä ympärillään, räiskyvää naurua takkatulen ääressä. Hän kaipaa veljensä heleää ääntä, loputonta uteliaisuutta ja uneliasta hymyä myöhäisinä öinä.
On hetkiä, kun Sigurd on tavattoman surullinen.
----
Sigurd luo viimeisen katseen nukkuvaan Berwaldiin, seisoessaan oviaukolla mukanaan pieni omaisuutensa. Berwald on hereillä, hänkin on unettomien öiden uhri. Hän tuntee Sigurdin raskaan katseen painavan selkäänsä, samaan aikaan syyttävänä ja säälivänä. Hän ei uskalla kääntyä, kohdata vanhaa ystäväänsä silmästä silmään, vaan esittää nukkuvaa. Hän ei tiedä, miten ja millä sanoin pyytäisi anteeksi. Sigurd tietää tämän, hän ei ole typerä. Hän näkee hartioiden jäykän asennon ja tavan, jolla Berwald pidättää hengitystään hermostuneena. Huone on hiljainen, ja Sigurd haluaisi olla pahoillaan.
