Varjoja kivillä | K-11 | merenneitofemme

[Sokerisiipi]

Nimi: Varjoja kivillä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: merenneitofemme
Paritus: Marella/Venilia
Haasteet: Spurttiraapale IV ja Kaiken maailman ficlettejä V vk 16

A/N: Tulipas vain äkillinen inspiraatio kirjoittaa merenneidoista :>

Varjoja kivillä

Laguunin turkoosinsininen pinta väreilee, ja kahden merenneidon päät pulpahtavat pintaan.

”Huomaatko?” Venilia hymähtää Marellan korvaan. ”Näin aikaisin täällä ei ole ketään. Kaikki vielä uneksivat hukkuvista merimiehistä.”

Marella kääntää päätään ujona, mutta seuraa, kun Venilia sukeltaa korallinpunainen pyrstö vettä pärskyttäen. Poukaman lekottelukivet näyttävät vierailta, kun niillä ei makaa kymmeniä merenneitoja juoruilemassa ja kampaamassa hiuksiaan. Marella pysyttelee etäämmällä. Merenneito muistaa heitettyjen kivien iskut vartalossaan, ja Marella arkailee valloittaa paikkaa, joka ei ole koskaan ollut hänen. Venilia nostaa itsensä vedestä ja heilauttaa märän tukkansa oikealle puolelle paljastaen vasemman rintansa.

”Tule, Marella rakas”, Venilia kutsuu. ”Tällä kertaa kukaan ei aja sinua pois. Jos joku yrittää, hän saa tapella minun kanssani.”

Venilia väläyttää teräviä kulmahampaitaan, ja Marella rohkaistuu sen verran, että nostaa ylävartalonsa vedestä. Hän nojaa käsivarsiinsa ja katselee, kuinka Venilia riisuu helmillä ja näkinkengillä koristellun tiaransa ja tarttuu kiville unohtuneeseen kalanruotokampaan. Villit kutrit eivät aluksi suostu asettumaan kamman piikkien väliin, mutta suortuva kerrallaan ne joutuvat antautumaan.

”Tulisit viereeni”, Venilia pyytää, ja viimein Marella nousee vedestä aivan toisen merenneidon viereen. Hänen mustat silmänsä seuraavat kamman liikkeitä. ”On niin rauhallista.”

”On”, Marella myöntää ja asettuu mukavammin. Hän voisi ihailla meren välkkyvää pintaa tai kalojen tanssia pinnan alla, mutta mikään ei ole yhtä kaunista kuin hänen vieressään oleva merenneito. Aurinko saa Venilian punaisenkirjavat suomut loimuamaan kauniimmin kuin liekehtivä laiva yön pimeydessä. Pehmeäpiirteiset kasvot nauttivat olostaan, ja kurvikas vartalo painautuu tiukemmin Marellaa vasten. Sormet hyväilevät Marellan poskea ja kohottavat hänen leukaansa.

Mustat silmät eivät paljasta mitään, mutta Venilian huulissa pirstaloituu merenneidon ulkoinen tyyneys. Suudelma paljastaa Venilian sisällä myrskyävän kiihkon, jolle Marella tahtoo antautua. Hänen hapuilevat sormensa tekevät uusia takkuja Venilian mustaan tukkaan, mutta siitä merenneito ei välitä. Venilia suutelee Marellan kohoilevia rintoja ja näykkää hampaillaan merenneidon pehmeää vatsaa niin, että Marella kiljaisee. Raikuva nauru valloittaa koko laguunin. Auringonvalo kuultaa yhteen hankautuvien pyrstöevien lävitse ja heittää kiville salaperäisiä varjoja.

[Tippi]

Olipa ihastuttava! ♥

Termi merenneitofemme herätti mielenkiintoni, sillä en ole tullut törmänneeksi aiemmin moiseen, ja onneksi luin tämän koska tykkäsin tosi paljon!

