Pelon noidankehä [S - Sirius/Remus] angst, tuplaraapale, albumihaaste, FF100

[Annie Black]

Nimi: Pelon noidankehä
Kirjoittaja: AB
Ikäraja: S/G
Tyylilaji: angst, tuplaraapale
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Sitoutumisen pelko oli vaihtunut menettämisen pelkoon. Kiersin yksinäni pelon noidankehää, eikä ulospääsyä ollut.
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat J.K. Rowlingille, biisi The Frayn pojille. En tee tällä rahaa.
Alkusanat: Jaahas, pelkoangstia luvassa. Fic osallistuu albumihaasteeseen The Frayn kappaleella Heaven Forbid. Keksin eräänä päivänä kirjoittaa ficin pelosta. Saatan kirjoittaa joskus vähän toisenlaisenkin ficin toisenlaisista peloista, mutta tässä on nyt S/R-versioni. Olen jostain syystä tällä hetkellä hyvin ihastunut ahdistuneeseen Remukseen. Lukemisen iloa!

FF100 074. Pimeys 06. Heaven Forbid


Pelko on mukana jokaisen elämän jokaisena hetkenä, se muuttaa muotoaan iän kasvaessa, mutta vaikkeivät möröt enää hirvitäkään, pelot eivät silti katoa minnekään. Vanhempana opitaan hallitsemaan tunteita paremmin, mutta pelot vainoavat yhtä lailla aikuisena kuin lapsenakin.
   
Siriuksen käsi vieressäni näytti tärisevän hiukan. Minun olisi tehnyt mieli tarttua siihen ja lämmittää sen kylmän oloista ihoa. En halunnut häiritä Siriuksen mietteitä, tyydyin katselemaan ohuiden sormien värähtelyjen aiheuttamaa nykivää tanssia. En voinut ymmärtää, mikä meissä oli vikana. Mikä minussa oli vikana. Pelkäsikö Sirius arvostelua vai kenties minua sekä harvinaista ongelmaani. Ehkä se olinkin minä, joka pelkäsi totuutta liikaa nostaakseen katsettaan toisen odottaviin, ahdistuneisiin silmiin.


Sirius piti kädestäni kiinni, eikä päästänyt irti, ei hän koskaan päästänyt. Tunsin oloni voimattomaksi enkä halunnut sanoa mitään hengitystäni salpaavasta, keuhkoja puristavasta tunteesta, jonka hänen alituinen läsnäolonsa minussa aiheutti. Vihasin itseäni, sillä en halunnut enää päästää Siriusta niin lähelle kuin hän olisi toivonut. Vihasin, sillä olisin halunnut tehdä saman, minkä Siriuskin niin monta vuotta takaperin – juosta karkuun. Hänen sitoutumisen pelkonsa oli vaihtunut menettämisen pelkoon. Kiersin yksinäni pelon noidankehää, eikä ulospääsyä ollut.

Pelko voi ohjata ihmisen elämää, jos sille antaa jalansijan. Pelko voi viedä ilman keuhkoista tai saada värähdykset kulkemaan pitkin selkärankaa. Pelkoa ei voi juosta pakoon, siltä ei voi piiloutua.


The Fray - Heaven Forbid

Twenty years, it's breaking you down
now that you understand there's no one around
Take a breath, just take a seat
you're falling apart and tearing at the seams

Heaven forbid you end up alone, you don't know why
Hold on tight, wait for tomorrow, you'll be alright

It's on your face, is it on your mind
would you care to build a house of your own
How much longer, how long can you wait
It's like you wanted to go and give yourself away

Heaven forbid you end up alone, you don't know why
Hold on tight, wait for tomorrow, you'll be alright
Heaven forbid you end up alone, you don't know why
Hold on tight, wait for tomorrow, you'll be alright

It feels good (Is that reason enough for you)
It feels good (Is that reason enough for you)

Heaven forbid you end up alone, you don't know why
Hold on tight wait for tomorrow, you'll be alright
Heaven forbid you end up alone, you don't know why
Hold on tight wait for tomorrow, you'll be alright

Out of this one
I don't know how to get you out of this one
I don't know how to get you out of this one

Loppusanat: Kommenttia vain tulemaan, jos siltä tuntuu! ;>

[Karmi]

No todellaki tuntuu siltä että haluun kommata!

Tosi tunnelatautunu ficci, positiivisel taval tunnelatautunu, vaikka aihe oliki synkkä.

Sä kirjotit tosi nätisti Sirrest ja Rempas ja niitten välisest suhteest, siitä milt tuntuu pelätä koko ajan jonku toisen puolesta, ja välittää lujasti. Jotenki myös tosi herkkää ja nätisti maalattuu sielunmaisemaa, tätä haluu lukee lisää!

[Needled Laiho]

Sä kirjotit tosi nätisti Sirrest ja Rempas ja niitten välisest suhteest, siitä milt tuntuu pelätä koko ajan jonku toisen puolesta, ja välittää lujasti. Jotenki myös tosi herkkää ja nätisti maalattuu sielunmaisemaa, tätä haluu lukee lisää!

Samaa mieltä!

[meiram]

Ei luoja. Tämä oli jotenkin niin kauhean henkilökohtainen, meinasi tulla tippa linssiin. S/R on jotain niin ihanaa.. Ja tämä oli erittäin onnistunut sellainen, oikeasti. Ei luoja.
Osaat selvästi koskettaa ihmistä, taisiis, kirjoittaa niin että on helppo samaistua. Ja todellakin tuo, että vaikka oli tuplaraapale, ei jäänyt odottamaan lisäinfoa tai muutenkaan, ei jäänyt keskeneräisen oloiseksi. Tuntui jopa että jos tätä olisi jatkettu, olisi tullut vaan venyttämisen maku. Juuri ihana näin lyhyenä, ja todellakin, tunnelma uskomattoman kaunis.
Iski minuun. Ja kovaa.

[Annie Black]

Karmi: Kiitos kommentista! Ja kiva, että pidit. :>

Neeppu: Kiitos sinullekin kommentista!

_LepaKKo_ Pakko kysyä, että mitä sanavalintoja tarkoitat? Ihan näin tulevaisuuden kannalta kyselen. Kiitoksia kommentista!

meiram: Kiitoksia kovasti kommentista, ajatus siitä, että sain jotakuta kosketettua tällä ficillä sai miut hyvälle mielelle.

[amorito]

Jostain syystä tuntuu aina helpommalta ja täydentävämmältä kirjoittaa suurista, lannistavista tunteista lyhyesti. Näin ficeistä tulee suorastaan repivän koskettavia ja sellaisia, ettei niiden haluaisi koskaan loppuvan, mutta kuitenkin on tyytyväinen niihin sellaisenaan, yksinkertaisen koruttomina. Minä olen huomannut tämän, omissani ja nyt myös sinun ficissäsi. Remuksen nahkoihin on suorastaan pelottavan helppoa sujahtaa, omaksun täydellisesti hänen tuntemuksensa, varsinkin kyseisen biisin soidessa taustalla. Kiitän ja kumarran.