Ilmakehän olosuhteet | S | femmehöttöpätkiä | Isa/Maarika | 3/x

[Iippa]

Kirjoittaja: Iippa
Ikäraja: S
Genre: Fluff, femmehöttö, friends to lovers
Paritus:Isa/Maarika
A/N: Oon tässä lähiaikoina kirjoitellut paljon pieniä pätkiä kaikesta suloisesta säähän liittyvästä niin aattelin vihdoin jotain julkaistakin. Tämä sarja tulee todennäköisesti olemaan täysin hattaraa ja siirappia, joten nauttikaa!

ILMAKEHÄN OLOSUHTEET
Auringonnousu • Ukkonen • Sadepäivä • Auringonlasku • Tuuli • Usva • Lumisade

•••

Tuhat aurinkoa - Auringonlasku
Haasteet: FinFanFun1000 sanalla 222. Aurinko

Mä avasin meidän kerrostalon ullakon oven ja tunsin vastassani kevyen ummehtuneen hajun. Isa seurasi aivan mun kannoilla ja virnistin hänelle olkani ylitse. Mä olin kertonut, että meidän katolta näkisi auringonlaskun paremmin kuin mistään muualta ja Isa oli ollut heti mukana.

***

Se auringonlasku maalasi Isan vaaleat hiukset lähes kupariseksi. Mä otin Isan kädestä kiinni ja katsoin sitä silmiin. Isa hymyili mulle pienesti ja mä uskalsin nostaa toisen käteni sen poskelle. Isa nojasi vaistomaisesti mun käteeni ja mä hymyilin sille vielä juuri ennen kuin meidän huulet kosketti ensimmäistä kertaa. Se suudelma oli hapuileva ja erittäin lyhyt. Mä laskin pääni Isan olalle ja tunsin, kuinka se nauroi äänettömästi. Mä virnistin ja nostin katseeni jälleen sen kasvoihin. Toinen suudelma onnistui jo paremmin ja mä pystyin kliseisesti maistamaan Isan syömän tikkarin sen huulilta.

***

”Sun hymyllä vois valaista varmaan enemmän kuin auringolla just nyt”, Isa sanoi hellästi mulle ja otti mun molemmat kädet käsiinsä. Johdatin Isan istumaan pienelle kaistaleelle, mihin auringon lasku näkyisi loppuun asti, ja kävimme istumaan Isa puoliksi sylissäni. Laskin käteni Isan reidelle ja hän vain laski oman kätensä päälle ja puristi hieman. Näin pienen hymyn hiipivän Isan kasvoille

Auringon viimeisten säteiden pikkuhiljaa kadotessa viileys alkoi hiipiä iholle. Isa kääntyi mun sylissäni ja veti mut jälleen suudelmaan. Hämärä alkoi hiipiä kunnolla ympärille, ja mä ehdotin, että me siirryttäisiin sisälle lämpimään.

***

”Maarika.” Kuului Isan kuiskaus, kun me makoiltiin pimeyden tultua mun liian pienellä sängyllä aivan kiinni toisissamme. 

”Mitä?”

”Ei mitään suurempaa, mä vain halusin tietää nukutko sä jo”, Isa hymyili mulle ja mä virnistin onnellisena takaisin: ”En mä vielä, miten mä voisin kun sun koko olemus loistaa enemmän kuin tuhat aurinkoa.”

[Waulish]

Oooh, femmehöttöä ja luonnonilmiöitä, count me in!

Siirappia tässä ensimmäisessä pätkässä tosiaan riittää, mutta se ei ole ollenkaan huono asia. Päinvastoin on ihanaa, kun tekstistä huokuu niin voimakkaita tunteita. Tulee sellainen fiilis, että naisten suhde on vielä aika tuore, ja onhan se, jos tässä on jonkinlaisesta friends to lovers -asetelmasta kyse. Oi että, on ihanaa päästä elämään mukana tällaisia suloisia alkuaikoja!