Hahmot olivat minusta kivoja ja erittäin uskottavia, ja vaikka teksti onkin lyhyehkö, sai merenneitojen luonteista selvän kuvan: Venilia (todella kaunis nimi muuten, mistä keksit?) on rohkeampi ja itsevarmempi, kun Marella taas vähän arastelee ja on selkeästi vähäsanaisempi.

Kielesi oli oikein rikasta - oli korallinpunaista pyrstöä, pinnan alla tanssivia kaloja, salaperäisiä varjoja... Teksti melkein heräsi henkiin silmieni edessä. Valitettavasti välillä oli huomattavissa pientä toiston makua: esimerkiksi sana laguuni mainittiin alussa kahdesti aika lyhyen aikavälin sisällä. Kyllä, se mainittiin tosiaan vain kahdesti, mutta kyseessä on kuitenkin sellainen sana, jota ei arkipäivässä hirveästi käytetä, joten se pisti ainakin minulle silmään. Sitten myöhemmin kerrottiin, kuinka Venilia kampaa suortuviaan - sana suortuva oli kahdesti samassa lauseessa ilman, että sen tarkoitus oli tyylitellä (tai näin ymmärsin), joten siinä olisin toivonut jonkinlaisen synonyymin käyttöä. Mutta pääosin pidin kirjoitustyylistäsi todella paljon, ja liitänkin tähän muutaman lempikohtani:

" - - Kaikki vielä uneksivat hukkuvista merimiehistä.”

Tämä oli hieno.

- - Marella arkailee valloittaa paikkaa, joka ei ole koskaan ollut hänen.

Kauniisti ilmaistu.

Aurinko saa Venilian punaisenkirjavat suomut loimuamaan kauniimmin kuin liekehtivä laiva yön pimeydessä.

Tähän kohtaan on pakko sanoa, että pidin suuresti siitä, miten tämäkin vertauskuva kuvasti upeasti merenneitojen maailmaa, ette käyttänyt vaikkapa kuvausta "loimusivat kuin juhannuskokko niityllä", vaan että käytit sellaista vertauskuvan kohdetta joka voisi olla merenneitojen arkipäivää. (Toivottavasti tajusit kömpelön selitykseni... )

Mustat silmät eivät paljasta mitään, mutta Venilian huulissa pirstaloituu merenneidon ulkoinen tyyneys.

Hurjan kaunis, pidin todella!

Auringonvalo kuultaa yhteen hankautuvien pyrstöevien lävitse ja heittää kiville salaperäisiä varjoja.

Lempikohtani! "Salaperäisiä varjoja", oih...

Kiitokset tästä, nyt lähti päivä hyvin käyntiin. ♥ Toivottavasti kuulemme Marellasta ja Veniliasta vielä!

[Odo]

Kommenttikampanjasta moi o/ Kuten varmaan jo aiemmin huomasit niin en voinut olla innostumatta aivan kamalasti merenneitofemmestä. Femme on aina kultaa ja mulla on joku fiksaatio merenneitoihin. Ne on jotenkin niin hienoja kaikin puolin ja kaikki mereen liittyvä on aina kiehtonut minua. Joten tottakai tämä piti napata kommentoitavaksikin!

Pidin hahmoista ja miten heidän luonteensa tulivat hyvin esille näinkin lyhyeen pätkään. Minusta on taito saada raapaleeseenkin (erityisesti uusien hahmojen) luonne vangittua, kun sanamäärä on niin rajallinen. Tässä kuitenkin sai kunnollisen kuvan molemmista sanamäärän puitteissa ja hieman tarinaa heidän elämästäänkin. Hieman kävi sääliksi Marellaa, miten sitä kohdellaan muiden toimesta, ja se oli mielestäni hyvä yksityiskohta.

Kuvailu toimi täydellisesti, tässä oli oikein ihanaa tunnelmaa! Lopetus tuli minusta ehkä hieman liian nopeasti, vaikka kyllähän sitä femmeilyä oikein odotti ja on otettava huomioon sanamäärä. Mutta olisi vain ollut niin kiva lukea noiden maailmasta lisää (kirjoitathan?) ja kaikkea muuta, mitä tämän taustalla oikeastaan on. Kuitenkin tykkäsin siitä huolimatta kokonaisuudesta ja siitä lopustakin.

