The Avengers: 99 ongelmaa ja sinä jokainen niistä | k-11 | Tony/Steve, angst, drama. Shuffle

[DulzGraham]

Author: Dulz
Ikäraja: k-11
Fandom: MCU  / The Avengers (/ Iron Man / Captain America)
Disclaimer: Stan Leen, muiden kihojen ja MCU:n luojien (varsinkin hahmojen potretoijien) olkoon kunnia. En tienaa, en rienaa.
Pairing: Tony Stark/Steve Rogers, enemmän ja vähemmän vihjailtuna
Genre: angst, drama, shuffle

Haasteisiin: Genretasohaaste, Otsikoinnin iloja, Shuffle VI

Summary: Tonylla ei ollut aikaa. Jos hänellä olisi ollut, hän olisi lentänyt kauas pois, länteen, pohjoiseen, itään, etelään.

A/N: Yksi sana: shuffle. Toinen sana: sori. Pari sanaa lisää: kaikkea tapahtuu kun on kirjoitukset next day ja fiiliksiä tietyistä leffoista. Sijoittuu johonkin Civil Warin seutumille. Hyvin avoin ja vähän käsittämätön, mutta vapaus on tulkita ja vihata, jopa tykätä.

99 ongelmaa ja sinä jokainen niistä

Ace of Base – Don’t Turn Around

Siinä oli niin paljon määrittelemätöntä, sanoiksi pukematonta. Kireyttä. Vihaa. He eivät katsoneet toisiaan silmiin.

Jos Tony olisi ollut nuorempi, hitto vielä pari vuotta sitten, hän olisi juonut perskännit ja laukonut kakkosluokan julkkishuora kainalossaan lehdistön korvat täyteen one-linereita, joiden rivien välissä oli se, mitä hän ei osannut sanoa suoraan, ja joiden keskiössä oli se, kuinka helvetin paska Herra Täydellinen Kapteeni Amerikka todellisuudessa oli.

Yliarvostettu ja yliylistetty ja helvetin raivostuttava hitto vie.



Tuomas Holopainen – Into The West

Tonylla ei ollut aikaa. Jos hänellä olisi ollut, hän olisi lentänyt kauas pois, länteen, pohjoiseen, itään, etelään.

Olisi pyörittänyt heviä samalla kun rovelsi haarniskansa parissa ja suori peltejä. Valvonut vuorokausia AC/DC karjuen. Juonut. Nukahtanut jossain lähempänä seitsemättä päivää työpöydän ääreen ja herännyt hätkähtäen painajaisiin ruuvimeisselin liukuessa kädestä lattialle, piirilevyn kuva poskeen painuneena. Pepper olisi tilannut hänelle Big Macin ja tarpeeksi monta shottia espressoa ja pudistanut päätään vähän pettyneenä ja enemmän huolissaan ja kaikki olisi ollut hetken niin kuin ennenkin.

Kunnes hän muistaisi missä nyt mentiin. Ei ollut aikaa. Oli vastuuta. Oli väsymystä.



X-Perience – Magic Fields

Hän ja Steve olivat noin miljoonan mailin päässä toisistaan.

”Hei camoon, sopikaa kuin aikuiset”, sanoi Clint. Siihen Bruce, joka vaistosi kaikki kireydet ja jännitteet, kiirehti änkyttämään että hei, kaikki aikanaan ja että ehkä, ehkä siihen oli syy. Ehkä oli niin.

Steve ei kuunnellut.

Tony, jolle puhuminen – rehellisesti vakavasti puhuminen ainakin – oli aina ollut vaikeaa, yritti puhua. Loukkaantui aina loukkaantumasta päästyään.



Kansas – Dust In The Wind

Vääntynyttä metallia. Teollisuusprosessoidun materiaalin hautausmaa. Sementtikasoja, vääntyneitä tukitankoja ja auki revittyjä pilvitalojen rakenteita, kuin jonkin eliölajin vaalenneita rintakehiä, kylkiluina kerros kerroksen yllä.

Lasi narskui kenkien alla.

Ilmassa leijui pölyä.

Oli pakkasta ja hiljaista ja kuolemaa.



Thirty Seconds To Mars – A Beautiful Lie

Tony ei tuntenut suihkunkaan jälkeen oloaan paremmaksi. Painajaisten haamut maistuivat yhä hikenä ylähuulella.

Eikä oloa parantanut se, että makuuhuone oli yhtä tyhjä kuin ennenkin. Tyhjempi kuin ennen.

Tyhjä ja helvetin saatanan perkeleen r a s k a s. Väsymyksestä, syyllisyydentunnosta, katkeruudesta, epätoivosta, ahdistuksesta, vihasta, surusta, valheista, kieltäymyksestä, sokeudesta, virheistä.

[Maissinaksu]

Hoo, Avengersia, yes please! <3

Aluksi koen tarvetta ajatella ääneen, sillä siitä on aikaa, kun törmäsin paritukseen Tony/Steve. En pidä itseäni Stony-shippaajana, mutta hahmojen keskinäinen vastakohtaisuus joka asiassa on äärimmäisen kiehtovaa. Ehkä oikeastaan juuri siksi en osaa nähdä kyseisen parituksen hienoutta, sillä vaikka pidänkin vastakohtapariskunnista ihan liikaa, Tony ja Steve ovat vähän liian negatiivisen puolella mitä tulee suhtautumisessa toisiinsa.

Siksipä toisaalta angstiin ja muuhun synkistelyyn tämä kaksikko on mitä oivallisin. Molemmilla on omat demoninsa, vaikkakin eri syistä. Tony kertojana on aivan ihana, jos sitä siten voi kutsua. Jep, kyllä voi. Tony on ihana ja samalla raasu ja ai että.

Haluaisin lainata tähän yli puolet ficistä, mutta pidättäydyn muutamassa. Kerrankin Shufflessa oli mukana sellaisiakin biisejä, joita tunnistin. Muun muassa Into the West, oih. <3

Yliarvostettu ja yliylistetty ja helvetin raivostuttava hitto vie.

Valvonut vuorokausia AC/DC karjuen.

Siihen Bruce, joka vaistosi kaikki kireydet ja jännitteet, kiirehti änkyttämään että hei, kaikki aikanaan ja että ehkä, ehkä siihen oli syy. Ehkä oli niin.

Painajaisten haamut maistuivat yhä hikenä ylähuulella.

Siis ai hitsi tämä oli hieno teksti. En ollut henkisesti varautunut tällaiseen hämmentyneeseen "vaun" hokemiseen (juuri Tony/Steven vuoksi), mutta voi kyllä, juuri tällaista on loistava Tony-angsti. o.o Ihan mahtava kokonaisuus otsikkoa ja haasteen biisejä myöten. Kiitos tästä! <3

- Ayu

[DulzGraham]

Ayudara, hei, kiitos ihanasta kommentista <3

En oo saanu kirjoitettua Avengersista sitäkään vähää mitä luettua, vaikka se onkin <3 Ehkä tämän myötä kynnys laskee. Ehkä.

Tony/Steve on mun mielessä kanssa aika ristiriitainen. Ne on hahmoina, ainakin elokuvatodellisuudessa, hyvin ristiriitaisia. Mut toisaalta mä tykkään niistä justiinsa tämän ristiriitaisuuden takia, u know. CW:n jälkeen en kyllä oo osannu muuta kun angstata niitä. Oon niin vihanen. Tän tekstin kirjoittaminen teki mut vihaiseksi

Tunnen sellaista syvää ymmärrystä Tonya kohtaan, että olisin tosi pettynyt jos en osaisi kirjoittaa sitä mitenkään edes välttävästi.

(oikeasti Bruce ei ollut siellä CW:n aikaan, mutta tämä nyt oli shuffle ja Bruce on ihana, joten shh)

Oon väsynyt ja mun kone lagaa, että toivottavasti tässä jaarituksessa on mitään järkeä. Kommenttisi ilahduttaa valtavasti. Kiitos vielä <3

[Voldemort]

Lupasin itselleni, etten lue tämän parituksen ficciä ennen kuin olen saanut tuskallisesti räpellettyä omani ulos, mutta niin kuin suurimman osan lupauksistani, rikoin sen! Ihan hyvä, koska musta tuntuu, että tämän ficin lukemisen myötä tajusin, mikä mun tekstissä mättää noin niin kuin yleisesti ottaen. Kiitän siitä. Ylipäätään on kiva lukea Tonyn näkökulmasta, miltä tuo välirikko tuntuu. Kävi kyllä Tonya sääliksi.

