Ficin nimi: Asioiden yksinkertaisuus
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Yuri!!! on Ice
Ikäraja: S
Paritus: Otayuri
Genre: Sellainen romanttinen draama
Summary:
”Ei sellaisten asioiden sanominen ole yksinkertaista”, Yuri vastasi työntäen kätensä verryttelyasunsa taskuihin.A/N: Georgi esityksineen on jotain niin veikeää, että oli pakko kehitellä jotain aiheen ympärille ja päästää samalla fandomkohtainen otp söpöilemään. En pidä itseäni varsinaisesti romantiikkaan taipuvana henkilönä, mutta tämä paritus sai minut vähän pehmoiseksi.
Osallistuu
Aina eka kerta -haasteeseen aiheella
Ensimmäinen tunteiden tunnustus.
***
Otabek havaitsi sormiensa naputtelevan kevyesti musiikin tahtiin, kun Georgi Popovich tulkitsi jäällä kuolematonta rakkaustarinaansa.
”Hän vollottaa taas”, tokaisi Yuri nyrpeästi hänen vieressään. Georgin eläytyminen esityksiensä teemaan ei ollut kenellekään uusi asia, mutta Yurissa se sai aina aikaan puistatusta ja kylmiä väreitä selkäpiihin.
”Hänellä sujuu hyvin”, Otabek sanoi asiallisesti. Hän ei ollut oikeastaan sen jännittyneempi kuin muutenkaan ennen omaa vuoroaan, mutta piti silti mielessään, että Georgista oli mahdollista tulla yksi hänen kovimpia vastustajiaan siinä kilpailussa. Yuri, joka oman esityksensä jälkeen oli kohonnut tilastoissa ensimmäiselle sijalle, ei näyttänyt keskittyvän liiaksi mitalijaon mietiskelyyn.
”Hmh”, vaaleaverikkö tuumasi Georgin laskeuduttua täydellisesti tripla-akselissaan. ”Näköjään näinkin korni teema toimii hänellä jälleen kerran. Uskomaton tyyppi.”
Otabek ei voinut olla hymähtämättä itsekseen. Yurin kyynistä asennetta kaikkeen romantiikalta haiskahtavaan ei ollut helppo muuttaa, vaikkakin edellisenä vuonna menestyksekkääksi osoittautunut Agapen tulkinta oli tuonut tälle paikan ennätysten kirjassa. Yuri saattoi olla toista mieltä, mutta Otabekista pyyteettömän rakkauden ilmaiseminen oli ollut jotain niin kaunista, että se oli jättänyt vaikutuksen aina siihen päivään asti. Georgin kappalevalinta oli ehkä vähän siirappinen ja itseään toistava hänen makuunsa, mutta tämä oli saanut yleisön napattua hempeään tunnelmaan mukaan vaivatta. Sekin oli tärkeä taito.
”Lyön vetoa, että jokainen fanitypykkä kuvittelee Georgin omistavan numeronsa juuri hänelle”, Yuri sanoi vaimeasti kuin olisi pelännyt vihaisten fanien hyppäävän jostain antamaan ympäri korvia toteamuksen johdosta. ”Kuvittele sitä sekopäistä menoa, kun ne sitten tappelevat keskenään.”
”Puhutko omasta kokemuksesta? Agapesi vakuutti lukemattomia ihmisiä”, Otabek hymähti.
Yurin kasvoilla kävi pieni irvistys. ”En halua tietää yksityiskohtia.”
”Ehkä rakkaudestaan on silti joskus hyvä kertoa ääneen”, Otabek tuumasi katsoessaan, miten Georgi taipui loppuasentoon ja keräsi raikuvat aplodit yleisöltä. Jäälle putoili äkkiä katsottuna lähemmäs kaksikymmentä ruusua, joista lähimmän tämä poimi käteensä ja kohotti ilmaan liikutuksen kyyneleet kasvoilta noruen. Esitys oli todella tehnyt vaikutuksen, mikä sai Otabekin aavistuksen varuilleen tulosten kannalta.
”Ei sellaisten asioiden sanominen ole yksinkertaista”, Yuri vastasi työntäen kätensä verryttelyasunsa taskuihin.
”Ei vai?”
”Ei. Siinä voi mennä moni asia pieleen”, Yuri sanoi olankohautuksella. Otabek ei aivan ymmärtänyt näkemystä kokonaisuudessaan, mutta sen pohdinta ja tarkentavien kysymysten muotoilu keskeytyivät hetkeksi, kun hän kuuli nimensä kuulutettavan seuraavaksi.
”Katsokin, että päihität tuon mokoman nyyhkyn.” Yuri virnisti ottaessaan vastaan hänen takkinsa. ”Aion tuijottaa sinua herkeämättä.”
Otabek nyökkäsi lyhyesti ja astui jäälle. ”Minä muuten rakastan sinua.”
”Jep”, vaaleaverikkö sanoi, kunnes sitten sekunti myöhemmin todella tajusi hänen sanansa ja kävi poskiltaan ihan punaiseksi. Oli Yurin etu, että hän oli päättänyt myöntää asian ääneen vasta tämän vuoron jälkeen. Otabek ei olisi antanut itselleen kuuna päivänä anteeksi, jos Yurin luistelu olisi kärsinyt hänen aiheuttamansa tunnekuohun vuoksi.
”H-hei –” Yuri takelsi, mutta ikävä kyllä hänen olisi kuunneltava mahdolliset kommentit asiasta tovi myöhemmin. Hämmentyneiden kasvojen sijaan Otabek katsoi seuraavaksi parrasvaloja ja tuhatpäistä yleisöä, joista monilla oli Kazakstanin lippu rekvisiittanaan häntä kannustamassa.
”
Beka! Davai!”
Otabek kohotti katseensa ja näki areenan laidalla seisoskelevan Yurin nostavan jämäkästi peukaloaan toisen käden puristaessa hänen takkiaan. Hän olisi vastannut eleeseen, mutta musiikin ensitahdit kehottivat astumaan hetkeksi taistelukentälle ja unohtamaan ulkopuolisen maailman. Sitä kilpaluistelu oli merkinnyt hänelle aina: kiihkeää taistelua, josta hän selviäisi eloonjääneenä.
Yurin soturinsilmät puolellaan häviäminen ei nimittäin ollut mahdollista.
