Piraatti: Kieltämättä siinä oli ideaa pikku jatkoon... Ja sitten kävi näin.
***
TOINEN OSA
Izuku oli melko varma, ettei ollut tullut nukkuneeksi silmäystäkään, kun kännykän herätys pamahti soimaan puoli seitsemältä. Hän vääntäytyi istualleen ja vapisevin sormin pyyhkäisi hikisiä hiuksia otsaltaan.
"Huomenta..." Todoroki toivotti hiljaa silmäkulmiaan hieroskellen.
"H..." Izuku aloitti, muttei heti saanut ääntään kuuluviin. Hän köhähti muutaman kerran ja yritti uudestaan. "Huomenta, Todoroki-kun..."
"Onko kaikki kunnossa?" Todoroki kysyi noustessaan istumaan. "Olet ihan hiestä märkä..."
"Ai, tämä?" Izuku yritti kuulostaa mahdollisimman hilpeältä. "Eihän tämä mitään! Tulin vain vahingossa nukkuneeksi käsivartesi alla koko yön..."
Todoroki näytti hiukan vaivaantuneelta kuin olisi aavistellutkin jotain sellaista. "Olen pahoillani."
"Älähän yhtään!" Izuku kiirehti sanomaan käsiään kivaasti heilutellen. "Minä itse arvioin kokonaistilanteen säätiloineen vähän metsään, enkä tajunnut laittaa ilmastointiakaan päälle! Ajattelin, että saisimme molemmat kunnon nuhan, jos se hurisisi koko yön läpeensä..."
Todorokin kasvoille hiipi pieni hymy. "Olisit silti voinut kaikin mokomin herättää minut, jos lämpö kävi sietämättömäksi."
"No, pienen alkukankeuden jälkeen minä uinuinkin jo kuin tukki!" Izuku livautti valkoisen valheen, mutta jatkoi sitten vilpittömästi: "Kanssasi nukkuminen sai olon tuntumaan ihanan turvalliselta."
"Mukava kuulla", Todoroki sanoi hämillään kuin ei olisi osannut ajatellakaan, että joku sanoisi siten. Se taas sai Izukun sydämen lepattamaan.
"Ja jos se sinulle sopii, tahtoisin nukkua yhdessä jatkossakin." Izuku hymyili ujosti, ja olemus peilautui myös Todorokin kasvoille.
"Sopii."
Izuku väläytti hurmaavimman hymynsä ja otti sitten tavoitteekseen kompuroida jaloilleen. Nestehukka teki hänen käynnistään vaivalloista ja horjuvaa, mutta kylmä vesilasillinen sai maailman näyttämään rutkasti valoisammalta.
"Kaikki hyvin?" Todoroki kysyi koottuaan näppärästi futonin kasaan ja lakanat pyykkiä varten.
"Kyllä vain!" Izuku vakuutti nyhtäessään päältään nihkeään ihoon inhasti liisteröitynyttä yöpaitaansa. "Suihku jos mikä piristää oloa tuota pikaa!"
Todoroki nyökkäsi lyhyesti. "Haluatko seuraa?"
Izuku tuumi pari sekuntia, oliko hän kuullut oikein, ja toiset pari kyetäkseen toimimaan kuin normaalit ihmiset.
"M-mitä, ai, joo! Siis, öh... tietenkin! Tai siis –" hän änkytti naama helottaen.
"Älä ota paineita", Todoroki hymähti ja kääntyi kohti kylpyhuonetta.
"E-enhän minä...!"