Kiitokset siis tästä tosi paljon! Ja kuten pyysin jo, niin kirjoita ihmeessä lisää, olen varma lukija! <3

Ai niin! Unohdin mainita, että hukkuvat merimiehet ja terävät kulmahampaat oli kyllä kanssa aika kultaa!

[Kineza7]

Tää on aika suloinen! Merenneidot + femme sopii hyvin yhtee, kiitos tästä pätkästä.
(Wihii, kommentoin kai ensimmäistä kertaa sun tekstiin, vaikka niitä oonkii lueskelle, ups)

[Tuhisija]

Nainen, mikset kirjoita useammin femmeä? :<

Tää oli tosi ihana pieni merenneitofemme ja jäin kyllä fiilistelemään tätä hetkeksi. Tässä oli ihana ja juuri tähän sopiva kuvailu. Sanoisin että sellainen aavistuksen pehmeä ja oikeanlaista tunnelmaa luova.

Musta oli kiva, että nämä tämän tekstin merenneidot olivat näitä merimiehiä hukkumaan houkuttelevia neitoja eivätkä vain kauniita, rantakivillä loikoilevia pyrstöhäntiä. Ja musta on kivempaa kun merenneidoista kirjoitetaan femmeä, kun ne kerta hukuttaa merimiehiä. Mikäs sen parempi sitten kuin hempeillä keskenään? :3

Tykkäsin kuinka tekstissä vihjailtiin, etteivät muut merenneidot hyväksy/pidä Marellasta. Toi taustaa näille kahdelle ja herätti kysymyksiä, joihin toivottavasti kirjoitat vastaukset. Miksi muut eivät pidä hänestä? Kokevatko uhaksi, jos hän tulee kauempaa/muualta? Vai ovatko mustasukkaisia/kateellisia? Vai muuten vain ilkeitä? :<

Ihana kun Venilia houlutteli ja maanitteli Marellaa luokseen, luvaten samalla puolustaa tätä. Awws! Muutenkin tämän femme oli suloisen kipinöivää ja myös kiusoittelevaa. Venilia taitaa olla se kiusoittelija tässä suhteessa :3

Kaunista kuvailua, mielenkiintoinen miljöö ja hahmot. Tykkäsin paljon! Tahtoisin lisää näistä, joten jooko? Kiitos paljon <3

[Sokerisiipi]

Hopeakettu: Kiitos! <3 Ajattelinkin, että merenneidot + femme olisi houkutteleva yhdistelmä – itseäni ainakin kutkutti kovin, kun sain idean – joten olen iloinen, että se herätti mielenkiinnon! Mahtavaa, että hahmojen persoonasta sai jonkinlaisen kuvan, vaikka teksti olikin lyhyt. Löysin nimet näinkin omaperäisellä tavalla kuin googlaamalla nimiä, joilla on veteen liittyviä merkityksiä (klik!) joista valitsin nämä kaksi kaunokaista :> Korjasin nuo mainitsemasi toistot toisiksi sanoiksi, koska olit aivan oikeassa. Kiva kuulla, että tyyli ja kieli iskivät muuten! ^^ Kiitos hurjasti kommentista!

Odo: Merenneidot ovat kyllä hienoja taruolentoja, ja pidän eniten näistä vähän synkemmistä tapauksista, jotka hukuttavat merimiehiä ja ovat jotain muutakin kuin nättejä neitoja, jotka uivat ja kampaavat hiuksiaan. Mahtavaa, että tunnelma oli onnistunut! Loppu kyllä tuli vähän hätäisesti, mutta rajallinen sanamäärä antoi tälle turpaan :'D Kyllä näistä voisi kirjoittaa enemmänkin, sen verran kutkuttava maailma! Kiitos kommentista!!

Kineza7: Aww, voi kiitos! ^^ Tämä yhdistelmä on kyllä aika nam! Hii, kiitos ihanasta kommentista!

