Nimi: Eräänä jouluna eräässä uusioperheessä
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Hahmot: Sirius, Remus, Harry
Tyyli: slice of life, draama, pienimuotoinen söpöily, Fix-It-AU
Osallistuu: Genretasohaaste (AU)
A/N Rauhallista joulua,
Azure! ♥ Tämä on irkin Secret Santa -lahjasi! Kerroit lempiparitukseksesi Sirius/Remuksen, joten päätinpäs kokeilla kirjoittaa heistä, vaikka minä ja slash emme yleensä kauhean hyvin tule toimeen.
Eräänä jouluna eräässä uusioperheessä
”Harry!”
Harry kikatti ja pinkoi pitkin asuntoa jarrusukat vinkuen. Taaperon kädessä sojottavasta taikasauvasta sinkoili kultaisia kipinöitä.
”Remus!!” Sirius huusi seuraavaksi ja koetti sitten lähestyä sohvan takana piilottelevaa lasta. Oma taikasauva poltteli kaavuntaskussa, mutta hän halusi välttyä korviahuumaavalta parulta, joka seuraisi sitä, että sauva noudettaisiin kutsuloitsulla taaperon kädestä.
”Mitä?” kuului keittiöstä.
”Missä sinun sauvasi on?” Sirius kysyi hampaitaan kiristellen. Harry oli kurkannut sohvan takaa, nähnyt hänet ja pinkaissut nauraen verhon taakse.
Remus kuului kolistelevan ympäriinsä. ”En tiedä. Laskin sen juuri tähän…”
Verho oli alkanut savuta. Sirius sinkosi sauvankärkensä verhoa kohti ja suihkutti sen märäksi.
”Saa, saa!” kuului riemastunut ääni verhon takaa. Kultaisia kipinöitä ei enää näkynyt, sillä Harry oli rynnännyt esiin verhon takaa ja huitoi nyt sauvalla ympäriinsä keskittynyt ilme kasvoillaan.
”Anna minä teen sadetta!” Sirius kiiruhti pojan luokse ja nappasi sauvan tämän kädestä samalla, kun suihkutti omalla sauvallaan vettä heidän ylleen. Harry hihkui ilosta ja huitoi käsillään kylmiä pisaroita. Sirius huoahti helpotuksesta, vaikka Harryn tukka oli pian aivan märkä.
”Miksi te olette ihan märkiä?” Remuksen hämmentynyt ääni kysyi.
Sirius kääntyi mulkaisemaan olohuoneen ovensuussa seisovaa kumppaniaan. ”Eräs löysi erään tietyn esineen erään tietyn ihmissuden jäljiltä.”
Remus irvisti. ”Vannon, että laskin sauvan kädestäni vain hetkeksi…”
Sirius pudisti päätään väsyneesti. ”Mitään ei sattunut. Meidän pitää vain olla huolellisempia.” Hän laski sauvansa, ja Harry ulahti.
”Saa!”
”Huomenna voidaan tehdä ulkona sadetta”, Sirius sanoi ja nosti Harryn syliinsä. Poika haukotteli. ”Mennäänpä nyt kuivaamaan tukkasi ja sitten mennään sänkyyn.”
”Tali Kali!” Harry sanoi tomerasti.
”Voidaan lukea vähän Tanili Kanilia”, Sirius myöntyi helpottuneena siitä, ettei poika tänä iltana kiukutellut sänky-maininnasta.
Kun Harry oli viimein nukahtanut (Tanili Kanilin satu oli pitänyt lukea kolmesti ennen kuin tämä rauhoittui), Sirius hieroi silmiään ja lysähti Remuksen viereen sohvalle. Mies kohotti kättään, ja Sirius painautui tämän kainaloon.
”Olipa taas päivä”, Sirius huokaisi.
”Oli”, Remus mumisi ja painoi huulensa vasten Siriuksen ohimoa.
”Tällaistako tämä tulee olemaan?”
”Luultavasti.”
”Pärjätäänkö me?”
”Kyllä tästä selvitään.”
Sirius huokaisi jälleen, mutta kiemurteli sitten parempaan asentoon Remuksen kainalossa. Hän painoi päänsä vasten Remuksen olkaa ja nuuhkaisi miehen tuttua tuoksua. Se rauhoitti.
Jamesin ja Lilyn kuolemasta ei ollut edes kahta kuukautta. Silti tuntui kuin siitä olisi kulunut jo vuosia, ja toisaalta taas vain muutama päivä. Siriuksella oli jatkuva ikävä Jamesia, eikä Harryn hoivaaminen varsinaisesti auttanut. Samalla vauhdikkaan taaperon perässä pysyminen vaati kuitenkin niin paljon huomiota ja energiaa, ettei ikävälle ollut niin paljon tilaa kuin muussa tilanteessa olisi voinut. Sirius rakasti Harrya ja oli helpottunut siitä, että tämän huoltajuus oli myönnetty hänelle kummisedän velvollisuuksien nojalla heti, kun Peteriä ja häntä koskeva oikeudenkäynti oli saatu päätökseen.
”Tuntuu vieläkin hurjalta, että meillä on nyt pieni poika”, hän mumisi.
Remus hymähti ja heilautti sauvaansa kohentaakseen takassa kytevää tulta. ”Niinpä. Mutta kyllä tähän tottuu. Kyllä me kaikki totumme. Kyllä kaikki järjestyy.”
Sirius virnisti väsymyksestä huolimatta. ”Kuutamo, aina välillä hämmästelen pakonomaista tarvettasi optimismiin. Mutta en jaksa enää ajatella uutta vanhemmuuttani ja uutta poikaani. Olen liian väsynyt siihen.”
”Mitä sitten haluaisit tehdä?” Remus suuteli Siriuksen päälakea.
”Olla tässä sinun suudeltavanasi”, Sirius sai vain vaivoin sanat muodostettua. Hänen silmänsä painautuivat vastustamattomina kiinni, ja hän nojautui voimakkaammin vasten Remuksen rintakehää. Takkatulen lämpö hohkasi ihanasti vasten poskea, joulusukat heiluivat tunnelmallisesti takanreunuksella, ja Remus oli juuri oikeassa asennossa...
Remus hymähti ja kietoi kätensä paremmin Siriuksen ympärille. Hän kurotti niskaansa saadakseen painettua suudelman Siriuksen otsalle. Mies ynähti jotain epämääräistä ja rentoutui vielä enemmän häntä vasten. Remus hymyili, syleili Siriuksen lämmintä vartaloa ja sulki omatkin silmänsä. Tässä oli hyvä. Juuri tässä. Pian hänkin nukahti.
A/N Olen aina halunnut lukea ficin, jossa Sirius ei joudukaan vankilaan ja hän ja Remus saavat kasvattaa Harryn. Olen vähän huono etsimään luettavaa ilman suosituksia, joten en ole kyseisellä kaavalla kerrottuihin ficceihin törmännyt, joten ajattelin nyt sitten ottaa tilaisuudesta vaarin ja kirjoittaa onnellisemman elämänalun Harrylle. (:
