Talvella hän kuihtui | S | femme (Ida/Lieke), hurt/comfort

[Parris]

Nimi: Talvella hän kuihtui
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Beta: Saappaaton, kiitos <3
Ikäraja: S
Mitta: triplaraapale
Genre: femme, hurt/comfort
Paritus: Ida/Lieke

A/N: Tällä tekstillä lienee hyvä aloittaa uusi kirjoitusvuosi. Ränts pyysi femmeä, kun pohdiskelin, mitä kirjoittaisin, ja tällainen idea tuli, kun etsiskelin kivoja nimiä hahmoille Wikipedian etunimi-tynkäartikkeleista. Lieke ponnahti silmään ja kohtaus lähti syntymään pelkän nimen pohjalta. Kovin onnellinenhan tämä ei ole, mutta ei voi aina olla iloista sokerifluffya, eihän? (Ja herranjestas, kerrankin jotain, mikä ei ole haasteeseen? Mitä tämä hulluus oikein on?!)

talvella hän kuihtui

Hän sanoi ryhmässä nimekseen Lieke. Erikoinen nimi kiinnitti Idan huomion.

Mitään muuta selkeästi erikoista naisessa ei ollut. Hän oli ihan tavallinen kolmikymppinen nainen, joka oli peruskaunis. Lempeät kasvot, suklaanruskea polkkatukka ja väsyneet silmät olivat samankaltaiset kuin monilla muilla Idan kohtaamilla naisilla.

Mutta kenenkään muun nimi ei ollut Lieke, urbaanin erikoinen ja suomalaisen kielellä leikillisen kaunis. Eikä kukaan muu ollut jatkuvasti, loputtomasti optimistinen niin kuin Lieke.

Yhtenä iltana Lieke jäi istumaan seurakuntatalon aulaan. Ida katseli, kun nainen hengitti hitaasti sisään ja ulos silmät kiinni ja yritti sulkea kaiken ympäriltään pois. Ida istui epävarmana Lieken viereen ja pujotti kätensä hänen käteensä. Lieke ei avannut silmiään, mutta puristi toisen sormia tiukasti.

Lieke oli ollut yleensä myös vahva. Jokainen sana oli ollut tarkkaan harkittu ja sen vuoksi painokas, täynnä merkitystä ja kokemusta ja sitä toivoa, jota tihkui Lieken olemuksesta. Nyt nainen oli kuitenkin murtunut. Mykät kyyneleet valuivat tavallistakin kalpeammilla poskilla, joiden värittömyys johtui siitä, että Lieke oli kesän lapsi. Talvella hän kuihtui.

Silloin Lieke tarvitsi tukea niiltä, jotka olivat enemmän ja vahvempia. Ida istui pilarina koruttomalla puutuolilla, ja Lieke nojasi ääneti itkien hänen olkapäähänsä. He jatkaisivat rohkeina, vahvoina yhdessä. Sittenkin, kun heidän loputtomasti lainattu aikansa loppuisi, jokin osa heistä jatkuisi.

Tai niin Ida ainakin toivoi. Hän ei halunnut tulla unohdetuksi. Halusiko kukaan koskaan?

* * *

Eräänä myöhempänä iltana Idan hellät kädet vaeltelivat Lieken surullisen laihaksi muuttuneella vartalolla. Lieke ei uskaltanut myöntää asiaa, mutta aikaa oli vähemmän kuin koskaan ennen, eikä sitä tulisi enää lisää.

Viimein kaikki valheellinen sai jäädä makuuhuoneen kampauspöydälle. Lieke katseli vakavana peilistä paljasta itseään, niin avointa kuin ihminen saattoi koskaan ollakaan. Ida kietoi kätensä hänen ympärilleen ja suuteli kerta toisensa jälkeen pehmeää päänahkaa, jossa näkyi konkreettisin menetys. Hän hymyili Lieken puolesta vaikeimpinakin hetkinä.

Ida rakasti Liekeä sinä yönä enemmän kuin koskaan.

Ja jo seuraavalla viikolla Lieke päätyi sairaalaan viimeisen kerran eikä enää palannut.

[Neiti Syksy]

Voi että ;__; Tämä oli niin valtavan kaunis!

