Murhatun oikeus | S | Etelä ja pohjoinen -verse | Draama

[Kelsier]

Ficin nimi: Murhatun oikeus
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: draama
Paritus/Hahmot: kuningas sekä prinssit Artan ja Asha, taustalla Asha/Serja
Haasteet: Teelusikan tunneskaala III (epäoikeudenmukaisuus), Originaalikiipeily (sana 100. oikeus)

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Asha tuijotti kuningasta eikä voinut uskoa juuri kuulemaansa. Isän silmät olivat kovat ja periksiantamattoman näköiset. ”Miten niin kaartilaiseni eivät saa mennä etsimään? Kyseessähän on heidän asetoverinsa murhaaja!”

Kuningas viittasi kyllästyneesti kädellään. ”Kuten jo sanoin kyseessä on bjarmien oma välienselvittely eikä meidän tule puuttua siihen.”

Asha yritti hakea tukea Artanilta, mutta tämä tutki erittäin keskittyneesti pöydänkannen kuviointia. ”Mitä minä sanon raskaana olevalle vaimolleni, joka suree vartiostonsa päällikön kuolemaa? Entä tämän veljille, jotka ovat uskollisia nyt myös minulle? Anteeksi vain, palatsia ei huvita lähettää ketään. Mutta kyllä poliisi hoitaa, kun kerkeää.”

Kuningas löi kämmenensä pöytään. ”Älä uhmaa minua, poika! Surkoot pohjoisen pojat kuollutta omalla tavallaan ja menkööt sitten kostamaan barbaarimaisesti tappajalle, jos se heitä huvittaa, mutta minä en katso sitä sormien välistä. Ja Asha, sinuna kehottaisin vaimoasi suremaan vain kohtuullisesti. Vauvan ja itsensä takia.”

Asha tunsi jäätävän piikin isänsä sanoissa ja se nosti pintaan tukahdutetun raivon. ”Serja menetti ystävänsä, jonka on tuntenut lapsesta saakka! Hän saa minun puolestani surra niin paljon kuin haluaa ja minä tuen häntä parhaan taitoni mukaan.”

Hänen huutonsa kaiut peittyivät isän holhoavaan nauruun. ”Kunpa sinä olisit enemmän Artanin kaltainen. Mutta on kai kuninkaaltakin liikaa toivoa kahta onnistunutta poikaa. Vaikka esitätkin, et sentään ole niin tyhmä, ettet tietäisi juoruista, joissa se typerä nuorukainen on prinsessan lapsen isä. Jos vaimosi suree säädyllisyyttä enemmän, se vahvistaa huhupuheet todeksi ja sinut aisankannattajaksi.”

Asha tuijotti isäänsä tyrmistyneenä suu auki. Tämä uskoi Zuheilan aloittamiin paskapuheisiin. Ja rivien väleistä päätellen tälle oli tärkeämpää, ettei Asha häpäissyt kuningasperhettä soittamalla julkisesti toista viulua kuin kenen siittämä lapsi todellisuudessa oli.

Mikään tästä ei sopinut Ashan oikeustajuun eikä kaikki ilmeisesti Artaninkaan, sillä tämä avasi suunsa: ”Isä, nuohan ovat vain katalia valheita. Me saamme pian perheeseemme uuden, omaa vertamme olevan jäsenen. Ashasta ja Serjasta tulee onnelliset vanhemmat.” Veli lopetti töksähtäen kuin ei olisi keksinyt enää sanottavaa ja kääntyi taas pöydän puoleen.

Isä suuntasi katseensa tähän, mutta Asha huomasi ilmeen olevan pehmeämpi. ”On kunniallista, että pyrit olemaan veljesi puolella, kun hän on huonossa tilanteessa. Realiteetit on kuitenkin otettava huomioon. Serja on ollut meille jo vahingoksi, vaikka asia jäikin silloin perheen sisäiseksi.”

