Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Takaa-ajoleikki
Kirjoittaja: Kaatosade
Paritus: Ööh, voi sieltä kierolla mielikuvituksella bongata Riesu/Voron ja niin minä tämän itse ajattelin
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama, fluff *reps*
Summary: Sekaannuksen aiheuttaminenkin saattoi välillä kyllästyttää, vaikka Riesu olikin kehittänyt häiriköinnistä taidetta.A/N En kyllä keksi ainuttakaan sanaa puolustuksekseni tämän teoksen olemassaolosta. Riesu viikottaisen raapalehaasteen aiheena. Meinasin alun perin kirjoittaa Riesusta kiusaamassa Harrya, Ronia ja Hermionea, mutta sitten tajusin, että rakas trioni olisi varastanut shown aivan kokonaan ja lisäksi tekstistä tulisi liian pitkä minkäänlaisiin raapaleisiin. Joten otin asiaan toisenlaisen lähestymistavan.
Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että Riesulla ja Vorolla on kiihkeä viha-rakkaussuhde. Nehän ovat toistensa kimpussa jatkuvasti. Joten pitihän tätä asetelmaa hyödyntää, kun olen muutenkin kiihkeiden viha-rakkaussuhteiden suuri fani.
Takaa-ajoleikkiRiesu ampui ekaluokan enkeleitä väripommeilla, mutta jos kauhistuneet oppilaat olisivat katsoneet kiusaajaansa tarkemmin, he olisivat huomanneet, ettei tämä vaivautunut edes tähtäämään.
Aina ei ollut helppoa olla räyhähenki. Riesulla oli käytettävissään loputtomasti aikaa, ja vain yksi elämäntehtävä. Sekaannuksen aiheuttaminenkin saattoi välillä kyllästyttää, vaikka Riesu olikin kehittänyt häiriköinnistä taidetta. Juuri kukaan ei vain osannut arvostaa sitä.
Jos Riesulla olisi ollut keuhkot, se olisi huokaissut. Oppilaiden kiljuminen oli kuitenkin houkutellut paikalle Norriskan, jonka ilmestyminen sai Riesun koko olemuksen terävöitymään. Se todella tähtäsi, väripommi lensi kauniissa kaaressa ja osui kissaa nenänpäähän, joka räjähti turkoosiksi. Norriska syöksähti pakoon rääkäisten ja häntä niin pörrössä, että näytti yhtä paksulta kuin vartalo.
Riesu suoristi kaulassaan olevaa rusettia ja veti kasvoilleen häijyimmän virneensä. Se olikin siten parhaimmillaan, kun Argus Voro rynnisti käytävään roikottaen toisella käsivarrellaan värjäytynyttä, sähisevää kissaansa.
Kaikista mahdollisista kiusattavista Riesu rakasti eniten Arguksen reaktioita. Vahtimestari oli raivosta niin kirkkaanpunainen, että oli kuin hänkin olisi saanut osuman väripommista, hänen poskiensa olemattomat lihakset nykivät, suusta valui virtanaan nautittavan kekseliäitä solvauksia.
Riemukkaasti Riesu kumosi pussillisen kutinakukan lehtiä Arguksen niskaan ennen kuin lähti käkättäen kiitämään tiehensä haarniskoita kolistellen ja pitäen tarkasti huolen siitä, ettei paennut liian nopeasti.
Riesu huomasi, että myös Arguksen silmät syttyivät, kun tämä karjaisi ja säntäsi tavoittamaan kiusoittelijaansa.
