Nimi: Sydänveren puute
Genre: synkkää draamaa ja sydämien kolhuja
Ikäraja: K-11
Paritus: MorMor & Jimolly
Varoitukset: erittäin hankalasti määriteltävä murha ( + äärimmäisen huonoa dialogiakeskustelua)
A/N: Molly on ehdottomasti paras naishahmo Sherlockissa. Ei mitään vastaväitteitä tai mainintoja Adlerista. Ja tosiaan, pahoittelen dialogin kökköisyyttä, minä vasta harjoittelen.
Sydänveren puute
”Ja Jimille kahvi mustana, ole hyvä.”
”Oletko sinä jopa heidän kahvilähettinsä, Molly?”
”Oi, ei se minua haittaa!”
Usein Mollyn tapaiset yksiulotteiset ihmiset ärsyttävät häntä, mutta naisen hymy ei ole plastiikkakirurgien aikaansaama eikä sisällä nurjaa puolta. Se on jotain aivan uutta ja tutkittavan arvoista Jimille.
~
Molly on hyödytön nyt, sillä Sherlockille hän on aina sen koiran, Johnin, jäljessä. Kaikkien normien mukaisesti Molly pitäisi nyt tappaa tai Jimin pitäisi hävitä, mutta Jim jää. Ei liian kauaksi aikaa ettei hän paljastu liian aikaisin, tai tule hulluksi IT-tukihenkilön töissä, (hankkisivat päivityksen omiin aivoihinsa ennen kuin lähtevät käyttämään muita) mutta hän haluaa nauttia vielä hetken Mollyn ujoista silmäyksistä, punasta naisen poskilla, kun Jim suutelee häntä ja niistä täysin yhdentekevistä keskusteluista, joita he jakavat lounaspaikan valinnasta ja työnsä yksityiskohdista. Molly on kuin onnellinen loppu tässä julmien sadunkertojien ja Jimin kaltaisten roistojen täyttämässä maailmassa.
~
He istuvat iltaa Foxissa kolmatta kertaa ja Jim on juuri aikeissa ottaa Mollya kädestä ja kertoa lähtevänsä Lontoosta työtarjouksen perässä (mikä on jopa totuus, paitsi työ ei onneksi sisällä tukihenkilön töitä) ja että hänen tulee häntä ikävä ja muuta tunteellista fiktiota, jota ihmiset vannovat toisilleen enemmän tai vähemmän tosissaan, mutta Molly ehtii kysyä sitä ennen:
”Oliko Sherlock oikeassa?”
Osittainenkin totuus voisi olla nyt ansaittu, James.
”Oli, mutta hänestä on jo kauan, ja sitä paitsi hän on kuollut.”
”Oh, minä... otan osaa.”
Eivät ihmiset ota osaa. Ei heistä ole empaatikoiksi.
Sinä et vain luota heihin, James. Sinusta he ovat heikkoja ja valehtelijoita. Sinä et tunne heitä.
Ole hiljaa! Sinä olet vain minun olemattoman äitini ääni päässäni, enkä minä aio kuunnella sinua.
”Tuota, jos haluat pu -”
”Hänen nimensä oli Sebastian. Me työskentelimme MI6:ssa, minä Q-puolella ja Seb 00-puolella.”
”Jim, saisitko -”
”Hitot minä siitä. No, olin Sebin parina eräässä tehtävässä Serbiassa, ja aiheutimme meidän kannaltamme huonon sekasorron. Seb joutui tusinan KGB:n miehen saartamaksi. Kiinnijääminen olisi tiennyt monen kuukauden hidasta kuolemaa.”
”Jim?”
”MI6:lla on tapana sijoittaa jokin ässä 00-agenttiensa hihaan, jos nämä joutuvat tilanteeseen, joka saattaa laittaa koko tiedustelupalvelun vaaraan. Usein se ässä sisältää jotain räjähtävää.”
”Voi, Jim.”
”Mutta juju on siinä, että laukaisin on aina 00-agentin parilla. Joten... minä siis pysäytin hänen sydämensä ja valutin sydänvereni viemäriin.”
Mollyn silmät kimmeltävät, mutta hän ei itke, ja sitä Jim arvostaa eniten.
”Sinä rakastat häntä vieläkin, Jim. Sen takia minä lähden nyt.”
Molly sipaisee hennosti hänen oikeaa kättään, ja Jim jää ihmettelemään, oliko hän tosiaan väärässä.
James, sinä et tunne heitä.
Ehkä.
~
Kävellessään aamuyön ihmismassan joukossa, Jim miettii hetken tosissaan, kääntyisikö takaisin.
Puolimatkasta ei käännytä, hän muistuttaa itselleen, sillä vaikka Molly saattoi osoittaa olevansa poikkeus, ei sydänverta palauteta kun se on kerran vuotanut maahan.
Mutta sydämen vasemmasta kammiosta hän omistaa nurkan Mollylle ja onnelliselle lopulle.
~
Aamuyöllä Berliinissä, hotellihuoneen verhot olivat vihreät ja Sebin silmät hämärässäkin meri. He olivat kietoutuneet lakanoihin ja toisiinsa, Sebin kädet vielä verestä punaiset ja raudan makuiset. Kumpikaan ei nuku, sillä molempien veressä kiertää kehräävä peto ja adrenaliini.
”Minä tunnen sinut.”
”Liiankin hyvin.”
Hiljaista naurua.
”Sinä tosiaan tarkoitit sitä?”
”Tiedäthän, Seb, että tunnen kaikki, mutta heillä ei ole kädessään asetta, joka voisi räjäyttää sydämeni oikeassa kammiossa olevan pommin.”
”Olet pohjimmiltasi romantikko, pomo.”
”Tietenkin.”
A/N: Onko 00-agentteja oikeasti olemassa?
