Nimi: Mustelmat jotka eivät lähde ajan kanssa
Kirjoittaja: Uhkarohkea
Genre: hurt/comfort
Ikäraja: K-11
Varoitukset: itsetuhoisuus
Mustelmat jotka eivät lähde ajan kanssa
Pihka: auta auta jumalauta auta auta
Ellen: ??
Pihka: vittu vit vittu
Ellen: ??
luettu, 5min sitten
Ellen: mitä helvettiä
Ellen: ??
Ellen: ?
Ellen: ??
Ellen: ?
toimitettu
Ellen huokaa syvään ja viskaa kännykkänsä sängylleen, vain kuullakseen ilmoitusäänen kilahduksen. Perkele.
Pihka: auta
Ellen: ?
Pihka: auta auta
Ellen: missä
Pihka: oon teidän alaovella
Ellen: voi jeesus venaa
luettu, nyt
Ellen työntää kännykän mustien farkkujensa etutaskuun ja nappaa avaimet käteensä. Onneksi on perjantai, eikä vanhempia kiinnosta, jos hän tuo jonkun kaverinsa myöhään kotiin. Hän painelee rappukäytävään.
Pihka seisoo ulkona alaoven edessä, näyttää kovin ryvettyneeltä ja reissussa rähjääntyneeltä. Ulkona sataa lähes vaakatasossa ja kaatamalla. Ellen huokaa avatessaan oven. Pihka kompuroi sisälle läpimärissä vaatteissaan, kapsahtaa vihreätukkaisen kaulaan.
”Rakas.”
”Rakas rakas.”
Pihka istuu hänen sängyllään, peitto harteillaan, jalat ristissä, ja itkee. Alusvaatteisillaan. Ellen ei osaa kuin pidellä kädestä ja yrittää olla vilkuilematta toisen viiltojälkiä, rintoja, mustelmia polvissa, kylkiluita, kaikkea.
Huoneen ovi on raollaan, Pihkan märät vaatteet on levitetty sen päälle kuivumaan. Ulkona on lähes yönmustaa, kevät ei ole kovin pitkällä.
”Vittu”, Pihka puuskahtaa hiljaa, hautaa päänsä käsiinsä. Ellen kietoo kätensä kömpelösti hänen ympärilleen. Kuparitukkainen mönkii hänen syliinsä itkemään. Hän käärii peiton kummankin heistä ympärille ja keinuttaa Pihkaa hiljaa sylissään.
Kaikki on hyvin, hyvin.