Mä taas näen tämän parituksen todella potentiaalisena, koska se jännite on leffoissa niin käsin kosketeltava, että sitä voi tökkiä sormella. Se on helppo kääntää intohimoksi LOL.

[Violetu]

Oi vitsit, nää oli hienoja. Rakastan ficcejä, jotka voi sijoittaa/upottaa canoniin melko lailla saumattomasti.
Paljon asiaa ja tunteita olit saanut mahtumaan noinkin lyhyisiin shuffleihin, ja vaikka Stony ei varsinaisesti omiin pääpareihin kuulukaan, niin ostin sen (ehkä jopa shippaisin sitä enemmän, jos tällaisia ficcejä löytyisi enemmän??).
Öh, lisää, jos suinkin inspaa jossain kohtaa?
vaikka siitä, kun ne lopulta kohtaavat toisensa uudelleen?
Anteeksi sisältököyhä kommentti, mutta siis luin ja pidin^^'

~Violetu

[Beelsebutt]

ÄÄäääää! Tämähän oli angstia! Ai joo, kato, oppisi lukemaan alkutekstit.

Onpa repivän raastavaa ikävää näiden kahden välillä. Tai no oma tulkintani on, että tässä ehkä vähän enemmän nojaillaan Tonyn päänsisäisyyteen kuin Steven, mutta sen tietää mitä Steve ajattelee. Ikävää kaipuutakatkeruutta, vähän lisää ikävää. Ja niitä entäjoskuitenkineja.

Mutta kaikesta angstisuudesta huolimatta jaksan pysyä positiivisena ja ajatella, että koska on ikävää ja kaipuuta, on myös halua päästä takaisin yksiin ja että sellainen tulee tapahtumaan <3 (ellei sitten Stephen nappase Tonya viitallaan, mutta ehkä ei tässä versessä )

Tosi hyvin suffeloitu, vaikka puolia biiseistä en tunnistanutkaan, mutta sen verran nimet antoivat osviittaa, että voin ainakin arvata, mistä ne kertoivat. Tai ehkä nuo raapaleehkot antoivat sitä osviittaa, mene ja tiedä

Ehkä paras kohta ja kuvaa omasta mielestäni spot on herra Starkin keinoja käsitellä vaikeita asioita:

alvonut vuorokausia AC/DC karjuen. Juonut. Nukahtanut jossain lähempänä seitsemättä päivää työpöydän ääreen ja herännyt hätkähtäen painajaisiin ruuvimeisselin liukuessa kädestä lattialle, piirilevyn kuva poskeen painuneena.

<3

Kiitos murunen

[Mythofan1]

Tää olikin todella hauska tarina . Nämä kaikki oli kyllä niin selvää Tonya että sen näkee kilometrin päähän. Varsinkin toi AC/DC viittaus. Tykkään tyylistäsi.

[DulzGraham]

Kiitos jälleen kaikille kommentoijille, päivien pelastajille! Tässä rupuista kiittelyä Traconin jäljiltä väsähtäneeltä ihmiseltä:

Volde, mahtava onnistua joskus jotenkin olemaan avuksi  Intohimoa, jee agreed! Tony on mun babe ja hirveen onneton :<

Violetu, <3<3 !! Oon hyvä kauppias, oonko?  Toivottavasti joskus inspais uudelleen, haluun kaupata tän parin kaikille!

Buttis katos ehkä se auttais kun ne lukis  (ei ehkä tässä versessä mutta takuulla jossain toisessa). Spot on ja spot not, whatever, kiitos <33 murunen oot itte!

Mythofan kiitos kommentista, kiva kuulla että tykkäsit, ja että oli onnistunut!

