Tervehdys Kommenttikampanjasta!
Valitsin tämän raapalesarjan, koska teekauppa-AU kuulosti niin vastustamattoman suloiselta. Ilmeisesti se on aika paljon käytetty asetelma, enkä ihmettele sitä ollenkaan, koska kukapa ei haluaisi lukea tutuista hahmoista niin herttaisessa, tunnelmallisessa ja omanlaisessaan ympäristössä. Minulle nämä hahmot ja tämä fandom eivät ole tuttuja, mutta se oikeastaan rohkaisikin minua tarttumaan AU-fikkiin, koska ajattelin, että varmaan pääsisin tarinan sisään fandomia tuntemattakin.
Oi voi. Rakastan tämän sarjan tunnelmaa. Tunnelma on toisaalta kovin kepeä, keväinen ja huoleton ja turvallinen, mutta toisaalta taas kovin syvä ja epävarma ja kipeäkin. Kaikesta - jopa täysin muuttuneesta kaupungista - kuultaa läpi entinen elämä ja muistot siitä. Sota tuntuu jättäneen arpensa molempiin hahmoihin, ja Erwiniin aivan konkreettisestikin. On sykähdyttävää, miten heidän on täytynyt sopeutua aivan toisenlaiseen arkeen ja toisenlaisiin haasteisiin. Onneksi kummallakin vaikuttaa kuitenkin olevan jo jonkinlaisia työkaluja asioiden käsittelyyn. Esimerkiksi teekaupan pitäminen tuntuu ihanan levolliselta työltä entiselle kapteenille.
Pidän siitä, kuinka oikeastaan alusta asti tekstistä välittyy sellainen tunne, että hahmoilla on jonkinlaista historiaa keskenään, mahdollisesti hyvinkin intiimiä sellaista, mutta vasta myöhemmin se todella paljastuu (siis ainakin minulle, kun en fandomia tunne). Lisäksi sydämeni sulattaa se, että molemmat hahmot vaikuttavat olevan samalla sivulla sen suhteen, mitä he tulevaisuudeltaan haluavat tai ainakin saattavat haluta. Juna-aikataulujen hienovaraisesta esiin tuomisesta ja niistä luopumisesta välittyy ihanasti se, että tässä on hyvä; tähän halutaan jäädä. Vuosia etäsuhteessa eläneenä samaistun siihen turvalliseen pysyvyyden tunteeseen, joka tulee, kun tietää junan tuovan myös takaisin, vaikka sen kyydissä taas hetkeksi joutuisikin lähtemään. ♥
Pidän kovasti myös tekstin heleän keväisestä ympäristöstä. Mielestäni kuvailua on riittävästi raapalemittaan nähden, ja ennen kaikkea se on tehokasta, niin että mielikuvat ja tunnelmat välittyvät selvästi vähinkin sanoin. Erityisesti tykästyin leijaileviin kirsikankukkiin toistuvana elementtinä ja jokiveden mustasta pinnasta heijastuviin valoihin. Ihanaa!
Shiganshinan päärautatieasemalla hänen olonsa onnellinen, mutta haikea.
Tästä virkkeestä taitaa uupua predikaatti.
Kiitos kovasti tästä ihastuttavasta teekauppatarinasta, tulin tästä hyvälle mielelle!
-Walle