Ashan rinnassa kuohahti jälleen. ”Hänen isoveljensä se meitä vedätti. Serja oli rehellisesti siinä luulossa, että me tiesimme riitistä. Ja kaikella kunnioituksella teidän diplomaatin taitojanne kohtaan, meidän olisi pitänyt tietää siitä.” Hän sähisi viimeisen lauseen.

Kuningas nousi uhkaavasti seisomaan niin, että hänen tuolinsa jalat kirskuivat. Silmät salamoivat. ”Piiskaisin sinut tuosta hyvästä, jos kuvittelisin, että se auttaa mitään. Häivy nyt näköpiiristäni ja anna minun ja kruununprinssin jatkaa maamme hallitsemista.”

Asha käänsi selkänsä ja käveli ulos huoneesta korostetun rauhallisesti. Hän ei antaisi isälle sitä iloa, että paiskoisi ovia perässään, vaikka totta vie teki mieli. Pari palvelijaa väisti aivan seinän viereen hänen myrskyisän olemuksensa huomattuaan. Hän harppoi heidän ohitseen välittämättä millaisia juoruja siitä lähtisi liikkeelle. Mitä hän kertoisi rakkaalle Serjalleen? Mitä Permille, Dolmalle, Joikalle, Baskille ja Meshille? Hän oli luvannut, että oikeus tapahtuisi. Että Iljaa raukkamaisesti selkään ampunut roisto otettaisiin kiinni.

Isä oli sydämetön ja katkera hänen onnestaan, kun ei ollutkaan kyennyt hallitsemaan poikansa avioliittoa. Sitä kuningas kosti kaikille hovissaan asuville bjarmialaisille. Asha irvisti säikäyttäen vastaan tulleen sotilaan. Artan oli isän sylikoira, vaikka kaipa veljen eduksi oli sanottava, että tämä sentään uskoi aidosti Serjan olevan hänelle uskollinen. Mitenhän he reagoisivat, jos saisivat tietää, että juuri Ilja oli ollut Serjan riittipari?

Vaikka Asha ei ollut koskaan pitänyt Iljasta, hän oli oppinut kunnioittamaan riehakasta nuorukaista. Tämä oli vakuuttanut, ettei ollut ikinä tuntenut muuta kuin veljellisiä tunteita Serjaa kohtaan. Jokaisesta sanasta oli loistanut rehellisyys. Ja tietysti vitsailu.

”Kai sä, prinssi, olet kuullu, miten mä sanon sitä aina pikkusiskoks? En mä ees osaa ajatella, että Serja on erilainen kuin mä, kun ollaan pikkukersoista asti toistemme alastomia kehoja kateltu.”

Asha muisti nyt surumielisesti hymyillen, kuinka pöyristynyt oli ollut moisesta kielenkäytöstä. Ja hän muisti myös, kuinka Ilja oli sitten vakavoitunut.

”Jos haluut vielä muuta varmistusta niin… mulla on rakastettu pohjoisessa – varattu ja naimisissa toisen kanssa, mutta rakastettu yhtä kaikki.”

Serja oli myöhemmin kertonut hänelle tarinan yksityiskohdat. Asha huokasi. Hänen olisi koottava itsensä. Varjo vilahti ikkunan ohi luoden kuvioita seinälle. Sillä hetkellä hän tiesi mitä tekisi. Isä vihaisi häntä tempun jälkeen vielä enemmän, mutta hänen sydämensä oli pohjoislaisten puolella, epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Asha hymyili saatuaan päätöksen tehtyä. Nyt hän suuntaisi Serjan luo tukemaan tätä ja olemaan lähellä juuri niin kuin oli isälle sanonut.