Auringonlasku kerrostalon katolla on jotain taianomaista. Voin oikein nähdä silmissäni naiset istumassa siellä lähekkäin, laskevan auringon hehkussa kylpien. Hauskaa, miten molemmat pitävät toisiaan tavalla tai toisella kirkkaampina kuin aurinko. Sellaista se on, kun toinen on vain niin ihana, että varastaa suurimman osan huomiosta.

Kiitoksia tästä, jään seuraamaan! Ihanaa muuten nähdä sinut taas Finissä kirjoittamassa! -Walle

[Iippa]

Walle: Oi että! Tuli niin hyvä fiilis tuosta sun kommentista! Ja juu, ehdottomasti mennään ihan suhteen alkuaikoja ja sellaista erittäin söpöä vaihetta koko tässä hommassa. Siirappi jatkuu ehdottomasti tässä toisessa osassa, ja varmasti melkeinpä kaikissa osissa. Ja ihana kuulla, että jäät seuraamaan, kiitos paljon kommentista <3

Kanelipullia ja kesäsadetta - Sadepäivä
Haasteet: FinFanFun1000 sanalla 897. Vesisade

Sade hakkaa Maarikan yksiön ikkunoihin, mutta se ei haittaa mua. Mä makaan ruokapöydän ja tuolin väliin viritetyn lakanan alla ja odotan, kun Maarika häärää jotain sen pienessä keittiössä. Mä kohentelen mun tyynyä ja käännyn kyljelleni, kun kuulen Maarikan laittavan jotain lautaselle. Pian hän ilmestyykin jalkojeni lähellä olevalle aukolle ja tarjoaa lautasta minulle. Otan ensin lautasen vastaan ja sen jälkeen vielä mukillisen höyryävän kuumaa kaakaota. Lautasella olevat kanelipullat tuoksuvat hyvältä ja hymyilen pienesti Maarikalle hänen kömpiessään oman kaakaonsa kanssa meidän pieneen majaamme.

***

Syötyämme pullat ja juotuamme kaakaot työnnän astiat pois majastamme ja käännyn selälleni makaamaan. Maarika asettuu kainalooni ja hänen päänsä sopii täydellisesti olkapäälleni. Halaan häntä lähemmäs ja siirrän sen jälkeen käteni silittämään hänen hiuksiaan. Maarika kiskoo jostain päällemme vielä viltin ja vaivumme kuuntelemaan sateen ropinaa.

***

Sateen tasainen ääni sekä Maarikan kevyt hengitys saavat minut nopeasti vaipumaan pieneen horrokseen. Pohdin, kuinka sateen jälkeen on syytä avata ikkuna, jotta kesäsateen jälkeinen tuoksu voi jälleen vallata taas kaiken. Maarikan kämppä tuoksuu aina puhtailta lakanoilta ja joltain hänen leipomaltaan herkulta, joten uskon kesäsateen tuoksun istuvan tuoksujen harmoniaan paremmin kuin hyvin.

***

“Voitko sä vain jäädä siihen ikuisesti”, Maarika kuiskaa hennosti ja säpsäyttää minut mietteistäni. Vastaan hänelle pienen hymyn syntyessä huulilleni: “Vain, jos sä oot siinä ikuisesti.”

[Waulish]

Eikä, maja! Ihanaa! Yleensä tällaiset ruokapöydistä ja -tuoleista ja lakanoista rakennetut majat tuntuvat olevan lasten juttuja, joten minusta on aivan ihanan virkistävää, että tässä tarinassa on toisin. Liputan muutenkin aina lapsellisuuden ja lapsenmielisyyden puolesta, koska olisihan elämä tylsää, jos se olisi aina aikuismaisen vakavaa. Propsit siis Isalle ja Maarikalle ja heidän majalleen!

Tuplaihanan tästä pätkästä tekee se, että tässä vallitsee sadesää. Rakastan kesäsadetta, pisaroiden ropinaa ikkunoita vasten, niiden rentouttavaa vaikutusta... Voi että. En yhtään ihmettele, että naiset vaipuvat hienoiseen horrokseen mukavassa majassa maatessaan ja sadetta kuunnellessaan. Tulee itsellekin lukijana sellainen seesteinen ja tyyni mieli.

