Siskoni | Daphne+Astoria | S | 1/7

[Kiirsu]

Otsikko: Siskoni
Kirjoittaja: Kiirsu
Ikäraja: S
Genre: draama
Hahmot: Astoria, Daphne
Vastuuvapaus: Hahmot kuuluvat Rowlingille, minä vain lainaan niitä hetkeksi. Kappaleen sanat kuuluvat Saara Törmälle.
Yhteenveto: Vuodet vierivät ja ajavat sisaruksia erilleen.
Sanamäärä: 100

A/N: Hyvää syntymäpäivää Lauchuolle, joka vasten äskettäin kertoi, että synttärit meni jo heinäkuussa  Mutta ei se mitään, tällä kertaa ei ole minun syytä, että tämä on näin myöhässä. Onnea Lau <3

Inspiraationa toiminut tämä kappale ja tämä kuvakollaasi.


1991


Kumpi meistä äidin pieni lempilapsi on?
Kenen hiukset ovat pellavaa ja kultaa?


He juoksivat kilpaa niityllä, sotkivat valkoiset leningit äidiltä salaa. Hiuksiin pujotetuista kukkasista irtoili terälehtiä ja letit repsottivat, mutta ei leikkiessä tarvinnut olla kaunis. Daphnen valkeat laineet jättäisivät aina Astorian tumman harakanpesän varjoonsa, mutta Daphnen pujottaessa päivänkakkaroitta hänen lettinsä lomaan ei sillä ollut merkitystä.

”Me olemme siskoja aina, vaikka minä lähdenkin pois.”

Tämä olisi heidän viimeinen päivänsä yhdessä ennen Daphnen lähtöä Tylypahkaan. Hän olisi jo aikuinen, eikä enää leikkisi kuin pieni lapsi. Äiti oli käskenyt käyttäytyä kuin nuori neiti, eikä metsissä rymyäminen sopisi siivoille naisille. Ottaisit sinäkin oppia Daphnesta.

Tämä olisi heidän lapsuutensa viimeinen päivä. Eikä Astoria tahtonut koskaan kasvaa aikuiseksi.

[Arte]

Daphne ja Astoria! ♥ Okei, minulle on vähän vaarallista lukea näistä kahdesta tai ylipäänsä mistään Luihuisen tytöistä mitään, koska omat headcanonini ovat niin vahvat, mutta en voinut vastustaa (oli hassua, että Daphnella oli vaaleat hiukset).

Tämä oli sekä surullinen että herkkä. Voi pientä Astoriaa, joka haluaa vain temmeltää metsässä, mutta sisko lähtee aikuistumaan Tylypahkaan ja aristokraattinen äiti haluaa tyttärensä olevan mallilapsi. Tekee mieli halata ja sanoa, että mene vain leikkimään metsään!

Tän sarjan yhteenveto oli niin traagisen kuuloinen, että odotan kyllä kovasti, mitä saat aikaan. Tässä ollaan vielä hyvää pataa keskenään, mutta mitä vuodet tuovat tullessaan.

[Kiirsu]

Arte, hui apua, en yhtään ajatellut sitä, että ihmisillä on näistä vahvat headcanonit!! Minulle hahmot ovat vieraita ja lähdin aika tyhjästä rakentamaan omia käsityksiäni tytöistä. Luihuiset ovat kyllä kiinnostavia ja tykkään pohdiskella sitä, kuinka Tylypahkassa vietetyt vuodet vaikuttavat oppilaiden kotielämään. Kiitos <3

Nev, en kyllä tiedä, mennäänkö tässä missään vaiheessa mihinkään En tiedä miten kirjoitetaan jotain kovin juonellisia raapaleita, minä kirjoitan vain fiilistelypätkiä. Kuvakollaasia tosiaan on kiva ja koska mulla ei niitä headcanoneita ole, pakotin nuo kuvat vaan sopimaan tähän, siksi esim. vaaleat hiukset. Toivottavasti tämä nyt ei kuitenkaan liian omituinen ole! Kiitos <3


1992

Kumpi isän ruususista tärkeämpi on?
Kenen olkapäällä taivaan lintu laulaa?


Huivi heilui hopeisina ja vihreinä raitoina kartanon kuistilla. Aurinko kuumotti heidän poskiaan, mutta Daphne kantoi huiviaan ylpeänä helteelläkin.

Taas yksi luihuinen sukuun. Tullut isäänsä ja äitiinsä.

Isänkin silmät loistivat, kun hän kuunteli esikoisensa tarinointia ensimmäisestä kouluvuodesta. Äiti hössötti heidän ympärillään, ja Astoria painautui syvemmälle varjoihin, kauas heidän onnestaan. Nauru kaikui kolkkona tuulessa, eikä auringon lämpö kantanut sinne asti.

Kirsikkapuusta lehahti ilmaan varpunen, joka laskeutui Daphnen ojennetulle kädelle. Aisti sisaren ylivertaisuuden. Mutta Daphne nosti katseensa linnusta ja etsi silmillään jotakin. Heidän katseensa kohtasivat, ja Daphnen ilme kirkastui.

”Astoria, tule katsomaan!”

Lintu lensi säikähtäneenä pois, mutta hymy nousi itsepintaisesti pienen tytön huulille.

[Sokerisiipi]

Kiinnostava aihevalinta! Tutun ja kivan biisin lyriikat toimivat ihanasti tunnelman asettajina. Olit taidokkaasti sadassa sanassa saanut välitettyä halun takertua lapsuuteen, sisaruskateuden ja vanhempien suuret ja raskaatkin odotukset. Mutta myös siskosten välittäminen ja lämpö välittyivät todella kivasti. Ihanaa, että Daphnen kaipuu sai Astorian lopulta hymyilemään, vaikka tunnelma alkuun olikin kovin synkkä ja katkera. Tyttöjen viattomuus oli myös ihanasti läsnä.

Nämä olivat valloittavia rapsuja, kiitän!