Ficin nimi: Häpeähopea
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Crash Bandicoot (CTR)
Ikäraja: S
Mukana: Chick & Stew
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary: Stew päästi huvittuneen tuhahduksen, joka yllytti Chickiä alleviivaamaan kananaivokaverilleen sitä, miten makoisasti tämä oli hänet säikäyttänyt.
A/N: Voihan itku näiden kanahemmojen kanssa. xD Olen pelannut niillä ihan liikaa viime aikoina ja näköjään ne ovat sitten jääneet pysyvästi ficcailukavalkadini osasiksi.
***
"Jestas sentään", oli ensimmäinen kommentti, jonka Chick keksi tokaista. Stew istui ensiaputeltan perällä kenttäsängyllä ja ryysti mehua kuin tavanomaisella kahvitauollaan. Kantositeessä lepäävä siipi ja keskelle nokkaa läntätty laastari kuitenkin kertoivat toisenlaista tarinaa.
"Kiva että piipahdit seuraksi!"
"Tokihan minä." Chick istahti kollegansa viereen. "Tuota... miten hurisee?"
"Kummempaakos tässä. Mahassa murisee ja pääkopassa surisee."
Jotain sen suuntaista Chick oli odottanutkin. "Olen iloinen, että kökötät siinä yhtenä kappaleena."
Stew päästi huvittuneen tuhahduksen, joka yllytti Chickiä alleviivaamaan kananaivokaverilleen sitä, miten makoisasti tämä oli hänet säikäyttänyt. Kilpailun seuraaminen ja selostaminen oli osoittautunut muutenkin hankalaksi epävakaiden olosuhteiden ansiosta saati että Chick oli kaupan päälle saanut murehtia Stew'n ajotaitoja. Yksi jos toinenkin kuski oli joutunut liemeen pokaalia tavoitellessaan. Savun ja pölyn seasta oli ollut vaikea havainnoida tapahtumia, mutta radioyhteys autoihin oli auttanut pysymään kärryillä radan säälimättömyydestä. Chick oli pitänyt kiinni selostajan roolistaan siihen asti, kunnes oli kuullut Stew'n kirkuvan viimeisen kierroksen puolivälissä, ja kun tämä oli pyörähtänyt autollaan ympäri viittä vaille maaliviivalla, hän oli pudottanut kuulokkeensa ja peittänyt vaistomaisesti silmänsä.
Jos Chickiltä kysyttiin, se oli ollut kaikkea muuta kuin tuhahduksella kuitattavaa kepeän kelin kurvailua.
"Ehkä voisin vielä tehdä selväksi, miten melkein sain takiasi sydänkohtauksen", Chick virkkoi ja kohensi rusettiaan närkästyneesti. Stew näytti syylliseltä luimistellessaan hänen katseensa alla ja heilutteli koipiaan kuin olisi mielellään kipaissut karkuun.
"Ei ollut tarkoitus! Ei kai kukaan tahallaan miinoihin jysäyttele?"
"Tokkopa. No, onnea joka tapauksessa."
"Äh, älä kehtaa onnitella", Stew nurisi. "Hopeanmokoma se on vaikka voissa paistaisi. Ei oikein sovi meikäpojan pirtaan."
Chick pyöräytti silmiään. "Rohkenen väittää, että eräillä ykkössija ja kultapokaali olivat vihoviimeisenä mielessä, kun lopulta sait kompuroitua maaliviivan yli kärry päreinä ja sulat joka suuntaan sojottaen."
"Minulla ne olivat mielessä", Stew huomautti pahvimukiaan ärsyttävästi kohotellen. Ohikiitävän hetken Chickin teki mieli siepata se ja kumota loput mehusta kaverinsa päähän.
"Mitä sille kultakuskille muuten kävi?" Stew keksi kysyä. "Sen auton luo valui paljon väkeä, mutteivät tainneet rynniä kättä puristamaan."
"Pyörtyi rattiin heti moottorin sammuttua", Chick totesi. "Menivät onnittelut sivu suun."
"Voi surkeus. Meikäläinen se pyörtyi onneksi vasta täällä", Stew naurahti ja pudotti tyhjän pahvimukin roskakoriin. "Mihinkäs sitten?"
Chick kohotti kulmiaan. "Sinä pysyt siinä, kunnes toisin kehotetaan."
"Minullahan on hopeapokaali korkattavana!"
"Äskenhän sinä et halunnut mitään sellaista!"
"Hoi hoi hoi, palkinto on aina palkinto ja se kuuluu tähän osoitteeseen, kiitos vain!" Stew kömpi irvistellen ylös sängyltä.
"Joten ei värillä väliä, kunhan on jotain tarjolla?"
"Saivartelu seis ja äkkiä."
Chick naurahti ensimmäistä kertaa tunteihin ja tarjosi Stew’lle tukea. "Minä esitän tuiki aiheellisia kysymyksiä. Sattuuko johonkin?"
"Vain luihin ja sisuskaluihin. Ja kuule, minä tiedän, että sain sinut hermoromahduksen partaalle tänään, ja pahoittelen sitä nyt tässä sitten", Stew mutisi könytessään laahustavin askelin eteenpäin.
"Kai olet tietoinen, että rääkäisit minunkin nimeni paniikkisi seassa?"
"Niin taisin."
"Mm-hmm, kuulin sen oikein hyvin. Sitä enemmän oli hauskaa vain nököttää selostajankopissa ja yrittää pitää itsensä kasassa." Chick katsahti Stew'tä painokkaasti. "Tiedätkö mitä: saat anteeksi, mutta vihoittelen sinulle vielä jonkin aikaa."
Stew'n nokalle hiipi hymy. "Siihen asti, kunnes pääsen tuulettamaan häpeähopeapokaalini kanssa?"
"Sovitaan niin."
"Päheää, kamu."