[Auri]

En ole pitkään aikaan taas lukenut Stonya, mutta puhuit tästä miitissä ja pakkohan mun sitten oli. Sinä + angst + Tony/Steve, miten siitä voisi kieltäytyäkään? Tuo otsikko on aivan loistava, rakastan sitä. En noista biiseistä tunnistanut kuin tuon 30STMn joten keskityin ihan vaan tekstiin ja siihen fiilikseen, minkä itse siihen loit. Ja se oli käsinkosketeltava, Tonyn tuska ja kaipaus ja - en tiedä, sattuu vaan. Tämä toimii täydellisesti yksinään, mutta kyllä tälle janoaa jatkoa koska tahdon tietää sopiiko nämä urpot ikinä... Pakko sanoa, että tuo ensimmäinen virke on vaan yksinkertaisesti upea. On tämä muutenkin, mutta se aloitti tämän vaan aivan loistavasti.

Tony tuntui olevan aivan täysin omassa hahmossaan ja jokaisessa palasessa on jotain uutta ja edellistä sydäntäsärkevämpää. Olet ihan hemmetin lahjakas kirjoittaja, se on käynyt selväksi kaikessa mitä teet, mutta tässä oli jotenkin vaan. Niin paljon hienoja kohtia jotka jäi oikein kummittelemaan. Yhdessä niistä muodostui vaan jotain joka jätti sydämen solmuun. Painajaisten haamut maistuivat yhä hikenä ylähuulella. on upein lause mitä oon lukenut pitkään aikaan, ehkä ikinä. Vau.

Eipä mulla kaiketi muuta, haluun vaan kiittää tästä ♥ (Kun sanoit, että tämä on saanut hyvän vastaanoton ja ehkä uskallat kirjoittaa enemmänkin Tonysta ja Stevesta niin helvetti, anelen sua! Ole kiltti ja kirjota, oot vaan niin lahjakas ja taitava, tarviin lisää)

[DulzGraham]

Auri thank juuu veri much tästä ikivanhasta kommentista ♥ jumanskuukkeli luin tätä omaa tekstiäni ja aattelin että joo-o, mun kulta-ajat kirjottajana on selkeesti ohi. tää on taivaallista verrattuna mun nykyseen suoltoon. ei sillä että paljoa oisin saanu aikaan viime aikoina... Oot paras, know that ♥♥ kiitos kaikista kehuista ;; en ansaitse niitä, mut tää ficci ehkä. tää on kyllä tosi jees. vitsi mistäköhän löytäsin taas tän väinämöisen kanavoitavaks (mielellään ilman raiskaushaluja)

kiitos babe ♥♥♥ tää komma nosti hymyn naamalle ♥

[Angelina]

Tää satutti mun herkkää sielua ja en tiedä miten selviän tästä. Mun on pakko mennä ettiin jotain fluffia tän perään, koska sattuu ja vähän myös vituttaa :'D

Oon varmaan aiemminkin sanonut, mutta kirjoitat Tonya kyllä hyvin ja hienosti ♥ Tästä huokuu sellanen... tuska ja pettymys ja viha ja suru ja... en mä tiedä, kaikki! Tällästen tekstien takia tää paritus on välillä ihan kamala, vaikka silti rakkain kaikista <3 Oisin kovasti toivonut tälle jatkoa, jossa asiat olisi jotenkin selvitetty, mutta ymmärrän ettei aina saa mitä haluaa Tää oikeesti toimii tälläsenä todella hyvin. Voisin lainata tästä vaikka kuinka monta kohtaa, mutta en viitsi joten tyydyn sanomaan, että upeaa oli. Minä kiitän. Ja menen etsimään fluffia. Sun syy.

[DulzGraham]

Angelina kiitos ja anteeksi herkän sielus vaurioittamisesta <3 laskuttaa voit Marvelia  Toivottavasti löysit hyvää fluffia laastariksi.

Tykkään että tykkäsit. Onhan tää jo vähän vanha, ja musta tuntuu, että mun Tony on eri kaveri joka veetun tekstinperkeleessä, mutta kiitos kehuista yhtä kaikki ♥♥ Jatko ois toki ihana, mutta nyt mennään ilman ehkä se mun Jos olisin da Vinci on tarpeeks vastakohta tälle. Kiitos ! ♥