Rakastuin nimeen Lieke heti. Ja minusta se kuvastaakin syöpätaistelija jollain tavalla - että on se liekki sisällä, jonka avulla jaksaa. Ja optimisti, iloinen - voi että. Tästä tuli myös paljon viboja Tähtiin kirjoitetusta virheestä, en tiedä oliko se tarkoituksella vai ei, mutta ne vibatkin ovat niin erilaisia. Tämä kun ei ollut niin "toiveet toteutuu"-tyyppinen vaan kylmiä ja kovia elämiä. Oliko Idalla myös jotain vai oliko hän enemmänkin ryhmänvetäjä? Jotenkin eilen lukiessa tuli olo, että ryhmänvetäjä mutta nyt en tätä löytänytkään enää -en tiedä, uneksinko tästä tai jotain.

Mutta loppu oli tosiaaan surullinen. Ja kuten jo sanoin, tämä teksti on niin kaunis! Mitään ei sanota tavallaan suoraan ja tosi paljon tässä on maalailtu henkilöitä. On värittömyyttä, aikaa ei tule lisää ja valheellisuus jää kampauspöydälle. Tämä oli jotenkin niin nättiä ja surullista ja voihan piru. Tykkään teksteistäsi, kirjoita lisää ja femme on aina ihanaa. <3

- Syksy

[Arte]

Femme ja hurt/comfort kuulostivat kiinnostavilta, joten päätin testata. Niim Lieke oli oikein kiva ja tykkäsin, että siihen kiinnitettiin huomiota - yleensä kun vieraita nimiä näkee teksteissä oikein urakalla ilman, että niitä mitenkään käsitellään tai että niillä olisi omaa pointtiaan. Tässä Lieken nimellä oli kuitenkin merkitys.

Tuli fiilis, että tässä ollaan nyt rintasyöpää sairastavien tukiryhmän kokoontumisessa. Kiva kiinnostava aihe, ja plussat siitä, että tarinassa oli onneton loppu. Sen sijaan minulle Idan ja Lieken välinen suhde jäi jotenkin irralliseksi ja liian nopeasti tapahtuvaksi: ensin Lieke oli yltiöpositiivinen ja ainainen optimisti, mutta sitten hän yhtäkkiä istuu aulan penkillä ja murtuu käsiin ja Ida huolehtii hänestä. Okei, sen verran sain kiinni uudelleenvilkaisulla, että tapahtumat tapahtuvat pidemmän aikavälin sisällä kuin mitä tekstin pituus antaa ymmärtää, mutta siitä huolimatta en jotenkin päässyt mukaan Ida/Lieke-fiilikseen. Lopetus on ihan koskettava, mutta tämä kaikki rakastuminen tapahtui lukijalta piilossa enkä siksi oikein tahtonut ymmärtää, miten se tapahtui. Tällaiseen teemaan sopii kyllä tietynlainen korukielisyys, mutta olisin itse kaivannut myös vähän enemmän konkretiaa.

Tällä on muuten kiva nimi. (: Sopii tarinaan tosi hyvin!

[Parris]

Ekana isotisot kiitokset kaikille kommenteista <3 ja erityisesti siitä, että tulee välillä vähän risujakin, auttaa ehdottomasti kehittymään kirjoittajana.

kuuskidi, joo, tällä kertaa ei tullut idyllisiä mökkipusuja Jotain jatkoa kirjoitan näistä kahdesta (juuri tuohon tähtien kohdalle jäävään väliin), joten saa nähdä... mutta kiitos kuitenkin, että luit! <3

Neiti Syksy, hmm, ehkä tässä on vähän Tähtiin kirjoitetun virheen viboja, nyt kun tarkemmin mietin. Nooh, menkööt... Ja Idasta saa päätellä mitä haluaa, mulla on omat visioni mutta tämän yhteyteen en niitä lähde tuputtamaan. Kiitokset!

Arte, juu, hahmotan kyllä, mistä lähdet puhumaan parituksen irtonaisuudesta. Tosiaan, halusin jättää tekstin tämän mittaiseksi, joten täytyy nyt vain palailla täyttämään tuota väliä muilla teksteillä, jotta tästä tulee mielekkäämpi. Oikeasti erittäin iso kiitos siitä, että nostit tuon esiin!

Nevski, samat kiitokset sinnekin, olen kyllä samaa mieltä, että Ida/Lieke jäi vähän irralliseksi ja vaikeasti hahmotettavaksi. Jatkoa ja täydennystä yritän kirjoitella, sen lupaan.

[Lyra]

Mä luulen, että tää on se teksti mitä lupasin kommentoida. Jos ei oo ni sit kommentoin vielä jotain muuta:D

Mennään sit suoraan asiaan, koska mun sanat on rehellisesti sanottuna ollut vähän lopussa. Tykkäsin tosta alusta. Nimi Lieke jo oli sulan -vaihetta. Ja aloitus muutenkin

Hän sanoi ryhmässä nimekseen Lieke. Erikoinen nimi kiinnitti Idan huomion.

