Otsikko: Pronssiavain
Kirjoittaja: Odo
Esilukija: Lauchuo
Hahmot: Roxas ja Olette
Ikäraja: Sallittu
Genre: draama
Fandom: Kingdom Hearts II
Vastuusvapaus: Square Enixille ja Disneylle kiitos mahtavasta pelistä, vain tarina on minun.
A/N: Tällaisenkin raapaleen raapustin, kun jostain kumpusi sanasodassa halu kirjoittaa nimenomaan Kingdom Heartista kämpästäni löytynyt avain inspiraationani. Pitäisi taas pelata! Osallistuu Vuosi raapalehtien V!
Pronssiavain
Avain, jota Roxas pyöritteli käsissään tuntui vieraalta. Se oli pronssinen, raskas ja hyvin vanha. Eikä se näyttänyt kuuluvan yhtään minnekään ja jostain hän oli löytänyt sen siitä huolimatta. Iän kuluttama pinta ei heijastanut paljoakaan auringonvaloa, kun Roxas kohotti avaimen valoon istuessaan kellotornissa odottamassa ystäviään.
”Muistatko?”Roxas ei muistanut, mutta hänen mielessään oli pyörremyrsky ja suljettu rasia, johon hän toivoi avaimen kuuluvan. Samaan aikaan menneisyys tuntui pelottavalta ja kutsuvalta. Roxas pudotti avaimen takaisin taskuunsa, kun Olette tuli mukanaan kaksi jäätelöä antaen toisen hänelle.
”Hei, Roxas. Mitä katselit? Näin, että sinulla oli jotain.”
Avain painoi taskussa, eikä poika olisi halunnut näyttää löytöään. Olihan se vain rihkamaa, minkä hän oli poiminut jostain. Lopulta Oletten kannustavan katseen alla Roxas kaivoi pronssiavaimen taskustaan ja näytti sitä tytölle.
”Tiedätkö, mihin se kuuluu?” Olette kysyi.
”En”, Roxas vastasi. ”Löysin sen jostakin.” Olette ojensi avaimen takaisin Roxasille.
”Minä uskon, että sinä löydät vielä arkun, johon se käy.” Olette vaikutti luottavaiselta ja Roxasilla tuli hieman parempi mieli.
”Oletko varma?” Roxas kysyi, kun he kuulivat kahden pojan saapuvat äänet.
”Olen.” Roxas uskoi Oletten antamaan vastaukseen. Kun hän etsisi tarpeeksi, hän ehkä löytäisi muistonsa ja arkun, johon avain sopisi. Sitten hän voisi vastata mielessään kaikuvaan kysymykseen,
”Muistatko?””Mitä minun pitää muistaa?”