[Meldis]

Olen eilen ja tänään tuntenut kamalasti epäoikeudenmukaisuutta maailmaa kohtaan sekä omasta että muiden puolesta, joten tähän oli kiva purkaa omiakin tunteita. En ole aiemmin lukenut tätä Etelä ja pohjoinen -sarjaasi, mutta oikein helposti pääsin hyppäämään keskelle tilannetta, jota tuntui edeltäneen jos jotakin tapahtumaa. Tosi hyvin pystyi tiputtautumaan keskelle tapahtumia ja tuli tunne isosta maailmasta pienen huoneen ulkopuolella. Ja muistan lukeneeni sinulta aiemminkin tällaisia palasia isosta tarinasta ja aina mukaan on helppo tulla. Vaikka minulle jäi epäselväksi mistä riitistä puhuttiin, ei jäänyt epäselväksi, miten se on vaikuttanut isän ja pojan väleihin. Tai että oli epäselvää, millainen suhde pohjoisella ja etelällä oli, mutta oli selvää että isä ja poika ajattelivat eri tavoin noista väleistä.

Asioiden näyttäminen kertomatta on sinulla hallussa ja ensimmäisten parin lauseen jälkeen oli selkeää näiden kolmen hahmon suhteet toisiinsa ja tuntemukset kyseessä olevaan tilanteeseen. Sitten pikkuhiljaa tuli palasia lisää, kuten Ashan vaimon suhde kuolleeseen päällikköön ja kuinka murha liittyy eri ryhmittymien väleihin. Päällisin puolinhan tässä on tapahtunut vain murha ja käytännössä se ei tarkoittaisi muuta kuin surua ja poliisin selvitystä tilanteesta, mutta heti näkyi, että tämä yksi tapaus, yhden ihmisen kuoleminen, vaikuttaakin oikeasti monen ihmisen elämään, eikä pelkästään häntä läheisimpiin ihmisiin vaan jopa maiden ja suurten ihmisjoukkojen kohtaloihin. Tuli mieleen miten Tulen ja jään laulua kuvataan kertovan tapahtumista sosiologisesti ja että tapahtumiin ei vaikuta ja tapahtumista ei tule vaikutuksia vain yksittäisille ihmisille, vaan on kokonaisia valtakuntia, joiden tulevaisuuksiin näennäisesti pieni tapahtuma vaikuttaa. Mutta en halua liikaa verrata sinua Martinin kirjoituksiin, koska oikeammin minulle tuli olo oikeista historiallisista tapahtumista, jotka tuntuvat lähtevän yksittäisten ihmisten teoista, mutta jotka vaikuttavat yksittäisiä ihmisiä laajemmin. Tämä murhakin johtui selkeästi jostain, joka on ollut olemassa jo pidempään. Jos asia on kuten kuningas sanoi, vain välien selvittelyä, niin eivät nekään tyhjästä synny. Tai jos kuninkaan motiivit ovat itsekkäät ja hän kostaa poikansa hyvää onnea, siitäkin tuli tunne, että tähän tilanteeseen on johtanut pitkä polku, että Asha olisi halunnut ja voinut mennä naimisiin isänsä tahdon vastaisesti. Jos murha oli sitten suunniteltu ja harkittu ja tarkoituksella kohdistettu ihmiseen, mikä johti valtakunnan prinssin nopeisiin toimiin, jotka varmasti vaikuttavat isoon määrään ihmisiä. Ja minusta sekin on mielenkiintoista, että miten oikeutettua olisi vaikka sota, joka tästä yhdestä murhasta voisi vaikka jopa syttyä, kun se aiheuttaa kärsimystä täysin sivullisille ja viattomille ihmisille.