Suoraan asiaan ja heti miljoona kysymystä, Kuka on Hän? (Lieke ilmeisesti, mutta kuka on Lieke?) Missä ryhmässä? (Jossain tapaamisessa? Tärkeässäkin?) Kuka on Ida? Ja miksi vain erikoinen nimi. Ja no sithän tää lähteekin käyntiin.

Sitten edettiinkin musta ihanan varovasisesti varpaillaan hitaasti eteenpäin ja kerrottiin. Aws, sorrun ja sulan tällä kertaa.

Halusiko kukaan koskaan?

Tämä hajotti, ihan pikkusen vaan, mutta hajotti. Jo tähän mennessä oli ihana sellane tunnelmafiilis tullut tän ruudun läpi ja ottanut mut valtaan.

Oli koko ajan sellanen hauras fiilis nyt tää särkyy jos ymmärrät ja tykkäsin kaikesta siitä tunnelmasta, jonka olit tähän niin hyvin saanut. En oikeestaan voi sanoa muuta. Tää oli mahtava tunnelmapalanen, johon uppouduin mielelläni

Ja jo seuraavalla viikolla Lieke päätyi sairaalaan viimeisen kerran eikä enää palannut.

Loppuun jätän tämän, koska musta on tärkeintä, että niin ensimmäinen, että viimeinenkin lause toimii omana kokonaisuutenaan.

[Lunalotta]

Oi, tulin tosi tunteelliseksi tätä lukiessa ;___; Myös minä kuuskidin tavoin ehdin jo alussa kuvitella näille kahdelle onnellisen tulevaisuuden, mutta sitten kävikin noin ikävästi Itsekin kun olen tykästynyt erikoisiin nimiin (nimim. aion joskus tulevaisuudessa jos saan lapsia antaa niille sellasia nimiä kuten Elga, Xenia, Joana, Senna ja vastaavaa) kiinnitin huomiota Lieken kauniiseen ja erikoiseen nimeen, ja wikipedian mukaan sen nimen piti alunperin tarkoittaa suomen kielessä sanaa sähkö, tai jotain sinnepäin.
No, vaikkei näille tullutkaan tässä ficissä onnellista loppua, niin silti tää tarinan kirjoitustyyli oli mukaansatempaavaa (miks kaikki osaa kirjottaa niin taitavasti, jään koukkuun tyyliin jokaiseen vastaan tulevaan ficciin! eiku) ja hahmot jäi kyl nyt mieleen. Pitää mennä sun listausta penkomaan jos sieltä löytyis näistä lisää Kiitän ja kumarran (:

[Hazyel]

Voi Lieke, niin kaunis nimi! Luulen että olen tätä tekstiä vilkuillut jo aiemminkin, juurikin Lieken nimen takia, vaikka en ole lukenut. Joten vähän ilahduin kun linkkasit tämän!

Tämä oli niin kovin suloisen surumielinen! Tykkäsin siitä, miten Idan huomion alunperin oli kiinnittänyt nimenomaan Lieken nimi, niin se kiinnittäisi minunkin huomion. Ja kuitenkin Liekestä oli sitten löytynyt sellaisia ominaisuuksia, joista Ida pitii ja joiden takia hän halusi olla Lieken kanssa. Tykkäsin siitä, miten Lieke on kesän lapsi ja kuihtuu talvisin ja tarvitsee silloin muiden tukea, mutta nyt se tuki ei enää riittänytkään. Jotenkin tuon kuvailun jälkeen oli niin sopivaa, että tämä lopullinen päätös Lieken tarinalle tapahtui juurikin talvella, kun Lieke ei muutenkaan ole voimissaan.

Tavallaan tykkäsin tämän tekstin lopusta, koska surulliset tekstit ovat elämänvoimaani, mutta tavallaan olisin halunnut lukea Liekestä lisääkin. Tuo nimi on niin superkaunis! Kiitos kun linkkasit tämän tekstin, pidin tästä ja Liekestä hurjasti <3

[Fiorella]

Olipas haikea ja koskettava teksti. Tässä onneton loppu toimi, eikä se oikeastaan edes ollut niin onneton, koska heillä kuitenkin oli toisensa.

Minua puhutteli erityisesti tuo, että voi vain mennä viereen ja ottaa kädestä, olla tukena silloin, kun sitä todella tarvitaan. Positiivisinkaan ihminen ei jaksa aina yksinään. Tämä oli lyhykäisyydessään kovin kaunis, niin kuin oli Lieken elämäkin.