Kiitoksia kovasti! -Walle

[Iippa]

Walle:Kiitos jälleen ihanasta kommentista <3 Oon samaa mieltä, että elämä olisi aivan liian tylsää, jos otettais asiat hirveen vakavasti. Majan rakentaminen kerran kesään on mulle melkeinpä perinne kaverin kanssa, joten pakko kokemuksella sanoa, että on ihan parasta!

Pihkaa ja hammastahnaa - Auringonnousu
Haasteet: FinFanFun1000 sanalla 325. Ilo
Kesäfest

Aamukaste oli ripotellut pieniä helmiään ruohonkorsiin ja ratamonlehdille. Ruohikon poikki juokseminen oli kastellut mun kangaskengät ja mä näin, että Maarikan kesähousujen lahkeet olivat kokeneet saman kohtalon. Maarikan märät kengät lojuivat suuren männyn juurella, Maarikan jo kiivetessä puun jykeviä oksia ylöspäin. Ehtiessäni puun juurelle Maarika virnisti mulle ylhäältä puusta ojentaessaan kättään minulle alaspäin. Pudistelin päätäni ja aloin kiivetä ilman hänen apuaan ylös oksia jättäen myös omat kenkäni alas nurmikolle.

***

Puu oli hieman pihkainen oksistaan ja huomasin kiivetessäni, kuinka kämmeniini tarttui roskia puun kaarnasta. Päästessäni Maarikan vierelle hän jatkoi kiipeämistä kohti latvaa, joten seurasin perässä. Päästyämme lähelle latvaa, mutta edelleen tukeville oksille, uskalsin vihdoin katsoa kohti rantaa, ja siitä eteenpäin meren luomaan horisonttiin. Auringon ensisäteet olivat nousemassa, ja näin vilkaistessani Maarikaa hänen ilmeestään, kuinka hän rakasti tätä paikkaa. Nostin toisen käteni irti puun oksasta Maarikan poskelle ja nojauduin häntä kohti suudellakseni. Suudelma oli minttuinen hammastahnasta ja pehmeä Maarikan huulirasvaobsession ansiosta.

***

Kun irrotin käteni Maarikan poskelta, kaikki pihkan mukana tullut roska oli siirtynyt kiinni hänen kasvoihinsa, enkä voinut olla nauramatta ääneen. Maarika nosti kätensä koskettamaan omaa poskeaan ja virnisti pidätellen nauruaan. Minun nauruni kuitenkin vain yltyi ja pian Maarikakin nauroi katketakseen. Siinä me nauroimme männyn latvassa meren rannalla ilman huolta seuraavasta hetkestä.

[Fairy tale]

Päätinpä tutustua johonkin uuteen tekstiin joka on aika äskettäin kirjoitettu. Fini pursuaa tälle hetkellä paljon uutta, mutta tämä oli oikein kiva löytö jonka äärelle oli kiva pysähtyä. Sait mut hymyilemään jokaisen pätkän kohdalla. Ensimmäisessä tuo tikkarin makuinen suudelma oli ihana yksityiskohta. Ja tietysti kaikki nuo suudelmat sen keskellä että tytöt ovat tulleet katsomaan yhdessä auringonlaskua.

Toisessa pätkässäsi tuo iki-ihana maja! Siis voihan nyt söpötys. Mikäs sen mukavampaa kuin kömpiä yhdessä sinne pitämään sadepäivää ja juomaan kaakaota. Saatoin oikein haistaa tuon puhtaitten lakanoitten tuoksun, josta kirjoitit. Oikein raikasta.

Sitten tuo auringonnousu ja puuhun kiipeäminen. Rapiseva kaarna ja tahmainen pihka nousivat tässä sellaiseksi joista pidän. Tuollaiset maininnat saavat lukijalle puun pinnan tuntumaan omalla iholla asti ja huomaa että tekee mieli rapsuttaa omalta kämmeneltä se tahmainen pihka pois, vaikka sitä ei siinä olekaan. Näin kesäaikaa söpö hattarateksti tekee vain hyvää. Kiitos näistä.