Valvehorros (K-11 • turhautunutta tajunnanvirtaa • raapale)

[Waulish]

ikäraja: K-11 • varoitukset: itsetuhoisuus • pituus: 100 sanaa
FinFanFun1000 sanalla 933. hirttäminen; Otsikoinnin iloja -kevätkurssi yhdyssanaotsikolla

On taas sellainen päivä, kun tiedän jo herätessäni (siis puhelimeni pirteän pilpatuksen muka herättäessä minut, vaikka vellon valvehorroksessa kolmatta tuntia), että helpompaa olisi lakata olemasta.

Ei tarvitsisi jaksaa enää ainoatakaan päivystysvuoroa. Ei tarvitsisi hoitaa montaa asiaa samanaikaisesti: retuuttaa yksin yhdeksänkymmentäkahdeksanvuotiasta sänkypotilasta, keskeyttää työ ja repiä hanskoja kädestä päivystyspuhelimen piristessä, yrittää muistella mitä pitikään muistaa seuraavaksi. Ei tarvitsisi mennä sotkuiseen kotiin eikä avata Kelan rakkaudella osoittamia muistokirjeitä. Ei tarvitsisi kuunnella miesystävän mukahauskaa kertomusta laboratoriokommelluksesta.

Sitten koittaa se hetki, kun muistan, miten paljon helpompaa on elää kuin kuolla. Millainen köysi kestää, miten se solmitaan, mihin se sidotaan?

Valvehorrosta ei sentään tarvitse opetella.

[Lunalotta]

Rakas Walleseni, tää oli tosi tunteitaherättävä teksti, koska itelläni on ainakin välillä herätessä ja just muutaman tunnin valvehorroksessa maatessa ajatuksena se, että olis helpompi kuolla kuin elää, kun kaikki kaatuu niskaan ja henkiset voimavarat joutuu joka päivä etsimään jostain mielen sopukoista jossa niitä ehkä vielä on vähän jälellä. Mut sit onneks muistan, et onneks elämä on ihan kivaa jos vaan haluaa nähdä sen valoisat puolet sen tumman verhon läpi, ja kuitenkin kuoleminen ei oo lopulta niin yksinkertaista, jos suoraan sanotaan niin monet itsemurhayritykset voi jäädä yritykseksi ja sit elämä voi olla entistä paskempaa sen jälkeen, kun tajuaa ettei onnistunutkaan. Menipä mun pohdinnat synkäks, mutta muistetaan kaikki et elämä on kuitenkin ihan kivaa ja niistä vaikeistakin aikakausista selviää aina, kunhan on tukiverkko ympärillä joka nostaa aina takasin jaloilleen jos ei ite jaksa. <3

[nannu]

En ole kommentoinut mitään piiitkään aikaan, mutta nyt haluan yrittää, edes ihan lyhkäisesti. (Osana henkkoht yritystä pysyä jotenkin edes horroksisen elämän syrjässä kiinni.)

Pidän tästä tekstistä, koska tämä on niin totta. Ei dramatisoitua, ei kiillotettua, vaan sitä mitä se joskus on. Vain muutamilla virkkeillä luot vahvan tunnelman ja olotilan. Ja sen monia sävyjä. Mainitsemasi turhautuneisuus tuntuu tässä vahempana kuin moni synkempi tunne. Mutta, niin, kaikki on suhteellista. Ei kaikki taida miettiä hirttäytymisen speksejä edes huonoina aamuina, kai?

Musta on ihana, miten tämä on selvästi jollain lailla sukua omalle tappamistekstilleni. Ei ole ihan niin epänormaali olo

Kiitos ja hyviä heräämisiä.

[summerblue]

Tämä tuli jotenkin tosi syvälle ja lähelle. Samaistuin tähän tekstiin tosi voimakkaasti, kun tällaista se on tänä talvena ollut. Pieni teksti, jossa oli niin paljon tunnelmaa ja voimaa. Pidin tosi paljon tekstin nimestä ja se oli sellainen, joka jää mieleen pyörimään.

yrittää muistella mitä pitikään muistaa seuraavaksi.

Tämä oli suosikkikohtani.