Tykkäsin prinssien asetelmasta keskenään, kuinka Asha vaikutti paljon kykenevämmältä ihmiseltä kuin isoveljensä ja sopisi siksi ainakin tämän perusteella paremmin kuninkaaksi. Mutta toisaalta äkkipikaisuus ja tunnekuohuissa toimiminen ei ole aina hyväksi kuninkaalle. Joskus nuorempana olisin ollut ihan Ashan puolella, että hänen isänsä on väärässä ja että asiaa ei voi jättää sikseen. Mutta olen valitettavasti tullut vanhaksi ja huomasin ajattelevani hieman kuten kuningas, että ei ehkä ole paras ajatus, että aseveljensä menettäneet lähtevät etsimään murhaajaa, koska eivät välttämättä osaa toimia puolueettomasti. Keskiaikainen maailma (mihin oletan että tämä pohjaa) tietenkin on vähän eri paikka tutkia murhia kuin nykyaika ja poliisin tutkimus ei ehkä kertoisi mitään, enkä myöskään pyyhkäisisi murhaa sivuun olettamalla, että se nyt vain on välienselvittelyitä. Mutta toisaalta minulle tuli olo, että Asha reagoi aika dramaattisesti juuri siksi, että asia on hänelle henkilökohtainen. On hänen näkökulmansa, että kuningas inhoaa hänen onneaan, mutta ehkä Asha ei näe miten avioliitto voi olla riski rauhan vakaudelle. Mitään siis näistä taustavaikutumisita tietämättömänä tässä vain arvailen, mikä oikeastaan oli tosi hauskaa, kun ei tarkasti tunne, miten tähän ollaan päädytty. Kuninkaana ei voi toimia sääntöjen yläpuolella vain koska vaimosi ystävä tapetaan. Artan joutuu varmasti taiteilemaan veljestään välittämisen ja tulevan kuninkuuden tuoman vastuun välillä ja siksi minä säälin häntä. Niin ja niin paljon en ole kuninkaan kanssa samaa mieltä, että rupeaisin melkein kuin ivatakseni mukamas uskoa mitään valheita Serjan vauvan isästä. Kuningas saattaa olla ihan ok kuningas, mutta surkea isä.

Ihastuin näihin nimiin! Oli sellainen lievä sekoitus suomalaisuuden fiilistä, mutta kuitenkin jotain ei niin tuttua. Mutta esimerkiksi Ilja sopi nimien sekaan täydellisesti, vaikka onkin slaavilainen, yleinen nimi, mutta ei häirinnyt muiden nimien joukossa, mistä en muita tuttuja nimiä erottanut. Vai olisiko Dolma joku oikea nimi myös? Ainakin siinä oli samanalinen pohjoisen fiilis kuin muissakin Ashan luettelemissa nimissä.
Kiitos tästä lyhyestä pätkästä, joka sai tosi paljon ajatuksia irti ja mielikuvitukseni lähti kunnolla laukalle. Nautin kovasti! ^^

[Kelsier]

Meldis: En ole varma olenko selittänyt riittiä vielä missään finissä julkaisemassani sarjan osassa, vaikka se on kyllä niissä mainittu. Kyseessä on siis bjarmien aikuistumisrituaali, jossa käytännössä harrastetaan seksiä itse valitun henkilön kanssa. Taustalla on se, että Serjan isoveli oli vakuuttanut paljon tiukemmat moraalisäännöt omaaville eteläläisille, että Serja on neitsyt, vaikka tämä on kaikkien maanmiestensä tavoin suorittanut riitin. Ei siis ihme, että kuninkaalla on pohjoista kohtaan asioita hampaankolossa.

Sen voin paljastaa, että sotaa tästä ei toistaiseksi onneksi ole syttymässä, mutta isän ja pojan väleihin tilanteen kehittyminen vaikuttaa sitäkin enemmän. Asha on tunteilla käyvä henkilö. Hän on ottanut Iljan kohtalon sydämen asiakseen, vaikkei tämän kanssa niin hyvin toimeen tullutkaan. Se järki kuninkaan puheissa kyllä on, ettei ole järkevää laittaa Serjan jäljelle jääneitä kaartilaisia asialle etsimään murhaajaa, kun he saattaisivat päätyä sen johdosta itse murhaajiksi. Ikäväkseni pitää todeta, että kuningas pitää täysin mahdollisena sitä, että tulevan lapsen isä olisi muu kuin Asha. Pahat juorut ovat vaikuttaneet häneen. Artanilla taas on omatkin huolensa. Jihuu, ihana että tykkäsit nimistä.

Kiitos pitkästä ja pohtivasta kommentistasi!