Tuhisija: Naww, kai minun ehkä pitäisi kunnostautua femmerintamalla! Jee, kiva, että näiden merenneitojen synkkä puoli iski! Ihanaa, että pidit tunnelmasta, kuvailusta ja hahmoista. Kiitos kommentista, ihana! <3

[Kaarne]

Nappasin tämän kommenttikampanjasta, koska listaa selaillessa merenneitofemme herätti kiinnostuksen välittömästi. Ja olipa tämä ihana! Oli mukavaa lukea jotakin tällaista pientä ja suloista, mutta kuitenkin sellaista, että pinnan alla oli varjoja ja syvyyksiä. Pidin kovasti merenneitojen terävistä hampaista ja siitä, että osa vielä uneksi hukkuvista merimiehistä. Siinä tuli esille mytologian synkempi puoli, joka aina toisinaan merenneitoja kuvatessa jätetään kokonaan huomiotta.

Pidin myös siitä, että Marellan arkuuden taustaan viitattiin heitellyillä kivillä. Vaikkei sitä avattu enempää, se kuitenkin tarjosi kontekstin sille, miksi hän oli näistä kahdesta varovaisempi, eikä niin vain lähtenyt Venilian mukaan, vaikka tästä selvästi pitikin. Ilman sitä lyhyttä viittausta olisin kummastellut hahmon käytöstä, mutta nyt tykkäsin kovasti hienovaraisuudesta ja siitä, millaisia avoimia mahdollisuuksia lukijan kuvittelulle niin pieni viittaus jätti.

Kieli oli tässä myös tuttua laatua sinulta, eli kaunista, soljuvaa ja osuvaa. Kuvailu toimi hyvin, koska poukaman ja merenneidot pystyi hyvin kuvittelemaan mielessään. Jostain syystä näin tämän vähän sellaisena vesivärianimaationa, mutta se oli kyllä tosi kivaa.

Kiitos kovasti ficistä, oli ilo lukea.

[Sokerisiipi]

Nevilla: Hii, mahtavaa, että merenneitofemme nappasi! Itselleni lempimerenneidot ovat juurikin vähän synkempiä ja villimpiä. Ihanaa, että sinuunkin iski tämä pinnan alla piilevä synkkyys. Ihanaa, että tämä pieni merenneitopätkä onnistui hurmaamaan, ja hahmoistakin sai jonkinlaiset käsitykset. Kiitos ihanasta kommentista!!

[Angelina]

Kommiksesta hei! Selasin sun listausta ja aattelin, että voisin lukea originaalifemmeä, koska se on vähintäänkin vierasta aluetta. Sitten silmät osui MERENNEITOFEMMEEN ja ööh, sign me up

Ensinnäkin rakastan molempien hahmojen nimiä! Tosi nätit ja sopii mun mielestä merenneidoille hyvin :3 Kokonaisuudessaan pidin tästä rauhallisesta tunnelmasta ja kuvailusta. Hienoa, että nämä kaksi saivat varastettua itselleen pienen rauhallisen hetken, ennen kuin muut ehtivät paikalle. Tykkäsin myös tuosta Venilian suojelevaisesta puolesta, joka sai Marellankin vähän rohkaistumaan!

”Huomaatko?” Venilia hymähtää Marellan korvaan. ”Näin aikaisin täällä ei ole ketään. Kaikki vielä uneksivat hukkuvista merimiehistä.”

Tää oli yksityiskohdista ehdoton suosikkini, koska nautin kovasti siitä ajatuksesta että merenneidot haaveilevat yöt hukkuvista merimiehistä

[Sokerisiipi]

Angelina: Jee, hauskaa, että merenneitofemme sai kiinnostumaan! Oi, ihana kuulla <3 Tykkään itsekin näiden kahden nimistä, vaikka ne ehkä vähän samankaltaisia ovatkin. Kivaa, että hahmojen luonteetkin välittyivät ainakin pintapuolisesti näin lyhyestäkin tekstistä! Hukkuvat merimiehet on kyllä ihanan kiero ajatus merenneidoille. Kiitos kommentista!!