Title: Analysoidaan hajalle
Author: Violet, elikkä minä
Genre: en osaa nimetä, huumori, överiteatraalinen romance?
Rating: S
Pairing: yllätys.
Summary: Psykiatrin puheilla.
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot, minä vain lainaan.
A/N: Tästä piti alunperin tulla jotakin humoristista 3x3-haasteeseen, mutta lopussa huomasin, ettei se täytä kriteerejä alkuunkaan, joten...
Tämä on varmaan omituisinta mitä olen ikinä kirjoittanut, alkuperäinen idea oli aivan erilainen. Vaikutteita on jollakin todella kieroutuneella ja syvällä tasolla saatu Snow Drop -manhwasta. Otsikosta en ollenkaan osaa sanoa mistä se on tullut...
Varoitus: Vanha kuin taivas.
Analysoidaan hajalle
Divaani tuntui ihanan pehmoiselta allani, ja kun katsoin ympärilleni huomasin, että seinät ja katto olivat erittäin kauniit.
”Miksi olet tullut tänne?” vieressäni istuva erittäin komea mies kysyi kaikin puolin empaattisella ja mukavalla äänensävyllä.
Hän oli erittäin kaunis ollakseen mies, enkä pystynyt irrottamaan katsettani hänen huulistaan, jotka liikkuivat kuin hidastettuina.
Miehellä oli mustat sotkuiset hiukset ja pyöreät aavistuksen nörttimäiset silmälasit, mutta ne saivat ainoastaan hänen smaragdiset silmänsä näyttämään entistä suuremmilta ja upottavammilta.
Huokasin syvään ja palasin suurin ponnistuksin nykyhetkeen. Ei minulla ollut mitään toivoakaan, tuollainen komistus lankesi ainoastaan…
”Ginny Weasley”, nimi karkasi huuliltani matalana murinana, jota ei olisi voinut edes Lockhart erehtyä luulemaan hyväntahtoiseksi hymähdykseksi.
”Niin?” psykiatri jatkoi edelleen ymmärtäväisesti ja katsoi minua odottavasti silmiin. Luojalle kiitos värillisistä piilolinsseistä.
”Ginny Weasley tekee minut hulluksi”, sanoin lyhyesti ja koruttomasti huitaisten hiuksia pois otsaltani. Heti seuraavaksi tarkistin, että peruukki oli edelleen paikoillaan.
”Tekee teidät hulluksi?” herra psykiatri kysyi ymmällään. ”Tarkoitatteko pakkomielteistä rakkautta vai…”
Siinä vaiheessa minulla alkoi keittää. Niinpä avasin suuni ajattelematta asiaa loppuun asti, ja näin jälkikäteen hävettää vietävästi se, että sylkeäni roiskui joka sanalla miehen naamalle.
”Kaikkea muuta. Oletteko huomanneet, että kaikissa tarinoissa esiintyy Mary Sue, täydellisen rakastettava, kaunis, rohkea ja kekseliäs naishenkilö - äh, ketä minä yritän huijata? GINNY WEASLEY ON MARY SUEN PERIKUVA!”
tässä vaiheessa minun oli pakko pysähtyä huohottamaan. Raivoni rattaat olivat vasta alkaneet pyöriä, ja sitä kestäisi vielä hyvän tovin.
”Ginny Weasley on pahempi kuin Minerva Paradizo, ja hän on sentään lapsinero. Artemis Fowl on huomattavasti haluttavampi päähenkilö kuin Harry Potter koskaan voisi olla, ja silti Ginny Weasley ärsyttää minua enemmän kuin kaikki muut maailman Mary Suet yhteensä!”
Psykiatri oli pitkän aikaa hiljaa ja rykäisi sitten.
”Mikä tekee Harry Potterista epähaluttavan päähenkilön?”
Hän ei sanonut mitään muuta.
Minua ei kuitenkaan huvittanut vastata kysymykseen (koska minulla ei ollut aavistustakaan mitä olisin voinut siihen vastata, sillä minä jos kuka tiesin, että Harry Potter oli täydellisen haluttava päähenkilö), joten paahdoin täysillä eteenpäin.
”Mary Sue hahmoja pitäisi esiintyä ainoastaan todella huonoissa OOC ja AU-ficeissä, ei bestsellertason kirjasarjoissa, minusta se on häpeällistä.”
”Näin ollen vihasi kohde ei siis varsinaisesti ole Ginny Weasley, olet vain kanavoinut turhautumisesi häneen. Todellisuudessa kannat kaunaa itse kirjailijaa kohtaan, ja sinusta Harry Potter on täydellisen haluttava hahmo”, psykiatri summasi.
”Eipäs”, vastustin.
”Kylläpäs”, mies sanoi kulmat kurtussa.
”Mikä vika on Ginny Weasleyssä?” hän kysyi heti perään pyyhkäisten hiuksia pois silmiltään ja suoristaen silmälasejaan.
”Hän saa kenet tahtoo. Minä - ei kun siis muut eivät saa ketä hyvänsä vain sattuvat haluamaan.”
Miehen huulille hiipi hetkellinen virne, mutta hän vakavoitui nopeasti.
”Otaksun, ettet tarkoita haluamista siinä seksuaalisessa mielessä. Oletko ottanut huomioon, että ei Ginny Weasleykään saanut heti häntä jonka todellisuudessa halusi, vaan joutui odottamaan monta vuotta.”
Yritin saada punastustani hälvenemään ja niiskaisin teatraalisesti.
”Ginny kuitenkin sai Harryn, vaikkei hänellä ollut tähän mitään oikeutta!” ääneni kohosi kimakaksi.
”Ei ollut mitään oikeutta?” psykiatri kysyi kohottaen toista kulmaansa.
”Kuka voi todistaa, että se Weasleyn verenpetturipenikka oikeasti rakasti Harry Potteria? Kuka voi väittää, ettei tarjolla ollut parempiakin vaihtoehtoja Harry Potterille?”
”Vihaat siis Harry Potteria”, mies totesi tyynesti.
”Vihaan sydämeni pohjasta. Vihaan niin paljon, että se tekee kipeämpää kuin mikään koskaan maailmassa on tehnyt. Se tuntuu samalta kuin sydämeeni olisi työnnetty sadoittain tikareita, samalta kuin kituisin koko ajan kidutuskirouksen kourissa, samalta kuin…” kurkkuani alkoi kuristaa.
”Riittää jo”, psykiatri sanoi ja istui viereeni divaanille. Katsoin miestä kyyneleisin silmin ja hän kumartui hitaasti, niin että kasvomme olivat pian vastakkain.
”Älä itke, Draco”, hän kuiskasi ja silitti hellästi poskeani. Tämä sai niiskutukseni vain pahenemaan. Hän oli koko ajan nähnyt valepukuni läpi. Olin tullut tänne mielessäni kosto, mutta olinkin joutunut itse uhriksi.
Pian hän lopettaisi kiltin esittämisen, ottaisi sydämeni ja talloisi sen jalkoihinsa.
Psykiatri otti kasvoni käsiinsä ja painoi huulilleni suudelman, joka oli niin täynnä tukahdutettua rakkautta, että kun omani vielä lisättiin siihen, olin tukehtua.
”Niin minäkin sinua, Draco. Niin minäkin sinua”, hän kuiskasi ja huomasin kyyneleet hänenkin silmissään.
*****************************
Kommenttia?
sprig muokkasi ikärajaa
