Kirjoittaja Aihe: Varjoja, jäätä ja kyyneliä | S | raapale  (Luettu 1536 kertaa)

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 769
Varjoja, jäätä ja kyyneliä | S | raapale
« : 17.02.2020 22:58:29 »
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Haasteet: Vuosi raapalehtien VII, Sana/kuva/lause10 #2 (kuva) ja Otsikoinnin iloja -kevätkurssi (kolmen elementin otsikko)




Varjoja, jäätä ja kyyneliä

Miten pitkiltä varjot näyttävätkään helmikuisen iltapäivän auringossa. Varjoni ahdistelee edellä kulkevan varjoa, ei se tunne henkilökohtaista tilaa tai fysiikan lakeja tai ehkä tuntee, mutta ei vain välitä niistä. Varjot muuttuvat ja ovat miten haluavat eivätkä ne pyytele anteeksi. Olisinpa itse samanlainen. Mustat tennarit ja mielenrauha lipsuvat kadun kiiltävällä, muhkuraisella jäällä. Pidän kyyneleet tiukasti silmissäni. Julkisilla paikoilla ei itketä. Se on yhteiskuntamme tabu.

Mitä sinä ajattelisit kadulla julkisesti itkevästä aikuisesta?
Mitä luulisit hänelle tapahtuneen? Potkut, ero, ryöstö, päihteet?
Menisitkö kysymään häneltä, mikä hätänä?
Vai olisitko kuin et huomaisikaan?

Katson kaukaisuuteen. Liikennevaloihin kävelee minuutin. Aurinko menee pilveen. Varjot katoavat enkä minä itke.

Sielulintu

  • Teen suurkuluttaja
  • ***
  • Viestejä: 807
Vs: Varjoja, jäätä ja kyyneliä | S | raapale
« Vastaus #1 : 01.06.2020 17:28:39 »
Olipa tää hieno raapale. Tämä pureutuu tosiaan hyvään kysymykseen ja aiheeseen itkusta suoranaisena tabuna, jota vältellään viimeiseen asti julkisilla paikoilla. Itkulle tuntuu tosiaan aina tarvittavan joku massiivinen elämää ravisteleva syy, jotta se on julkisilla paikoilla ikään kuin ymmärrettävää, tai ainakin siltä tekstin minästä selvästi tuntuu. Juuri tuollainen fiilis kyllä herkästi oikeastikin syntyy, vaikka tietysti on aika kamalaa, ettei muuten oletusarvoisesti ihmiset oleta kenenkään itkevän muiden nähden.
Lainaus
Katson kaukaisuuteen. Liikennevaloihin kävelee minuutin. Aurinko menee pilveen. Varjot katoavat enkä minä itke.

Tässä tuntuu jotenkin todella vahvasti se, miten annetaan kaikkensa, etteivät kyyneleet tule muiden edessä. Huomio kiinnittyy pieniin yksityiskohtiin, kuten vaikka liikennevaloihin, ja tulee fiilis, että vain arkisiin yksityiskohtiin keskittymällä ja puhtaalla tahdonvoimalla itku saadaan pidetyksi sisällä. Tää todellakin tiivistää hienosti sen, miten tiukat normit ja ääneen lausumattomat odotukset käytöstä ja tunteiden ilmaisua ohjaa.

Kiitokset upeasta tekstistä. :)
Tervetuloa tutustumaan kirjoituksiini
ja seikkailemaan
tarinalabyrintin sokkeloihin