Nimi: Pöyhkeä teekuppi
Kirjoittaja: Seila
Ikäraja: S
Henkilöt: Tiia-Maria ja teekuppi
Tyylilaji: teekuppidraama, huumori, triplaraapale
Haasteet: Originaalikiipeily (sanalla 59. Särkynyt)
Yhteenveto: Viisas kahvikuppi ei toennut, mutta Tiia-Marialla on uusi puhuva tuttavuus keittiössään.
A/N: Muistaako kukaan tekstiäni
Viisas kahvikuppi (S)? Tässä sille jonkinlainen jatkoteksti, joka kirjoitettu alunperin raapalejuoksuun.
Pöyhkeä teekuppi
Viisas kahvikuppi komeili yhteen liimattuna kirjahyllyllä. Tiia-Maria oli toivonut, että se olisi herännyt uudestaan eloon, mutta kahvikuppi ei ollut päästänyt pihaustakaan. Eipä kai, kun se oli tippunut lattialle, särkyen sirpaleiksi. Kahvikuppi oli ollut yhden hetken tuttavuus, mutta Tiia-Maria oli silti harmissaan sen menettämisestä. Ainakin hän saattoi muistella kuppia aina, kun silmäili hyllyään.
Tiia-Maria ei kuitenkaan ollut yksin. Hän oli kirpputorilta ostanut vanhanaikaisia, ruusukuvioilla koristeltuja teekuppeja. Ne eivät olleet ensin puhua pukahtaneet sanaakaan, mutta lopulta eräänä päivänä yksi teekupeista oli tervehtynyt Tiia-Mariaa ja saanut hänet melkein tiputtamaan kupin lattialle. Kuppi oli yksi neljästä sisaruksesta ja heillä jokaisella oli oma persoonansa. Tiia-Marian lempiteekupissa oli vaaleansinisiä ruusuja. Kyseinen yksilö oli kova tarinoimaan ja kertomaan vanhoista hyvistä ajoista, kuten kuppi niitä itse nimitti. Kuppi oli myös ylpeilevää sorttia, ainakin jos Tiia-Marialta kysyttiin.
”Ollapa edelleen osa maatalon emännän astiastoa”, teekuppi hoilotti, kun Tiia-Maria keitti eräänä päivänä sitruunateetä. ”Tullapa pidellyksi koreissa käsissä ja koristaapa upeaa hyllyä.”
”Hyllyllekö sinä tahdot esille?” Tiia-Maria kysyi kaataessaan kuumaa vettä kuppiin.
”Se olisi mukavampaa kuin piilotella nuhjuisessa astiakaapissa!” siniruusuinen kuppi parahti. ”Viiksekäs kahvikuppinnekin on esillä parhaalla paikalla.”
Tiia-Maria hymyili surullisesti. ”Viisas kahvikuppi ei ole enää käytössä. Hän meni rikki ja on nyt ainoastaan koristeena.”
”Rikki!” teekuppi huudahti kuin kauhuissaan. ”Paiskoitko sinä hänet seinään? Kieltämättä kyllä yksi entisistä emännistänikin heitteli astioita. Voi miten kamalaa edes muistella sellaista!”
”Se oli vahinko”, Tiia-Maria kertoi. ”Minua niin harmittaa, ettei hän enää toennut. Onneksi minulla on nyt sinut ja sisaruksesi.”
Teekuppi pihisi kuumaa teetä ympäriinsä epäluuloisena. ”Et kai sinä
vahingossa riko meitäkin, kun kyllästyt? On näitä vahinkoja ennenkin nähty ja kuultu!”
”Sinä olet yksi epäluuloinen astia. Ehkä sinua ei tulekaan laittaa kirjahyllyyn vaan nimenomaan pitää astiakaapin piiloissa”, Tiia-Maria kiusasi. Keittiöön lankesi hetkellinen hiljaisuus.
”Voi, sitten et ehkä kuulisi enää skandaalinkäryisiä juoruja”, teekuppi uhitteli ja sai Tiia-Marian nauramaan.
”Hyvä on. Hyllylle pääset. Mutta ensin saat tarjoilla sitruunateetä.”